Tälläkin hetkellä työpaikkaromanssi on käynnissä joka 20:nnellä suomalaisella.

Toisin kuin luulisi, romanssi ei useinkaan johda yhteiseen sänkyelämään. Työpaikan rakkaussuhteista vain kolmasosa on seksisuhteita.

Toinen liitto syntyy työpaikalla

Työpaikan tilapäisillä rakkaussuhteilla ei Haavio-Mannilan tutkimuksen mukaan ole suurta merkitystä asianosaisten perhe-elämään.

Suomessa joka kahdeskymmenes työpaikkaromanssi johtaa avioeroon. Ihastuminen johtaa seurusteluun ja suhteeseen. Ruotsissa onkin todettu, että 80 prosenttia toista kertaa avioituvista on löytänyt uuden puolisonsa työpaikalla.

Aivan kevyesti tämä ei käy. Siitä saa osviittaa vilkaisemalla keskustelupalstoja, joissa huonon omantunnon soimaamat palkansaajat pohtivat, kuinka menetellä.

Työpaikalta kumppaninsa löytäneet elävät suomalaistutkimuksen mukaan tavallista onnellisemmassa parisuhteessa, koska puolisoiden tausta on yhteinen ja ajatusmaailma samankaltainen. Näissä tapauksissa puolisot eivät ole välttämättä joutuneet eroamaan aiemmasta parisuhteesta.

Työtovereiden suhtautumista ei Haavio-Mannilan mukaan tarvitse pelätä. Peräti 90 prosenttia työntekijöistä on sitä mieltä, että romanssit ovat jokaisen oma asia. Työkaveria ei haluta tuomita, mutta suhteita ei haluta liioin hyväksyä.

Työteho paranee, varsinkin naisilla

Työnantajat suhtautuvat Ruotsissa varsin kielteisesti työpaikan rakkaussuhteisiin. Joko touhulta ummistetaan silmät tai osapuolet yritetään siirtää etäämmälle toisistaan.

Tämä on ainakin suomalaistutkimuksen mukaan täysin turhaa, sillä työpaikkaromanssit näyttäisivät nostavan työtehoa. Haavio-Mannilan tutkimusten mukaan romanssin myötä työteho nousi 55 prosentilla naisista ja 45 prosentilla miehistä.

Vaikutukset työtehoon voi vain arvailla niiden 20 prosentin osalta, jotka kokevat romanssin tähden sydänsuruja, mustasukkaisuutta, kateutta ja kaunaa.

Läheltä löytyy periaatteella

Parisuhde ja työ kilpailevat ihmisen ajasta. Niinpä tässä on nähty yksi selitys sille, miksi työpaikkaromansseja syntyy. Kätevintähän on hoitaa molemmat samassa paikassa.

Hurjempiakin teorioita löytyy: Jo esi-isämmekin etsivät puolisonsa korkeintaan neljän kilometrin säteeltä.

Modernit teoriat selittävät romansseja sillä, että ne tarjoavat unelmaa radikaalista muutoksesta. Romanssi vahvistaa mahdollisuutta olla "joku".

Toisaalta parisuhde on todiste "normaaliudesta". Ihminen kokee romanssissaan samat vaiheet kuin muutkin jopa niin, että hän tietää, missä vaiheessa kulloinkin ollaan.

Rinnakkaisia seksuaalisuhteita on 25 prosentilla suomalaisista miehistä ja 10 prosentilla naisista. Peräkkäisiä uskollisuuteen perustuvia suhteita on 9 prosentilla miehistä ja 15 prosentilla naisista.

Yksi ainoa tärkeä rakkaus riittää 15 prosentille miehistä ja 29 prosentille naisista.

(Elina Haavio-Mannila, J.P. Roos ja Anna Rotkirch: Rakkaustyylit suomalaisissa, virolaisissa ja pietarilaisissa seksuaalielämänkerroissa 8.7.1999, Helsingin yliopisto)

"Kertokaa hyvät ihmiset miten tästä selviää kunnialla: päädyin juhlista sänkyyn kollegan ja ystävän kanssa, joka on kaiken lisäksi ukkomies. Ollaan aiemmin oltu hyviä kavereita ja nyt nolottaa, hermostuttaa ja tuntuu kaikin puolin ufolta. Ja jatkossa pitäis muka tehdä töitä yhdessä."

"Näitä sattuu aina kesäjuhlien ja pikkujoulujen aikaan."

"Ja hetken sitten tosiaan uskoin jotain, jota ei sitten koskaan tullutkaan. Poltin näppini ja opin läksyni, jälkeenpäin olen tilanteeseen tyytyväinen."

Kysymykset voi lähettää nimettöminä Sexpo säätiön Internetsivuille. Kysymyksiä ja vastauksia voi tutkailla osoitteessa http://www.health.fi/sexpo/sisalto.html