Näkövammaisten Keskusliitto on koonnut seitsemän nuorta puolitoista vuotta kestävään URAT-projetkiin, jossa tavoitteena on antaa nuorille eväitä työelämään. Yhtä lukuunottamatta kaikilla ryhmän nuorilla on ammattikoulutus ja myös kokemusta erilaisilta työpaikoilta.

– Ryhmässä käydään läpi erilaisia työelämän osa-alueita ja työllistymiseen liittyviä kysymyksiä. Ryhmä käy läpi käytännön rekrytoinnin malleja, solmii yhteyksiä työnantajiin ja etsii aktiivisesti työpaikkoja, kertoo projektia vetävä Taru Tammi Näkövammaisten Keskusliitosta.

– Vakituista työpaikkaa tuntuu olevan erittäin vaikea saada, tiivistää Nina Sandström ryhmäläisten kokemukset. Sandströmin tuntuma on, että näkövamma vaikeuttaa pätkätöidenkin saantia. Nina Sandström ei ole sokea, mutta häneltä puuttuu näkökentästä vasen puoli.

Marianne Tenhami on 29-vuotias moniosaaja, joka elättää itseään erilaisilla keikkatöillä. Tenhami kirjoittaa juttuja, toimii tulkkina ja näkövammaisten alueohjaajana. Lisäksi hän kertoo hierovansa niin koiria, hevosia kuin ihmisiäkin. Syntymästään näkövammaisen ja myöhemmin sokeutuneen Tenhamin hartain toive on kuitenkin vakituisen, mielekkään työpaikan löytäminen.

– Sitä odotan eniten tältä projektilta. On raskasta elää epävarmuudessa ja kerätä toimeentulonsa pienistä paloista.

Vahvuudet esiin

URAT-projektin keskeinen tavoite on, että nuoret onnistuvat täsmentämään omat ammattiin liittyvät toiveensa, ja löytämään itselleen työpaikan. Taru Tammen mukaan ryhmään valittiin ensisijaisesti nuoria, joilla on jo takanaan ammatillisia opintoja ja jotka nyt haluavat työllistyä.

Tänä syksynä alkaneeseen ja vuoden 2002 loppuun kestävään URAT-projektiin sisältyy lähiopetus- ja seminaaripäivien ohella mm. yritysvierailuja. Nuoria autetaan solmimaan kontakteja, mutta Tammi korostaa, että nuorten on itse oltava aktiivisia.

– Tavoite on, että me annamme välineitä ja menetelmiä urasuunnitteluun, mutta nuorten tehtävä on itse etsiä itselleen harjoittelupaikka, mielellään jo projektin kuluessa.

Nuoret laativat itselleen henkilökohtaisen kehityssuunnitelman ja pitävät oppimispäiväkirjaa. Ryhmän kokemukset kootaan urasuunnittelumateriaaliksi, jota myös muut näkövammaiset nuoret voivat jatkossa hyödyntää.

URAT-projektin lähtökohta on, että työelämässä ja yhteiskunnassa yleisemminkin näkövammaiset nuoret kohtaavat samat lainalaisuudet kuin muutkin nuoret. Epävarmuus omasta ammatinvalinnasta ja esimerkiksi pätkätyöt ovat nuorille yhteisiä kokemuksia huolimatta siitä, ovatko he näkeviä vai näkövammaisia.

– Me autamme nuorta kartoittamaan omat vahvuutensa ja heikkoutensa, Taru Tammi sanoo.

Työelämä muuttuu nopeaa vauhtia ja sosiaaliset taidot korostuvat kiristyvässä kilpailussa työpaikoista. URAT-projektin yhtenä tavoitteena on antaa nuorille välineitä hallita muutosta. Näkövammaisella työntekijällä kyse ei ole vain henkisestä sopeutumiskyvystä muutokseen, vaan huomioon on otettava myös erilaisten apuvälineiden käyttö ja soveltuvuus työpaikan olosuhteisiin.

Tietokone tärkeä apuväline

Ryhmän nuorten työelämäkokemuksiin mahtuu niin myönteisiä kuin kielteisiä kokemuksia. Työnantajat ja työtoverit suhtautuvat usein varauksellisesti ja epäluuloisesti vammaiseen työntekijään. Toisaalta nuorilla on myös kokemuksia suvaitsevista ja kannustavista työpaikoista.

Matti Hokkanen on työskennellyt mm. näkövammaisten kouluavustajana, Yleisradion arkistossa ja viime talvena tiedekeskus Heurekassa oppaana Dialogi pimeässä -näyttelyssä.

– Työn saaminen on vaikeaa, siksi tuntuu hankalalta tehdä kovin tarkkaa urasuunnitelmaa, 26-vuotias Hokkanen pohtii. Hän etsii parhaillaan aktiivisesti työtä ja kertoo olevansa valmis muuttamaan pääkaupunkiseudulta muualle, jos mielekästä työtä vain on tarjolla.

Tarja Arvolalla on jo harjoittelupaikka. Lähihoitajaksi opiskellut 20-vuotias Arvola haluaa laajentaa osaamistaan ja on nyt ratsastusharrastuksen innoittamana työharjoittelussa ratsastustaleilla.

– Kun etsin harjoittelupaikkoja, huomasin että työnantajia aluksi epäilytti, pärjäänkö hevosten kanssa. Kuukausi harjoittelua on nyt takana ja kaikki on sujunut tosi hyvin, heikkonäköinen Arvola kertoo.

Näkövammaisen palkkaamisessa työnantajia arveluttaa usein pelko ylimääräisistä kuluista.

– Työhaastattelussa tämä pelko kannattaa hälventää heti, sillä Kela kustantaa näkövammaisten työssään tarvitsemat apuvälineet, Taru Tammi sanoo.

Ongelma on, että lyhyisiin työpätkiin Kela ei korvaa apuvälineitä ja työpaikan vaihtuessa korvaus on aina anottava uudestaan.

Tärkein apuvälineistä on tänä päivänä tietokone, johon voidaan liittää tekstiä puheeksi muuttava puhesyntetisaattori ja tekstin pistekirjoitukseksi muuttava pistenäyttö.

Pirjo Pajunen