Metallityöväen Liiton puheenjohtaja Erkki Vuorenmaa ja SAK:n puheenjohtaja Lauri Ihalainen ovat julkisuudessa toppuutelleet kunta-alan väkeä haaveilemasta lääkärien saamaa palkankorotusta. Erityisesti kunta-alan matalapalkkaiset naiset ovat ärsyyntyneet ay-miesten puheista.

Miksi teollisuuden ammattiliiton puheenjohtaja toppuuttelee kuntaväkeä palkkamalttiin, Metallityöväen Liiton puheenjohtaja Erkki Vuorenmaa?
– Kysymys on siitä, halutaanko tehdä tulopoliittisia sopimuksia vai ei. Yli keskimääräisen tuottavuuden kasvun ylittävillä palkankorotuksilla niitä ei tehdä. Jos lääkärien saama palkankorotustaso toteutuisi kunta-alalla kokonaisuudessaan, se tarkoittaisi verojen tai kaikkien kuntien perimien maksujen nostoa.

Lääkärien kymmenen prosentin hujakoilla liikkuneet palkankorotukset ovat siis muille mahdottomia?
– Näin se valitettavasti on, vaikka ymmärrän hyvin palkansaajia, joilla asuntovelat ja vuokrat ovat nousseet ja joilla luonnollisesti on toiveita paremmasta palkasta ja toimeentulosta.

Kunta-alan naiset ovat ihmetelleet julkisuudessa, miksi mutterin ruuvaamisesta tai hitsaamisesta maksetaan enemmän kuin lasten ja vanhusten tai ylipäätään ihmisen hoitamisesta. Ovatko nykyiset palkkasuhteet kohdallaan?
– Minulla on aika vakaasti käsitys, että yhdessä todettua palkkasuhteiden eroavaisuutta ei pystytä koskaan määrittelemään. Aina jollakin on jonkun mielestä liian paljon tai liian vähän palkkaa.

Tupot omalla tavallaan vahvistavat nykyisiä palkkaeroja, kun kaikki saavat saman suuruisen korotuksen. Naisaloille voidaan sopia prosenttiyksikön kymmenyksen paremmat korotukset kuin muille, mutta avoimella sektorilla liukumat ylittävät naiserät monin verroin. Pystyykö tupomekanismi ylipäätään korjaamaan palkkasuhteita?
– Teollisuudessa tulos määrää vankasti yrityksen tai alan palkanmaksukyvyn ja palkat todellisuudessa laskevat, kun menee huonosti. Se kannattaa muistaa. Kunta- ja valtiosektorilla palkkataso säilyy tasaisena suhdanteista riippumatta. Selvää kuitenkin on, että tupoihin pitää saada lisää joustavuutta.

Onko sitten niin, että tupoja on tehty nimenomaan siksi, etteivät palkkaerot kasvaisi? Monestihan teollisuusliitot lähtevät tupoon nihkeästi, koska niillä olisi ollut mahdollisuus vaatia vähän enemmän rahaa kuin tupoissa?
– Tupojen pitää olla perusluonteeltaan solidaarisia. Tupoilla saavutetaan reaalipalkkojen nousu liittokierroksia vakaammin samalla, kun pystytään hallitsemaan työllisyyttä ja ylläpitämään hyvinvointiyhteiskunnan palveluja. Monta tekijää puoltavat tupojen tekemistä. Liittoratkaisuilla ajetaan nimellispalkkapolitiikkaa, ja inflaatio voi syödä palkankorotusten tuoman ostovoiman kokonaan.

Lääkärien palkankorotukset eivät valu inflaatioon, koska kaikki muut suostuivat mataliin palkankorotuksiin. Tupomekanismissa siis vain irtiotto tuottaa reaalipalkkojen korotukset?
– Kyllähän lääkärien korotus vaikuttaa kuntasektorin sisällä. Ymmärrän hyvin kuntatyöntekijöiden mielipahan: menettelyllä revittiin kunta-alan palkkahaitari auki. Sama korotusvaatimus seuraa nyt läpi koko ketjun korkeimmista palkoista matalimpiin.

Oletko saanut puheistasi tukkapöllyä kunta-alan matalapalkkanaisilta?
– Kukaan ei ole julmistellut eikä pörhistellyt. Kun ajaa näkemystään tulopolitiikan puolesta, aina joku pahoittaa mielensä. Eivät kaikki meidän liiton sisälläkään tykkää tulopolitiikasta.

SAK:n edustajakokouksessa puhuttiin paljon työn ja pääoman välisen eron kasvamisesta. Voiko sitä kuroa tupoilla umpeen?
– Tuposeto on juuri selvittämässä, miten työn ja pääoman ero on kehittynyt. Uskon, että tupolla pystytään pitkäjänteisesti eroa supistamaan. Esimerkiksi metalliteollisuudessa ei ole tapahtunut merkittävää erojen kasvua lukuun ottamatta elektroniikkateollisuutta.
– Sitä paitsi talouden taantumassa työn ja pääoman välinen ero kapenee, ja ensi keväänä ollaan toisenlaisissa luvuissa kuin SAK:n edustajakokouksen aikaan.

Talouden notkahduksen myötä työntekijöitä taas lomautetaan ja irtisanotaan. Tupojakin tehdään aina vaan työllisyyden nimissä. Horjuuko uskosi sen suhteen, että tupojen työllistämisvelvoite sitoisi lainkaan yksittäisiä työnantajia?
– 90-luvulla Suomi nostettiin lamasta pitkälti tupoilla ja kolmikantayhteistyöllä. Nyt tullaan laskusuhdanteeseen, jolloin yritysten velvollisuus on jo itsensä kannalta pitää ihmiset töissä. 90-luvulla pullautettiin osaavaa ammattitaitoista ja kokenutta porukkaa pois, ja se oli jopa tuotannon kasvun este vuosikymmenen lopulla. Nyt yritysten pitäisi räätälöidä koulutusta, kehittää henkilöstönsä ammattitaitoa ja pitää ihmisistä työelämässä, jotta noususuhdanteessa olisi käytettävissä ammattitaitoista väkeä. Irtisanomisen sijaan pitää katsoa tulevaisuuteen eikä menneisyyteen.

Oletko lämmennyt ajatukselle nykyisenkaltaisen tupon jatkamisesta ensi vuoden jälkeen?
– Mielestäni tulopolitiikkaa pitää jatkaa, mutta siinä pitää olla sisältöä ja laatua, ja sen pitää sopia taloudelliseen tilanteeseen. Tilanne tuppaa vaan olemaan sellainen, että ne jotka puolustavat tupoa ja ajavat korkeita palkankorotuksia, narraavat itseään.