– Liikuntaesteiset työntekijät sopeutuvat olosuhteisiin lähes itsekidutukseen saakka. He eivät käy päivän aikana vessassa, istuvat päällysvaatteet yllään. He ovat niin iloisia siitä, että ovat ylipäänsä saaneet työpaikan, että eivät halua tai uskalla esittää vaatimuksia, sanoo työterveyslaitoksen Kuopion aluetoimistossa erikoistutkijana toimiva Kuopion yliopiston ergonomian professori Nina Nevala-Puranen. Hän ja hänen kollegansa käsittelevät tuoreessa, erityisesti työsuojelun ja työterveyshuollon piirissä työskenteleville tarkoitetussa tuoreessa käsikirjassa erilaisia asioita työmatkoista ergonomisiin ratkaisuihin. Lähtökohtana on jo työelämässä oleva liikuntaesteinen ihminen.

– Päivittäinen pakko pohtia, miten oikein pääsee töihin ja selviää siellä rasittaa psyykkisesti. Se että työpaikoilla on tehty niin vähän ei johdu niinkään pahasta tahdosta kuin tietämättömyydestä. Edes työterveysasemalle ei aina ole esteetöntä kulkua.

Työntekijän, josta tulee liikuntaesteinen, pitäisi ensisijaisesti voida palata entiseen työhönsä tai saada muita tehtäviä saman työnantajan palveluksessa. Se taas edellyttää vakuutusyhtiöiltä ja yrityksen työterveyshuollolta aktiivisempaa otetta.

Tapaturmat ja sairauspoissaolot vähenivät

Työympäristöstä, jossa voi liikkua esteettä, on hyötyä kaikille. Omia vaatimuksiaan asettaa jo väestön ikääntyminen, ja niin ikään täytyy muistaa liikenneonnettomuudet ja sairaudet.

Mitä tarvitaan? Ei yksinomaan ergonomisia ratkaisuja, vaan pysäköintipaikkoja sisäänkäynnin lähelle, ramppeja, vammaisten tarpeita vastaavia hissejä, ovia ja vessoja, hyvin suunniteltuja kahvi- ja kokoushuoneita. Kaikkien on voitava olla mukana. Taloudellista tukea remontteihin saa muun muassa KELA:lta.

Esteettömän liikkumisen mahdollistava työympäristö on myös palveluun liittyvä asia — asiakkaatkin voivat olla liikuntaesteisiä.

– Työtapaturmat ovat vähentyneet, kun työympäristöihin on panostettu. Esimerkiksi kynnysten poistaminen vähentää nostamiseen liittyvää fyysistä rasitusta. Työnantajat ovat myös todenneet, että sairauspoissaolot ovat vähentyneet, jos työyhteisössä on liikuntaesteinen henkilö. Ehkä omat ongelmat näyttäytyvät eri valossa?

Huono suunnittelu korostaa liikuntaesteen haittoja. Nevala-Puranen korostaa, että on tärkeää, että liikuntaesteinen työntekijä sanoo, mitä tarvitaan ja miksi.

– Vaikuttaa siltä, että liikuntaesteisten miesten toivomuksia kuullaan paremmin, mistähän syystä…

Asenteet pahin este

Kansainväliset tutkimukset osoittavat, että naiset hyväksyvät miehiä helpommin liikuntaesteisen työtoverin, samoin nuoret paremmin kuin vanhemmat.

– Meidän on opittava suvaitsemaan erilaisuutta, opittava hyväksymään että työtoveri on liikuntaesteinen tai etniseltä taustaltaan erilainen. Ja työantajan on pystyttävä näkemään liikuntaesteen yli ja katsomaan vain ammattitaitoa.

Tietotekniikka on avannut liikuntaesteisille uusia mahdollisuuksia. Tietoteknisten panostusten Suomessa liikuntaesteisiä on kuitenkin töissä vähemmän kuin eräissä muissa Euroopan maissa. Meillä esimerkiksi selkäydinvammaisista on työssä vain 23 prosenttia, kun Norjassa työssäkäyvien osuus on 80 prosenttia. Joissakin maissa liikuntaesteisillä on lakisääteinen työpaikkakiintiö työpaikoilla. Suomalaiset vammaiset eivät kannata kiintiöajattelua.

Nevala-Puranen on selvittänyt liikuntavammaisten tilannetta työelämässä monissa tutkimuksissa. Hän toteaa, että työllä on liikuntavammaisille sama merkitys kuin suomalaisille yleensä.

– Kaikki liikuntaesteiset, jotka voisivat päästä eläkkeelle, halusivat pysyä töissä. Saadakseen nauttia oman työnsä tuloksista. Lisäksi kysymys on tasa-arvosta. Työnteolla on myös tärkeä sosiaalinen ulottuvuus. Jos toinen puoliso ja etenkin vaimo vammautuu, avioliitto purkautuu kovin usein.

– Selkäydinvammaisten avioeroprosentti on uskomattomat 90, Nevala-Puranen toteaa.