Tapasinpa myös ulkomaalaisia, jotka olivat rakentaneet kansainvälisen suomenruotsalaisen kulttuurifoorumin, I-FISKin.

– Meitä ruotsia pääkielenään puhuvia ulkomaalaisia opiskelijoita, pakolaisia tai maahanmuuttajia on 7884, kertovat projektin tulisielut Gerd-Peter Löcke ja Ali Saiyar, joka nyt haluaa vaikka Internetin välityksellä luoda yhteyksiä myös ay-liikkeessä mukana olevien ruotsia puhuvien ulkomaalaisten kesken Suomessa.

Mallia maailmalle

– Suomessa asuu noin 90 000 ulkomaalaista, jotka edustavat 160 eri kansallisuutta. Kolmasosa heistä asuu pääkaupunkiseudulla, kertoo Caisan Tunisiasta kotoisin oleva tiedottaja Ahmed Akar.

– Siksi Caisa vuonna 1995 perustettiinkin — monikulttuuriseksi kohtauspaikaksi. Suomessa oli lama ja ulkomaalaisten oli vaikea asua täällä tai saada työtä. Rasismi alkoi vallata alaa.

– Mutta täältä saimme tilaa omille kulttuureillemme ja mahdollisuuden löytää opiskelun välityksellä tiemme yhteiskuntaan, Akar tähdentää.

– Viime vuonna kävijöitä oli 250 000, joista puolet muista kulttuureista kiinnostuneita suomalaisia. Mutta suurin merkitys Caisalla on maahanmuuttajien kotouttamisessa suomalaiseen yhteiskuntaan. Meillä on muun muassa avoin opintokeskus, joka saa EU-tukea, Akar kertoo.

– Caisan menestys on ollut valtavaa, siitä on nyttemmin tullut oikein monikulttuurisen kohtauspaikan malli ympäri maailmaa.

Kaikki nauravat samoille asioille

Caisa kouluttaa myös erilaisia suomalaisia ammattiryhmiä tekemään työtä monikulttuurisesti. Koulutuksessa on ollut esimerkiksi rajavartijoita ja poliiseja. Akar toivoo tähän liittyen yhteistyötä myös SAK:n kanssa.

– Tulemme mielellämme erilaisille työpaikoille, hän korostaa.

Mutta Caisa on, kuten sanottu, tarkoitettu myös uteliaille suomalaisille. Jos haluaa oppia espanjaa, latviaa tai japania taikka kung-futa ja taijia, voi ilmoittautua kursseille Caisaan. Täällä toimii myös lukemattomia ystävyysseuroja.

– Varsinainen vetonaula oli viime vuonna panoksemme Helsingin juhlavuoteen, jolloin järjestimme teemailtoja otsikolla Mille maailmassa nauretaan? Ja osoittautuikin, että huumori on todella yhteinen maailmankieli — somalialaiset, suomalaiset, venäläiset — kaikki nauravat samoille asioille.

Sillanrakennusta uskontojen välillä

Ahmed Akar on muslimi ja hänestä on tärkeää, että myös tänä päivänä rakennetaan siltoja maailman eri uskontojen välille. Jos USA laajentaa hyökkäyksiään Afganistanin lisäksi muihin islamilaisiin maihin, hän pelkää, ettei sota lopu koskaan.

– Maailmassa on 1,2 miljardia muslimia ja islamilainen kulttuuri on 1600 vuotta vanha. Akar korostaa, että muslimien suuri enemmistö vastustaa terrorismia ja rasismia. Monet kehitysmaista kotoisin olevat ovat ihmetelleet Caisassa, miksi Suomessa ei järjestetty hiljaista hetkeä, kun Ruandassa tapahtui kansanmurha, tai kaikkien Lähi-idässä 50 vuoden aikana tai Irakissa 10 vuotta sitten kuolleiden viattomien ihmisten muistoksi.

Akar on sitä mieltä, että kaikkiin uskontoihin pitää suhtautua objektiivisesti ja korostaa, että niin toimitaan Caisassa: kaksi kertaa vuodessa järjestetään kristittyjen ja muslimien tapaamisia, vaikkapa paneelikeskusteluja.

– Ja aina käy ilmi, että enemmän on yhteisiä arvoja kuin niitä jotka erottavat.

Christina Nordgren-Siivonen

– Alkuaikoina istuin kotona, passiivisena ja eristyksissä. Mutta sitten löysin Caisan. Tapasin muita ihmisiä, aktivoiduin ja löysin ulospääsyn toivottomuudesta. Opin suomea ja sain täältä työpaikan.

Tänä päivänä Normand on jonkinlainen julkkis — hän saa nyt edustaa afganistanilaisia Suomen televisiossa ja lehdissä. Täällä asuu 600 afganistanilaista, jotka seuraavat levottomina kotimaansa tapahtumia. Normandin silmät ovat vakavat ja tuskaiset, kun hän kertoo maastaan.

– Afganistanissa on ollut sota 23 vuotta. Väestön enemmistö tuomitsee taliban-hallinnon: etniset vähemmistöt, lapset, naiset eli kaikki ne joilla ei nykyään ole minkäänlaista sananvaltaa.

Hän itse joutui pakenemaan henkensä edestä, koska taisteli ihmisoikeuksien puolesta. Hän ei hyväksy myöskään sitä, että Yhdysvallat pommittaa hänen kotimaataan.

– Verta ei voi pestä pois verellä, sanoo afganistanilainen sananlasku. Oikeutta ei voi jakaa pommien voimalla, ei näin.

Hän haluaa antaa Afganistanin kansalle itsemäärämisoikeuden. Hän toivoo, että YK toimisi konfliktissa aktiivisemmin. YK on hänestä ainoa osapuoli, joka voisi ottaa maan haltuunsa, luoda sinne rauhan ja järjestyksen ja siten vähitellen mahdollisuuden demokratiaan ja vapaisiin vaaleihin.

– Pohjoisen liitto ei ole mikään ratkaisu, koska se koostuu tadzikeista ja uzbekeista, kun taas afgaanien enemmistö kuuluu pashtuväestöön, joka näin jäisi ulkopuolelle. Tarvitaan kokoomushallitus, jossa kaikki väestöryhmät ovat edustettuina, hän tähdentää.

– Afganistanin pakolaiskuningas Mohammad Zahir Shah on kyllä tilapäisratkaisu, mutta hän on liian vanha. Siirtymäkauden aikana hän voisi kuitenkin olla kokoava voima, hän sanoo.

Kabulista kotoisin oleva Normand ei ole kuullut mitään veljestään ja kahdesta sisarestaan yli puoleen vuoteen. Levottomuus heidän kohtalostaan kasvaa koko ajan pommien putoillessa.