Laitoksen yksiköt tuottavat sähköä ja lämpöä 1 500 gigawattituntia, koko liikevaihto on 850 miljoonaa markkaa ja palkkalistoilla 550 henkeä. Suotta ei puhuta kaupungin lippulaivasta. Henki laitoksen sisällä on hyvä eli paattia luotsataan yhdessä henkilöstön kanssa, joten mistään mukavuuslippulaivasta ei ole kyse.

Lippulaivan ylpeä kapteeni on maaliskuusta saakka toimitusjohtajana ollut Asko Koskinen. Kaupungin rahoitusjohtajan paikalta hänet palkattiin kuromaan umpeen kymmenien miljoonien vajetta laitoksen myyntituotoissa. Johtaja uskoo kääntävänsä miinukset plussiksi kolmen vuoden ohjelmallaan.

– Henkilöstösaneerauksiin emme lähde, sillä vaikeudet eivät ole työväen syytä. Irtisanomisilla voisimme vain tuhlata osaamista ja rikkoa talon hyvän hengen. Vaikeuksien syyt ovat olleet virheellisessä tilannearvioinnissa. Sähköä on myyty enemmän kuin on itse pystytty tuottamaan. Vaje poistuu asteittain epäedullisten sopimusten umpeuduttua, Koskinen vakuuttaa.

Liikelaitosmalli edelleen mahdollinen

Isohkoa notkahdusta suurempi asia on laitoksen omistajuus, joka tulee olemaan syksyn puheenaihe Tampereella.

– Omistajapoliittista selvitystä on tehty yhdessä henkilöstön kanssa ja sen on määrä olla valmis näinä aikoina. Selvityksen pohjalta kaupunginvaltuusto tekee ratkaisun ennen joulua. Pöytä on avoinna kaikille vaihtoehdoille, sanoo Koskinen.

Selvityksessä vertaillaan eri yhtiömuotoja, arvioidaan sähkömarkkinoiden yleistä kehitystä, laitoksen toimintakykyä ja toimintamuotoja sekä tehdään arvio sähkölaitoksen hinnasta markkinoilla.

Toimitusjohtaja toimii niin kuin valtuusto päättää, mutta Koskinen arvelee, että jatkaminen kunnallisena liikelaitoksena ainakin toistaiseksi on varteenotettava vaihtoehto. Sitä puoltavat mm. eräät taloudelliset tosiseikat ja toiminnan vakautta turvaavat näkökohdat, joissa myös paikallisuudella on suuri arvo. Koskisen arviossa "toistaiseksi" viittaa ilmeisesti niin suuriin eurooppalaisten sähkömarkkinoiden muutoksiin, että naulan kanta pitää jättää vasaran sorkan verran auki.

– Myös lainsäätäjän ratkaisut vaikuttavat päätökseen, toisin sanoen ajaako kilpailuttamispakko osakeyhtiömalliin. Tärkeintä kuitenkin on, että toiminta on pitkän päälle kannattavaa, sillä se turvaa parhaiten kuluttajan, henkilöstön ja kunnallistalouden edut. Monissa yhteyksissä on liioiteltu kunnallisen organisaation haittapuolia, vaikka niitä kieltämättä on olemassa, toteaa Koskinen.

Toisessa vaakakupissa painaa lainsäädännön jälkeenjääneisyys, joka ei anna kunnalliselle liikelaitokselle tasaveroista kilpailuasemaa muuttuneilla markkinoilla.

Koskinen muistuttaakin Kuntaliiton piirissä viime vuosikymmenen alussa esiin nostetusta ajatuksesta säätää laki kunnallisesta liikelaitoksesta, joka tekisi tämän yhtiömuodon kilpailukykyiseksi osakeyhtiön kanssa. Sen enempää lainsäätäjä kuin julkisuuskaan eivät ole kiinnostuneet ajatuksesta.

Ranskalainen vastaa kymmentä suomalaista

Esim. Turku, Espoo ja Jyväskylä ovat muuttaneet sähkölaitoksensa osakeyhtiöiksi. Ruotsalais-saksalainen Sydkraft/E.ON on ostanut Espoon Sähköä pikkuhiljaa ja Jyväskylän Energiaa ollaan kenties myymässä 1,2 miljardin markan hintaan.

