Tamperelainen pääluottamusmies Esa Vilkuna, 40, muutaman mutkan kautta itselleen Kustaallekin sukua, on istunut Postiliiton puheenjohtajana viisi kuukautta. Vaikka kesä kävi välissä, mies on ehtinyt kiehua jo kahdessa väkevässä työmarkkinaliemessä: torjumassa maaseutujakelun alihankintaa ja valvomassa Etelä-Suomen jakelun yhtiöitystä.

Sinänsähän erilaiset Postin keitokset eivät Vilkunalle mitään uusia makuelämyksiä ole.

Kun laitoksesta tehtiin 1992 liikelaitos ja 1994 yhtiö, on apparaattia keikuteltu sinne sun tänne, on ostettu, myyty ja vaihdettu toimintoja kuin rupipää ruunaa Rovaniemen markkinoilla.

Kaikki nämä veivauksen vuodet Vilkuna on ollut korviaan myöten myllyssä mukana, ensin pääluottamusmiehenä Pirkanmaalla ja sitten koko valtakunnassa. Viime liittokokouskauden neljä vuotta hän kuului myös liiton hallitukseen ja tes-neuvottelukuntaan.

Posti on työvoimavaltainen palveluyritys, jonka kuluista palkka- ja muut henkilöstömenot tekevät vähän yli puolet. Siksi on ennemminkin sääntö kuin poikkeus, että kaikista laitoksen toimintaan tehtävistä muutoksista seuraa värinää henkilöstössä.

– Ihmisiksi käännettynä tämä 'värinä' on tarkoittanut sitä, että postilaisten joukko on supistunut vuosikymmenessä kolmanneksella, 30 000:sta 20 00:een. Suurimmat henkilöstöleikkaukset aiheutti konttorien alasajo yli 2 000:sta nykyiseen 300:aan.

- Menneiden työpaikkojen päälle jäljelle jääneen väen työlöylyä on koko ajan lisätty ja heidän selkänahkansa niin moneen kertaan kaltattu, että sairaus- ja eläkekulut räjähtävät kohta yhtiön silmille. Väsynyt porukka hakeutuu jo jonona osa-aikaeläkkeelle, Vilkuna paukuttaa.

Keskeisenä syynä postilaisten tappotahtiin puheenjohtaja pitää yhtiön kohtuuttomia tulostavoitteita. Viime vuodet Posti on jauhanut viiden kuuden miljardin liikevaihtoja ja tuottanut parhaimmillaan melkein 10 pros. eli 400—500 miljoonan voittoja.

– Työvoimavaltaiselle palveluyritykselle luvut ovat kivikovia. Ei ole tarvinnut pankinjohtajaa kiusata, kun koti- ja ulkomaiset ostot on maksettu voittovaroista. Kiusattujen osa on jäänyt työntekijöille, sanoo Vilkuna.

Rahasammosta oma yhtiö

Lokakuun alussa Postin hallitus yhtiöitti kilpailuttamista ennakoiden Etelä-Suomen alueen eli Uudenmaan ja Helsingin seudun jakelun Etelä-Suomen kuljetuspalvelut -nimiseksi tytärfirmakseen. Tämä jakelupuolen yhtiöityksen avaus liippaa 2 500 työntekijää ensi vuoden alussa, mutta sen ei pitäisi vaikuttaa työehtoihin millään tavalla.

Vilkuna sanoo kuitenkin, että liitto pitää ratkaisua huonona.

– Tytäryhtiöön siirrettiin Postin kannattavin alue, jonka tuotoilla on subventoitu pitkälle muuta maata. Kuka takaa sen, että tämä tuki jatkuu, kun kilpailu hinnoilla jakelussa alkaa.

- Asian pitäisi kiinnostaa paitsi kansalaisia myös heidän edushenkilöitään. Haja-alueiden postipalvelut ovat todella vaarassa, jos valtion firma tällaista, työvoiman ruuhka-Suomeen ahtavaa aluepolitiikkaa harrastaa.

Tappiollisella jakelulla ei maksajaa

EU-maiden liikenneministerit päättivät juuri lykätä postipalveluiden täysin vapaan kilpailun tämän vuosikymmenen lopulle, mahdollisesti 2009 alkuun. Kilpailun alle tulevien lähetysten painoraja pudotettaisiin 2003 kuitenkin 100 grammaan ja kolme vuotta myöhemmin puoleen siitä.

Espanjassa, Ruotsissa ja Suomessa, jossa liikenteen korkeimman tason ohjailu on kilpailufanaatikko O-P. Heinosen käsissä, kirjepostia olisi saanut polkea vapaasti jo nykyisen, seitsemän vuotta sitten voimaan tulleen postitoimintalain perusteella. Posti-yhtiön kanssa ei tasaiselle lähtijöitä ole kuitenkaan ilmaantunut, koska laki ei ole päästänyt markkinoille kermankuorijoita.

Ensi vuoden alussa postitoimilaki uudistuu postipalvelulaiksi. Se säätää Postille koko maan kattavan, viisi arkipäivää käsittävän yleispalveluvelvoitteen, mutta ei enää takaa korvauksia haja-alueiden jakelutappioista.

Uusi laki on Vilkunan mukaan selvä kädenojennus Postin kilpailijoille. Hän epäileekin, että Saksan valtiollinen posti on jo täyttä häkää kiinnostumassa Suomen tuottavimpien alueiden jakelusta.

– Koko maan liikennepolitiikassa kilpailu on nostettu itseisarvoksi. Postin tiestä näkyy tulevan hyvin samankaltainen kuin VR:nkin. Minun on mahdotonta käsittää, miten tuottavuus nousee, jos rapuissa ramppaa kirjeet kainalossa kaksi kaveria eriväriset takit päällä, sanoo Vilkuna.

Alihankinta uhkasi jo

Uutta lakia vasten on nähtävä myös Postin viime kuukausien yritys yksityistää alihankinnaksi maaseudun kirje- ja lehtipostin kanto.

Tämän ns. jakelun suunnitteluprojektin pahimmassa vaiheessa näytti Vilkunan mukaan siltä, että yhtiö pyrkii takaisin 50-luvulle, puolivillaisina yrittäjinä toimiviin kantajiin. Se pyrky oli johtaa lakkoon, mutta saatiin sentään neuvotellen torjutuksi.

Maaseudun 2 500 kantajaa pysyvät ainakin toistaiseksi yhtiön palkollisina, mutta muuten kannon järjestelyt pannaan tiukkaan mankeliin ja kantajat entistä lujemmalle.

Kun Postiliiton omissa nurkissa näin sakeasti savuaa, Vilkuna ei lähde puhumaan seuraavasta sopimuskierroksesta monta sanaa.

– Katsotaan nyt ensin yleistilanne ja työnantajan seuraavat temput. Vaikka liitto on perinteisesti ollut laajoihin sopimuksiin kallellaan, kotikenttä pitää turvata, kun alakohtaista tavaraa näkyy koko ajan tulvivan pöytään lisää.

– Meitä ei ole kymmeneen vuoteen miellyttänyt se, että Posti leikkaa sopimuskorotukset saman tien pois määräämällä jakajan juoksulenkkiin aina muutaman rappusen lisää, sanoo Vilkuna.

Eero Kosonen