Työttömyyteen, työllisyyskursseihin ja tukitöihin kyllästynyt nuori pohjoissuomalainen tradenomi päätti lähteä työn perään Helsinkiin. Hän sai työvoimatoimistolta junaliput työpaikkahaastatteluun, joka tuottikin tulosta. Myyntineuvottelijaksi pestatulle luvattiin tiimipäällikön koulutus ja kymppitonniin venyvä palkka. Elämä tuntui lupaavalta, vaikka alkuunsa joutui asumaan tuttavien nurkissa: työmarkkinat vihdoinkin avautuivat ja kokemus myyntineuvottelijana saattaisi poikia jatkossa töitä muualta palvelusektorilta.

Karu totuus paljastui nopeasti. Koulutus osoittautui parin tunnin opastukseksi myyntipuheesta ja monimutkaiseen pisteytykseen perustuvasta palkasta. Aikakauslehtien puhelinmyynti alkoi heti, ja tilauksia innokkaan myyjän pistetilille alkoi kerääntyä mukavasti. Palkkatili ei sen sijaan karttunut, jota pomo selitteli tehdyllä sopimuksella. Kuuden viikon työskentelyn jälkeen nainen haistoi palaneen käryä, jätti firman ja palasi pohjoisen työttömyyteen.

Tradenomin kaltaiset kokemukset ovat tulleet tutuiksi Palvelualan ammattiliitolle, jonne osa puhelinmyyjistä ja yhteyskeskuksissa työskentelevistä on järjestäytynyt. Alalla toimii satoja yrityksiä, jotka työllistävät tuhansia ihmisiä, mutta järjestäytyminen varsin tuoreella alalla on kehnoa.

– Palkattavat ovat usein nuoria, ja firmat toimivat pääkaupunkiseudun lisäksi työttömyysalueilla, joissa yhteys ammattiliittoon on hauras, arvioi järjestösihteeri Marja Lindblom PAM:sta. Hän on tehnyt toimitsijatutkinnon lopputyönsä yhteyskeskusten työvoima- ja järjestäytymistilanteesta.

Muutaman satasen duuni

Marja Lindblom tutustui tämän vuoden alussa lopputyötään tehdessä Itä-Suomessa toimivaan call centeriin, jolla on toimipisteitä myös muualla Suomessa. Noin sata työntekijää työllistävä telemarkkinointiyritys myy Suomen suurimpien kustantajien aikakauslehtiä.

Korkean työttömyyden alueella Itä-Suomessa yritys oli saanut työntekijänsä työvoimatoimistonsa kautta. Osa työntekijöistä sai työttömyyskassasta koulutustukea, osa Kelalta, sillä työsuhde alkoi kahden viikon palkattomalla koulutus- ja työharjoittelujaksolla.

Työtä tehtiin kuusi tuntia päivässä kahdessa vuorossa myös lauantaisin. Työvuoron aikana työntekijä sai kaksi 15 minuutin taukoa. Osalle työntekijöistä oli sovittu kuukausittain maksettavasta 1 000—3 000 markan takuupalkasta, osan palkka perustui pelkästään provisioihin. Provisio muodostui monimutkaisen järjestelmän mukaan, jota pienensi asiakkaan peruutukset lehtitilauksissa. Prosenttitaulukot muuttuivat milloin mistäkin syystä. Henkilökohtaisiin työsopimuksiin kuului, että työsuhde voidaan purkaa, ellei myyntineuvottelija pääse myyntitavoitteisiinsa.

Työsuhteen purkamiseen ei yrityksessä kuitenkaan jouduttu, sillä kolmen kuukauden kuluttua puolet työntekijöistä oli irtisanoutunut tai sairaslomalla ja puolen vuoden kuluttua yrityksen aloittamisesta henkilöstö oli supistunut viidennekseen. Hyvä myyntitykki saattoi tienata bruttona reilun neljä tuhatta markkaa, mutta monilla palkka jäi reilusti tämän alle. Kukaan ei yltänyt luvattuihin "insinööripalkkoihin".

Työntekijät olivat Marja Lindblomin havaintojen mukaan pettyneitä palkkaansa, työnantajan hiostamiseen ja naisiin kohdistuvaan seksuaaliseen häirintään.

Takuupalkka tueksi

Marja Lindblomin vierailemassa yrityksessä olisi voitu noudattaa Liikealan ammattiliiton ja Erityispalvelujen työnantajaliiton aikanaan solmimaa Puhelinmyyntiä ja markkinointia koskevaa työehtosopimusta. Sitä ei noudatettu, kuten sitä ei noudata moni muukaan yritys.

PAM ja Palvelutyönantajiin kuuluva Erityispalvelujen Työnantajaliitto neuvottelevatkin parhaillaan työehtosopimusta, joka koskisi puhelinmyynnin lisäksi laajemmin call centereitä eli yhteyskeskuksia.

– Ainoa keino saada villiintynyt ongelma hallintaan on tehdä alalle työehtosopimusta, jota aletaan myös noudattaa. PAM yrittää saada sopimukseen takuupalkan, joka turvaisi työntekijöille edes minimitoimeentulon. Takuupalkan päälle maksettaisiin suoritukseen perustuvat provisiot. Myös muut työsuhteen ehdot täytyy saada kuntoon, Marja Lindblom sanoo.

Erityispalvelujen Työnantajaliiton asiamies Arto Kettunen arvelee, että jo tämän vuoden lopulla saadaan aikaiseksi jonkinlainen neuvottelutulos, mutta tuleeko siitä työehtosopimus, on vielä arvailujen varassa. Yleissitovaa työehtosopimusta siitä ei ainakaan alkuunsa tule, sillä alan yrityksistä vain muutama on järjestäytynyt työnantajaliittoon.

Kettusen mukaan takuupalkka on yksi käyttökelpoinen väline, jos palkka halutaan sitoa työsuoritukseen, kuten puhelinmyynnissä tapahtuu. Jos alalle saadaan neuvoteltua työehtosopimus, työnantajaliitto "kauppaa" sitä Kettusen mukaan yrityksille ja yrittää saada nämä työnantajaliiton jäseniksi.

– Kun firmat ovat meidän jäseniämme, ne toimivat sopimusten ja yleisten työmarkkinasääntöjen mukaan, Kettunen sanoo.

Hän muistuttaa, että telemarkkinointialalla toimii pelisääntöjä noudattavia yrityksiä ja vain pieni osa on "puliveivaajia".

Myös Marja Lindblom korostaa, etteivät kaikki telemarkkinointiyritykset ole huijarifirmoja, ja PAM:llakin on kokemuksia ja yhteistyötä myös normaalia työmarkkinakäytäntöä kunnioittavista yrityksistä. Työehtosopimus toisi alalle vakautta.

– Ilman työehtosopimusta kasvava telemarkkinointi- ja yhteyskeskusala riistäytyy käsistä. Tällä hetkellä PAM pystyy tarjoamaan alalla työskenteleville lähinnä neuvontaa. Kun sopimus saadaan, lähdemme tekemään jäsenhankintaa ja yritämme osaltamme kitkeä alalta harmaata toimintaa.

Marja Lindblomilla on monelta murheelta säästävä ohje alalle aikoville:

– Nimeä ei kannata laittaa työsopimukseen ennen kuin on lukenut sen tarkkaan. Sopimus pitää pyytää ennen allekirjoitusta mukaansa ja tutkia, mihin tulee sitoutuneeksi. Puhtain paperein toimivilla yrityksillä ei pitäisi olla mitään tällaista menettelyä vastaan.

Leena Seretin