SAK:n järjestyksessä 19. puheenjohtaja Niilo Eemil Hämäläinen menehtyi nopeasti kärjistyneeseen sairauteen myöhään sunnuntai-iltana 21.10. Helsingissä. Hän oli kuollessaan 79-vuotias.

Hämäläisen johtajuuskausi 1966—74 kuuluu SAK:n saavutusten kannalta merkittävimpiin. Hän oli liikkeen eheyttäjä ja hänen aikanaan järjestön jäsenjoukot kolminkertaistuivat, hän kuului tulopolitiikan ja sopimusyhteiskunnan arkkitehteihin ja ajoi läpi laajan joukon palkansaajille tärkeitä työ- ja sosiaaliuudistuksia.

Hämäläinen oli palkkaamassa Lauri Ihalaista SAK:n nuorisosihteeriksi ja heille kertyi neljä yhteistä työvuotta järjestössä. Oheisessa muistokirjoituksessaan SAK:n nykyjohtaja käy läpi Hämäläisen merkittävää ay-uraa, mutta valottaa myös hänen ihmiskuvaansa. Hämäläinen pysyi ikuisesti työläisenä, aatteellisesti vahvana ja heikkojen puolustajana. Hän oli kannustava esimies ja huolehtiva perheenisä, kirjoittaa Ihalainen.

Niilo Hämäläinen saatetaan hautaan ensi lauantaina 10.11. Krematorion kappelissa Helsingin Hietaniemessä. Muistoitilaisuutta vietetään ravintola Mestaritallissa.

  Niilo Hämäläinen oli kansallisen yhteistyön politiikan rakentaja ja arvostettu työmarkkinajohtaja. Hämäläinen nousi vaatimattomista oloista kovalla työllä yhteiskunnan huipulle, mutta hän ei koskaan unohtanut työläistaustaansa, aatteellisuuttaan ja heikommassa asemassa olevien ihmisten asiaa.

Sota oli Hämäläiselle nuoruuden kova koulu. Näihin jatkosodan muistoihin Jääkärirykmentti 50:ssä, Väinö Linnan rykmentissä ja Tuntemattoman sotilaan näyttämölle hän palasi usein. Myös ankarat, jo kouluvuosina tutuiksi tulleet metsätyökämppien olot kasvattivat hänestä työntekijöiden aseman ja oikeuksien vankan puolustajan.

Hämäläinen näki suomalaisen yhteiskunnan kehityksen köyhästä maatalousmaasta hyvinvointivaltioksi. Tätä kehitystä hän pohti usein viimeisinä vuosinaankin.

Niilo Hämäläinen syntyi Viitasaarella 7.7. 1922. Hänet muistetaan erityisesti SAK:n eheytyksen keskeisenä voimahahmona ja tulopolitiikan rakentajana. Politiikan kiihkeinä vuosina sodan jälkeen Hämäläisen kokemus karttui SDP:n kenttätehtävissä, joista hän siirtyi Suomen Maaseututyöväen Liiton toimitsijaksi 1949. Siitä alkoi pitkä ja vaikuttava ay-ura.

Hämäläinen toimi 1954—59 Liiketyöntekijäin Liiton Keski-Suomen piiriasiamiehenä. Elokuussa 1959 hänet valittiin Maaseututyöväen liiton puheenjohtajaksi ja hän nousi pian SAK:n keskeisten päättäjien joukkoon.

Hämäläinen oli SAK:n eheyttäjä. Kun hänet kesällä 1966 valittiin SAK:n puheenjohtajaksi, oli edessä erittäin vaikea vuosia vaatinut työ ay-liikkeen voimien kokoamiseksi. Tarvittiin määrätietoista ja sovittelevaa puheenjohtajaa ja paljolti myös ihmistä, joka jaksoi kuunnella ja keskustella.

1960-luvun lopulla Niilo Hämäläinen oli myös keskeisiä tulopolitiikan rakentajia. Hänen kaudellaan tehtiin erittäin merkittäviä ja kauaskantoisia tulopoliittisia sopimuksia. Neuvottelijana hän oli luotettava ja määrätietoinen. Tuttavuus silloisen neuvottelukumppanin, STK:n toimitusjohtaja Päiviö Hetemäen kanssa oli alkanut jo rintamalla dramaattisissa oloissa. Hämäläisellä oli myös hyvät yhteydet tasavallan presidentti Urho Kekkoseen.

SAK:n jäsenmäärä kasvoi Niilo Hämäläisen aikana 300 000:sta lähes 900 000:een. Voidaan jopa sanoa, että ammatillisesta järjestäytymisestä tuli hänen kaudellaan vakiintunut kansalaistapa.

Ay-liikkeen järjestövoima kasvoi ja yhteiskunnallinen painoarvo lisääntyi olennaisesti näinä vuosina. Hämäläisen lähtökohta oli aina, että ay-liike käyttää vaikutusvaltaansa vastuullisesti. Siksi hän rakensi kompromisseja ja puhui niiden puolesta.

Hämäläinen lähti siitä, että vaikeistakin yleispoliittisista riidoista huolimatta sosialidemokraattien ja kansandemokraattien on kyettävä hyvään yhteistyöhön työmiehen asian ajamiseksi.

Hämäläisen yhteiskunnalliset ansiot olivat mittavat. Tätä kuvaa hyvin se, että hänet promovoitiin yhdessä Päiviö Hetemäen kanssa yhteiskuntatieteen kunniatohtoriksi Turun yliopistossa 1970.

Ay-johtajana Hämäläinen painotti voimakkaasti kansainvälisiä asioita. Hänen aikanaan SAK:n ulkosuhteet vahvistuivat niin länteen kuin itäänkin. Hän edisti ratkaisevalla tavalla ay-vuoropuhelua yli blokkirajojen, ja SAK:sta tuli ainoa eurooppalainen keskusjärjestö, jolla oli hyvät suhteet samanaikaisesti Neuvostoliiton, Länsi-Euroopan ja USA:n ay-keskusjärjestöihin. Myös SAK:n pohjoismaiset kontaktit Hämäläinen rakensi uudelleen vaikean hajaannuskauden jälkeen.

Niilo Hämäläinen toimi SAK:n puheenjohtajana joulukuuhun 1974 saakka. Tämän jälkeen hän jaksoi työskennellä vuosikymmenen Kulutusosuuskuntien Keskusliiton toimitusjohtajana.

KK:n vuosinaan Hämäläinen palasi myös politiikkaan. Hänet valittiin SDP:n kansanedustajaksi 1979 ja tasavallan presidentin valitsijamieheksi 1982. Helsingin kaupunginvaltuutettuna hän toimi 1977—84.

Eläkkeelle Hämäläinen jäi maaliskuussa 1986.

Keskisuomalainen metsä oli Niilo Hämäläiselle rentoutumisen lähde ja syntymäpitäjä Viitasaaren mökki erityisen rakas. Siellä Kalliopuron mökin savusaunassa kylpivät ay-johtajien lisäksi monet työnantajajohtajat ja ulkomaiset vieraat.

Perhe oli Hämäläiselle erityisen tärkeä. Hämäläisten kotona käytiin usein eheytysneuvotteluja ja myös työmarkkinaneuvotteluja. Vaimo Aune, jonka kanssa hän ehti olla avioliitossa 55 vuotta, oli korvaamaton tuki. Myös lastenlastensa kanssa Hämäläinen vietti paljon aikaansa.

Hämäläinen oli hyvä ja kannustava esimies. Hänen elämäntyössään ja periaatteissaan on tänäänkin meille suomalaisille paljon tavoittelemisen arvoista.

Lauri Ihalainen