Ramonetin mielestä tarvitaan mediaa, joka tarjoaa vaihtoehtoja, vastustusta ja kritiikkiä kyseenalaistamalla vallalla olevaa yhteiskuntajärjestelmää sekä valtamedioiden välittämää, usein samankaltaista maailmankuvaa.

Itse mies on paitsi tiedotusalan professori ja mediakriitikko, myös kansainvälisen politiikan laatulehden Le Monde Diplomatique’n päätoimittaja, joka tekee journalismia tavanomaisesta poikkeavalla tavalla.

Lehden periaatteisiin kuuluu esim., ettei se metsästä pintakirjoittajia, se päästää palstoillaan mahdollisimman vähän poliitikkoja, eikä anna suurten medioiden uutisarvion vaikuttaa siihen, mistä kirjoitetaan. Se ei tyydy vain olemassa olevan tiedon välittämiseen, vaan hakee aktiivisesti uusia ja odottamattomia näkökulmia. Se tarjoaa lukijoilleen syventävää tietoa lähinnä monista kansainvälisen politiikan, mediamaailman ja kolmannen maailman kysymyksistä.

Ignacio Ramonet on kutsunut lehtensä journalismia biologiseksi.

– Tänään ihmiset kuluttavat informaatiota paljon, mutta — aivan kuten elintarviketeollisuudessakin — he huomaavat, että ylituotanto sisältää suuren määrän myrkkyjä: manipulaatiota, valheita ja sensuuria.

– Luomme myös uutta tietoa siitä, mikä meiltä yritetään pitää salassa. Demokratiassa pitäisi kaikilla olla mahdollisuus ilmaista vapaasti itseään ilman salaisuuksia ja sensuuria, mutta monesti huomaamme ettei se useinkaan pidä paikkaansa.

Globalisaation käytännön tulkki

Lehti on tullut tunnetuksi mm. uusliberalismin vaarallisimman muodon ja epädemokraattisen globalisaation kritiikistään.

Runsas kolme vuotta sitten Ramonet herätti pääkirjoituksessaan ajatuksen Attacista, joka sittemmin on levinnyt ympäri maailmaa.

– Olemme halunneet ymmärtää, mitä uusliberalismi ja globalisaatio tarkoittavat nimenomaan tieteellisellä ja konkreettisella eikä ideologisella tasolla. Monilla lehdillä on vaikeuksia tuoda sellaista näkökulmaa esille.

Lehti on myös osallistunut globalisaatiota kritisoivien protestien organisoimiseen kansainvälisten huippukokousten yhteydessä.

Brasilian Porto Alegressa tammikuun lopulla järjestetty vaihtoehtoiskokous organisoitiin vastakokoukseksi johtavien teollisuusmaiden vuosittaiselle, Sveitsin Davosissa kokoontuvalle huippukokoukselle.

Porto Alegren sosiaalifoorumi oli lehden ja Attac-liikkeen innoittama ja päätyi Tobinin veroon siirtymistä ja kolmannen maailman velkojen mitätöimistä puoltavaan kannanottoon.

– Demokratian suuri ongelma on politiikan heikentyminen taloudellisen ja median vallan kustannuksella. Mikäli Tobinin vero menisi läpi, tulisi veroparatiiseista moraalinen mahdottomuus. Ne elävät kansainvälisestä rikollisuudesta, kuten rahanpesusta ja huumekaupasta, rahoista, jotka on pidetty verottajalta salassa, hän sanoo ja kutsuu Monacoa taloudelliseksi huligaanivaltioksi, joka jättää rankaisematta veropakolaisiaan.

Kansojen saatava talous otteeseen

Le Monde Diplomatique oli mukana myös ensimmäisissä globalisoitumista vastaan järjestetyissä protesteissa 1998, jolloin suurten teollisuusmaiden välillä käytiin neuvotteluja MAI-sopimuksesta.

– Julkaisimme ensimmäisinä koko 800-sivuisen sopimustekstin netissä koko maailmalle. Sen jälkeen sopimusta vastaan muodostui protestiliike ja myöhemmin samana vuonna OECD hylkäsi koko hankkeen. Se oli ensimmäinen voittomme.

Se oli myös ensimmäinen kerta, kun internetiä käytettiin laajasti kansainvälisessä yhteistyössä kansalaisjärjestöjen keskuudessa.

– Attac on kansalaisjärjestö ja nykyaikainen tapa osallistua yhteiskunnassa käytyyn keskusteluun. Sen kautta kansalaisyhteiskunta ottaa takaisin asemansa ja mahdollisuutensa vaikuttaa politiikkaan. Emme saa hyväksyä, että elämme talouden ehdoilla, Ramonet sanoo ja painottaa, että Attac-liike on Le Monde Diplomatique’sta täysin erillinen ja itsenäinen.

Attac arvostelee demareita

Attacia hän pitää yleisesti ottaen osana vasemmistoa, joskaan se ei sijoitu mihinkään perinteiseen vasemmisto-oikeisto skaalaan, koska se ei ole puolue.

– Tämän päivän sosialidemokratia ei halua muuttaa yhteiskuntaa eli siitä on tullut osa oikeistoa. Attac on liike, joka kritisoi globalisoitumista ja vallitsevaa järjestelmää, siis sosiaalidemokraatteja, jotka hallitsevat suuressa osassa Euroopan maita.

Digitaalinen vallankumous on luonut harvoja keskittymiä, jotka omistavat suuren osan koko maailman medioista. Sellainen kehitys huolestuttaa Ramonetia. Median uudistamista hän ei kuitenkaan pidä kovin realistisena vastavaihtoehtona.

– Se on äärimmäisen monimutkaista, koska valtiot ovat mediamaailmassa enää vain pieniä tekijöitä. Tämä maailma on yksityistetty ja suurimmat yritykset ovat kansainvälisen suurpääoman omistuksessa. Sen takia on aivan välttämätöntä, että pienet mutta kriittiset lehdet ja kustantamot liittoutuvat keskenään.

– Näin mahdollistuu myös sellainen journalismi ja tieto, joka kyseenalaistaa ja kritisoi, eikä välttämättä tuota voittoa omistajalleen.

Alunperin vaatimattomalla painoksella aloittaneesta Le Monde Diplomatique’sta on kehittynyt maailmanlaajuinen ja vaikutusvaltainen kuukausilehti, jonka tämänhetkinen levikki on yli 1,3 miljoonaa. Se ilmestyy yli 20 maassa yli 15 kielellä eri maiden radikaalien lehtien ja kustantamoiden yhteistyönä.

Lisäksi sillä on venäjän-, korean- ja japaninkieliset verkkolehdet. Viime vuoden joulukuusta sitä on ollut saatavilla myös ruotsinkielisenä sanomalehtiversiona.

Maria-Kaisa Jurva