vane.jpg (302 bytes)

liitto.jpg (4494 bytes)

Työsuojelu on kokonaisuus

Tyky-toiminta vain yksi lenkki
Savon Sanomien kuntoketjussa

Ergonomia otettu huomioon painopinnanvalmistuksessa Savon Sanomissa. Kuva: LASSI SIVONENmine1.jpg (716 bytes)  Savon Sanomien sivun- tai painopinnanvalmistajat , siis entiset latojat ja taittajat, tekevät työtään puolitoistametristen näyttöruutujen edessä. Valtaosa heistä on Seppo Räsäsen lailla ollut töissä pitkään ja latonut sekä lyijyllä että valolla ennen tietokoneiden sisäänmarssia 80-luvun lopulla.

– Työ on samaa, mutta työkalut ovat vaihtuneet toisiksi. Olen joutunut opettelemaan ammattini monta kertaa ja seuraamaan tekniikan kehitystä eturivistä, toteaa myös sivunvalmistajien työsuojeluvaltuutettuna toimiva Räsänen.

Savon Sanomien perinteikkään kivitalon maisemakonttorin pohjakerroksessa särmit ja tiivis tietokoneen käyttö estävät tehokkaasti jutustelun työkavereiden kanssa. Moni sanookin kaipaavansa entisaikojen sosiaalista kanssakäymistä, sitä kun savolaishuumori virtasi vapaana samalla kun näppärät sormet leikkasivat, liimasivat ja asettelivat palstoja paikoilleen valopöydällä. Katto on matalalla, mutta tehokas ilmanvaihto on yksi osa Savon Media Oy:ssä henkilökunnan hyväksi tehtyjä laajoja satsauksia.

Savon Sanomat on yrityksen suurin lehti: painos on 70 000 kappaletta. Tyky on kirjattu työsuojelusuunnitelmaan, ja myös koulutukseen ja ergonomiaan panostetaan.

– Jos jonkin toimenpiteen tarpeellisuuden pystyy perustelemaan, niin toteuttaminen ei jää kiinni rahasta, vaikkakin priorisointia tietysti tapahtuu, jos kyse on suurista kustannuksista, sanoo Räsänen ja esittelee kalusteita, jotka on valittu yhteistyössä huonekaluvalmistajan kanssa.

Työympäristö tarpeiden mukaan

Riitta Ryynänen esittelee työpöytäänsä: käsivarsia varten on tuet ja pöydän pyöreä leikkaus on räätälöity tarpeen mukaan. Silti työ tietokoneella tuntuu hartioissa, ja Riitta on menossa kuntoremonttiin.

Maija Pirttikoski ja Seija Kauhanen ovat onnistuneet valtaamaan ikkunapaikan yhdestä kopperosta. Heidän mielestään työ on kehittynyt myönteiseen suuntaan. On mielekkäämpää tehdä ilmoitus alusta loppuun kuin vain pieni osa siitä. Ainoa asia, joka ärsyttää, on se että huoneessa on jatkuvaa läpikulkua. Muuten on hiljaista — entisaikojen latomakoneiden melu on vaihtunut taustalla hiljaa soivan radion ääneksi.

Uusin ja nuorin joukosta on Sami Suihkonen. Hän on suorittanut ammattitutkinnon oppisopimuksella yhdessä vuodessa ja antaa suuren arvon sille, että on voinut saman tien soveltaa oppimaansa käytäntöön. Hän on nyt määräaikaisessa työsuhteessa ja täysin vakuuttunut siitä, että graafinen ala on hänen oma alansa.

– Siinä on SITÄ JOTAKIN! Täällä saa toteuttaa itseään ja haluan oppia lisää, sanoo Suihkonen, joka Räsäsen lailla käy vuorollaan taittamassa lehteä toimituksessa. Se on vaihtelua, lisäannos stressiä, mutta antaa myös paremman käsityksen kokonaisuudesta. Entinen reprokuvaaja Jorma Kerman hoitelee useita tietokoneita puolikuun muotoisessa särmein eristetyssä tilassa. Hän tekee asiakaslehtiä ja auttaa työtovereitaan selvittelemään teknisiä ongelmia.

