Valtionvarainministeriön kansantalousosaston ylijohtaja Martti Hetemäki muistuttaa heti alkuun, että nyt ei ole kyse sellaisesta tilanteesta, jota aikanaan pelättiin: muualla euroalueella menisi hyvin, mutta meillä huonosti. Nyt menee kaikilla huonosti.

Suomelle Emusääntöjen noudattaminen ei nyt tuota ongelmia, koska julkinen talous on saatu vahvasti ylijäämäiseksi. Jäsenmaathan eivät saa kasvattaa julkisen talouden alijäämäänsä yli kolmen prosentin bruttokansantuotteesta kuin aivan erityistapauksissa.

Meillä koko julkinen talous oli viime vuonna 6,9 % ylijäämäinen, tänä vuonna ylijäämä putoaa noin 4,5 %:iin ja ensi vuonna noin 2,5 %:iin. Rahassa runsaan parin prosenttiyksikön pudotukset ovat noin 17—18 miljardia markkaa.

Hetemäen mukaan meillä rajat verojen leikkauksille tai menojen kasvattamiselle tulevatkin omasta takaa. Väestön ikääntymisestä aiheutuviin kuluihin pitäisi varautua ennen kaikkea maksamalla valtion velkaa pois, jottei verotusta tarvitsisi tolkuttomasti kiristää tai menoja leikata, kun ikääntymiskuluja aletaan maksaa.

Nyt ylijäämäiset velanlyhennysvuodet jäivät valtiontaloudessa kahteen. Jos huonot ajat jatkuvat pitempään, paine tulevaisuuteen kasvaa entisestään.

Meillä emuajan elvytys toimii

Emuaikana valtion budjetin pitäisi elvyttää taloutta ensi sijassa ns. automaattisten vakauttajien kautta. Valtion menot kasvavat hieman, jos työttömyys kohoaa. Voimakkaimmin elvytystä tulee verotuksen kautta, sillä ihmiset maksavat vähemmän veroja, kun tulot pienenevät.

Hetemäki kertoo ensi vuoden ylijäämäpudotuksen eli "elvytyspotin" jakaantuvan karkeasti kolmeen osaan, josta vain osa on automaattista.

– Runsas puoli prosenttiyksikköä siitä on näiden vakauttajien osuutta, etenkin verotulojen pienenemistä. Päätetyistä veronkevennyksistä tulee saman verran.

Kolmatta osaa ei voi laskea elvytykseksi, sillä se tulee pörssikuplan puhkeamisesta. Myyntivoitoista ja optioista saatavat verotuotot putoavat rajusti. Näiden verotulojen hupeneminen on paljolti talouskasvusta riippumatonta eikä niillä ole isoa vaikutusta talouskasvuunkaan. Alamäkeen menevät myös yritysten tuloksistaan maksamat verot.

Yksi Emuajan puskuri huonoja aikoja varten on työttömyysvakuutusrahasto. Sinne on kerätty rahaa, jotta työttömyyden kasvaessa maksujen korotuksilla ei tarvitse leikata palkansaajien ostovoimaa ja nostaa työantajien kuluja. Rahastot tulivat hyvien vuosien takia täyteen ennakoitua nopeammin ja maksuja alettiin leikata jo viime vuonna. Nyt niitä alennetaan edelleen.

Isoilla mailla on ongelmia

Isoissa euromaissa eli Saksassa, Italiassa ja Ranskassa talouden äkkijarrutus tuottaa Emuongelmia. Niissä automaattisten vakauttajien toimintaakin voidaan joutua rajoittamaan, jotteivät budjettivajeet kasvaisi sovittua suuremmiksi. Saksassa on jo vaadittu rajojen muuttamistakin.

Hetemäki myöntää, että on outoa, jos muutenkin vaikeuksissa olevaa taloutta vielä kepitetään valtion toimin. Mekin voimme joutua maksamaan siitä huonompina vientinäkyminä.

Hän muistuttaa kuitenkin asian toisesta puolesta.

– Voidaan kysyä, olisiko Emurajat ylittävällä elvytyspolitiikalla haluttu vaikutus, jos ihmiset näkevät, että valtion velka täytyy kuitenkin joskus hoitaa joko veronkorotusten tai menoleikkausten kautta.

Kurivaatimus perustuu raha- ja finanssipolitiikan työnjakoon. Muiden euromaiden ja Euroopan keskuspankin pitäisi voida luottaa siihen, että kukaan ei rahoita budjettiaan velalla rajattomasti ja velkamäärät pidetään sovituissa rajoissa. Silloin EKP voisi laskea korkoja ilman pelkoa inflaation kiihtymisestä. Harvassa euromaassa kuitenkaan parannettiin hyvinä vuosina julkisen talouden tilaa niin reippaasti kuin meillä. Hallitusten taas pitäisi voida luottaa siihen, että EKP tarvittaessa muuttaa korkoa hintavakaustavoitteensa puitteissa.

Nyt euroalueen talouspäättäjien keskinäinen luottamus on heiveröistä. Jotkut heistä käyvät julkisuuden välityksellä keskustelua toistensa järjen lahjoista. Tästä kärsimme korkeampina korkoina.

Hetemäki ei halua arvostella ketään, mutta korostaa vaikeina aikoina talouspolitiikan päättäjiltä vaadittavan erityisen suurta taitoa ja myös malttia.

Ei vielä lisää panoksia peliin

Talousnäkymien heiketessä eri puolilta on alkanut tulla myös ehdotuksia lisäelvytyksestä valtion budjetin kautta. Hetemäki harmittelee, että koskaan ei muisteta jo päätettyjä toimia.

– Jos hallitus nyt päättäisi sellaisista veronkevennyksistä kuin mitä jo aikaisemmin tälle ja ensi vuodelle on päätetty, sitä pidettäisiin aikamoisena elvytyspakettina.

Hän ei laittaisi vielä lisää pelimerkkejä pöydälle muistuttaen siitä, kuinka paljon talousennusteet tänä vuonna heilahtivat keväästä syksyyn.

– Jos nyt ennustetaan ensi vuodelle parin prosentin kasvua, niin millaisiksikohan ne prosentit mahtavat todellisuudessa muodostua.

Hetemäki ei ole vielä edes varma siitä, kääntyykö työttömyys todella nousuun, sillä viennin heilahteluilla on aika vähän vaikutusta siihen.

Jos on päättäjien keskuudessa kysymys luottamuksesta, niin se on suurin ongelma myös koko talouden osalta. Hetemäki myöntää, että ekonomistien on äärimmäisen vaikea sanoa yhtään mitään siitä, miten huonot talousuutiset vaikuttavat ihmisten ja yritysten luottamukseen omaan tulevaisuuteensa ja sitä kautta taloudelliseen käyttäytymiseen. Sillä on kuitenkin ratkaiseva vaikutus lopputuloksen kannalta.

Heikki Lehtinen