Miten näiden kaupunkien ratkaisut vaikuttavat Tampereen ratkaisuihin? Entä Ruotsin uutiset, joiden mukaan yksityistäminen on ensi huuman jälkeen nostanut kuluttajahintoja ja heikentänyt henkilöstön asemaa?

– Tampere ei ole seurannut muoteja näissä asioissa, vaan tehnyt itsenäisiä ratkaisuja. Niin uskon nytkin käyvän. Eurooppalaisten sähköjättien tulo markkinoille on kuitenkin tosiasia. Lähivuosina sähkömarkkinoilla tapahtuu murros, joka on verrattavissa rahamarkkinoiden vapauttamisen 80-luvun lopulla. Kuluttajahinnat ovat todellakin nousseet Ruotsissa sähkölaitoskauppojen seurauksena. Mutta jonkunhan ne kauppahinnat on maksettava, ja tästä voi olla seurauksena sähkön kuluttajahintojen nousu, toteaa Koskinen.

Tulevista mittakaavoista antaa osviittaa Ranskan valtiollinen sähköyhtiö EdF, joka myy sähköä ulos viisinkertaisen määrän koko Suomen sähkömarkkinoihin verrattuna. EdF ostaa röyhkeästi ulkomaisia yhtiöitä, mutta periranskalaiseen tapaan ei päästä muita omille markkinoilleen. Suomi on toteuttanut kuuliaisesti kaikki tähänastiset sähkömarkkinoiden vapautta koskevat EU-direktiivit.

Yksi suomalainen yhtiö ei vastaa kymmentä eurooppalaista. Ja entä kun tulee se yhdestoista?

Tampereen laitoksen kolmen vuoden vakautusohjelman tavoitteena on kolme tyytyväistä tahoa.

– Omistajan tulee saada tuottoa ja kilpailukykyä, kuluttajan edullinen hinta ja hyvä palvelu, henkilöstön sille kuuluva osuus tuloksesta, linjaa Koskinen.

Hannu Oittinen

  Tampereen sähkölaitoksen tuntipalkkaisten pääluottamusmies, sähköasentaja Seppo Rantanen valvoo liki 300 työntekijän etuja, lisäksi hän on jäsenenä laitoksen omistajapoliittista selvitystä tekevässä ohjausryhmässä. Mies on paljon haltijana murroksessa, jossa takana on taloudellisia vaikeuksia ja edessä suuria omistajapoliittisia ratkaisuja.

– Tappion syyt juontavat vuoden 1995 sähkömarkkinoiden osittaiseen vapauttamiseen, jotka johtivat harkitsemattomiin osto- ja myyntipäätöksiin. Siihen laitoksen johdon liiketaloudellinen kokemus ei riittänyt. Omistaja hermostui ja johto yritti pistää laskun henkilöstön maksettavaksi, eli lähdettiin vanhanaikaiseen henkilöstön syyllistämiseen, kertoo Rantanen.

Kesti aikansa ennenkuin todelliset syyt tunnustettiin, henkilöstön arvostus palautettiin ja lähdettiin yhdessä rakentamaan sähkölaitosta tulevia koitoksia varten.

Uuden toimitusjohtajan aikana on palautettu laitokseen hyvä työilmapiiri, tehty tarpeellisia investointeja ja pohdittu tulevia vaihtoehtoja puhtaalta pöydältä.

– Teknisiin investointeihin on sijoitettu 300 miljoonaa markkaa, joten tuotantolaitokset ja verkko ovat hyvässä kunnossa. Henkilöstöpolitiikka on kunnossa, mutta alkaa olla kiire saada uusia ammattilaisia alalle. Ohjausryhmän työ on kesken, mutta laitoksen arvon määritys on tehty. Meillä on hyvät valmiudet kohdata 2006 voimaan tulevat EU:n uudet määräykset energiamarkkinoiden täydellisestä vapauttamisesta, sanoo Rantanen.

Siinä tarvitaan Rantasen mukaan tervettä suomalaista itsekkyyttä. Meidän ei ole mikään pakko olla kynnysmattona muiden kävellä yli mennen tullen. Sen sijaan voimme arvostaa omaa kokemustamme, osaamistamme ja teknistä valmiuttamme.

HO