– Näyttöruutuihin heijastuvia valoja pitäisi tarkistaa, mutta muuten työympäristö on nykyään hyvä, toteaa Kerman, joka on ollut alalla vuodesta 1967.Hän ei kaipaa sen paremmin melua kuin kromihappoakaan, joka syövytti reikiä sen aikaisiin nailonpaitoihin.

– Hartsipohjaiset syövytyshapot saivat sormenpäät halkeilemaan, pistää väliin Räsänen, joka aloitti uransa 14-vuotiaana Kansan Sanomien juoksupoikana. 21-vuotiaana hänestä tuli ennätyksellisen nuorena pääluottamusmies ja samalla työsuojeluvaltuutettu. Tähän mennessä vuosia alalla on kertynyt 38.

Ts-organisaatio toimii

– Peruskysymykset alkavat olla järjestyksessä, mutta tie on ollut pitkä. Meillä on laaja mutta toimiva työsuojeluorganisaatio, jossa johtoa edustaa henkilöstöpäällikkö Matti Rönkä. Hän on koko toiminnan liikkeelle panevana voimana omistautunut aina täydellä sydämellä henkilöstön suojelulle, sanoo Räsänen.

Koulutus on mittavaa, mutta välttämätöntä. Räsänen itse tekee työtä vuorotellen seitsemällä eri tietokoneohjelmalla, joita päivitetään jatkuvasti. Työterveyshuolto, kuopiolainen Säteri Oy, on aktiivisesti mukana ja koordinoi toimintaa myös esim. Iisalmessa, Pieksämäellä ja Varkaudessa, missä konsernilla on lehtiä.

Konsernilla on myös ohjelma, jolla pyritään auttamaan ikääntyviä työntekijöitä jaksamaan työssään pitempään. Loppuunpalaminen ja rasitusvammat eivät silti ole tuntemattomia asioita täälläkään. Hälytyskellot alkoivat soida pian kymmenen vuotta sitten, kun osoittautui, että naispuolisten työntekijöiden lihaskunto oli selvästi vähimmäistason alapuolella. Miehet ylsivät juuri ja juuri sen yläpuolelle.

– Naiset panostivat Sulkavan soutuun, kaksipäiväiseen ja 75 kilometrin pituiseen soutukilpailuun, kertoo Rönkä, joka oli aktiivisesti porukan tukena laastaroimassa käsiin tulleita rakkoja.

Rönkä korostaa, että työsuojelu on kokonaisuus. Hän haluaa tuoda tyky-toiminnan vielä lähemmäksi henkilöstöä, joka on tästä syystä jaettu enintään kymmenen hengen tiimeihin. Ne valitsevat itse, mitä haluavat tehdä. Yli 200 henkeä on ollut kuntoremontissa. Sairauspoissaolot putosivat viime vuonna 3,32 prosenttiin. Rasitusvammoista aiheutui 370 sairaspäivää. Mielenterveysongelmat aiheuttivat neljänneksi eniten sairauspoissaoloja, yhteensä 179 päivää.

Rönkä ja Räsänen ovat vakuuttuneita siitä, että psyykkisen työsuojelun merkitys kasvaa tulevaisuudessa.

– Henkilöstö on resurssi ja työntekijöiden pitää voida hyvin. Me panostamme 1 000 markkaa henkilöä kohden vuodessa tykyyn, ergonomiaan ja työsuojeluun. Sen päälle tulevat vielä koulutus ja työterveyshuolto. Vaikutusmahdollisuus on tärkeä asia, ja siksi henkilöstön edustajia istuukin kaikissa päättävissä elimissä, henkilöstöpäällikkö tähdentää.

Ingegerd Ekstrand

Palkkatyöläinen 6.11.2001 nro 9/01

hava500.jpg (350 bytes)

Palkkatyöläisen etusivullealkuun

ne339999.gif (51 bytes)