obelillakin takavuosina palkitun, Reaganin ja Thatcherin talouspolitiikan takapirun Milton Friedmanin kerrotaan julistaneen, että yrityksen tärkein tehtävä on tuottaa voittoa ja sen kaikki muut teot ovat omistajien rahojen haaskausta.

Tämän kolmikon valtakausi osui 1980-luvulle ja toi talouteen uusliberaalin ajattelu- ja toimintamallin, jolle on siitä pitäen riittänyt seuraajia maailman joka kolkassa.

Kolmikon sanat ja teot eivät jääneet kuitenkaan vastareaktiotta. Kun yritykset ajan hengen mukaan ja johtajien innostamana rimpuilivat eroon vastuustaan yhteiskunnalle, varsinkin Yhdysvalloissa kuluttaja- ja ympäristöliike voimistui ja keskustelu talouden ja yritysten moraalista pääsi vauhtiin. Eräänä yrityseettisenä herätyksenä mainitaan usein amerikkalaisen Lockheedin lentokonetehtaan lahjusskandaali, josta seurasi julkista pauhua vuosikausiksi.

Myös Suomella oli noina parinkymmenen vuoden takaisina aikoina omat rötösherransa. Metrosotkut ja Salora kuohuttivat maata pitkään, mutta mitään yleistä yritysmoraalista ruoskintaa lahjukset eivät aiheuttaneet — eivät ainakaan elinkeinoelämän itsensä keskuudessa.

Vielä niinkin myöhään kuin 1990-luvun lopulla enemmistö suomalaista yritysjohtajista eli uusliberalismin pauloissa.

Elinkeinoelämän Evan tutkimuksessa 1997 yli puolet johtajista oli valmis allekirjoittamaan Friedmanin julistuksen ja innokkaimmin häneen tarrautui johtajien nuorin kaarti. Torjuva enemmistö saatiin myös, kun kysyttiin johtajien haluja lisätä firmojensa yhteiskuntavastuuta. Moraalia piti yritykselle tärkeänä arvona vain joka kymmenes ja vain hieman suurempi joukko ajatteli, että sillä olisi enemmän painoa tulevaisuuden tuotannossa.

Siitä, kun johtajat yritystoiminnan arvoja järjestykseen listasivat on kulunut vain muutama vuosi. Varmaan valintoja vääristi tuoreena kokemuksena syvä lama, mutta silti moraalinen täyskäännös tähän päivään on ainakin puheiden ja ohjelmien perusteella melkein vaikuttava.

Esimerkiksi kauppa, jolle on totuttu vinoilemaan varkaiden kanssa yhteisistä jumalista, elää nyt moraalista herännäisyyttä Keskon johdolla. Eettisissä koodistoissa luvataan vahtia tarkkaan, ettei sortimenttiin vain lipsahda lapsi- tai pakkotyöllä teetettyä tavaraa.

Teollisuuden TT puolestaan ohjeisti alkuvuodesta jäseniään uuteen yhteiskunnalliseen vastuuseen korostamalla, että pelkkää taloutta korostava mutta ihmisten hyvinvoinnista ja ympäristöstä piittaamaton yritys ajautuu nykymaailmassa huonoon huutoon.

Ei pidä kuitenkaan luulla, että yritykset helläsydämisyyttään takkiaan kääntävät. Edelleen niissä omistajan etu korkealla on ja voi olla aitoa huolta ympäristöstäkin, mutta paineen muuttaa toimintatapoja ovat kyllä saaneet aikaan yhä valistuneemmat teollisuusmaiden kuluttajat. Kun he kykenevät pitämään ostopäätöksillään pihdeissään jo maailman mahtavia yrityksiä, voi tässä puhua melkein historiallisesta käänteestä tai ainakin kauan odotetusta kunnon vastaiskusta talouden ylivaltaa vastaan.