Perinteinen äitiys tuo mielekkyyttä työttömän naisen ja entistä osallistuvampi isyys työttömän miehen elämään.

Marja Leena Böökin väitöstutkimuksen mukaan kotiin ja perheeseen suuntautuminen antaa työttömälle tunteen omasta tärkeydestä. Naapuritkin osaavat jo arvostaa kotivanhemmuutta.

Kotioloon sopeutumista kuvaavissa puhetavoissa saattaa Böökin mukaan olla toisaalta kyse siitäkin, että työttömän äidin on sosiaalisesti kannattavaa kuvastua puuhakkaana, perheen arjen täystyöllistämänä äitinä. Vastaavasti työttömien miesten on sopivaa esittäytyä trendikkäinä lapsia hoitavina koti-isinä, jotka ainakin yrittävät osallistua kotitöiden tekemiseen.

Böökin väitöskirjan aineistona ovat vanhempien ryhmäkeskustelut sekä naistenlehtien (Anna, Kodin Kuvalehti ja Kotiliesi) haastattelut ja lukijakirjeet, joissa miehet ja naiset tarkastelevat työttömyyttä vanhemman näkökulmasta. Väitös tarkastettiin kesällä Jyväskylän yliopistossa.

Naisen houkuteltava mies kotivastuuseen

Yllättävää Böökin tutkimuksessa on se, että siihen osallistuneet naiset korostivat usein työttömien miesten toistaitoisuutta ja epätoivoisuutta kotona. Miehet itse kuvasivat tilannettaan selvästi valoisammin: palkkatyön puute ei välttämättä merkinnyt epäonnistumista, sillä koti ja lapset toivat uutta sisältöä elämään.

Naisten työtöntä miestä koskevia surkuttelevia puhetapoja voi tutkijan mukaan pitää osana nykyään yleistä suomalaisen miehen onnetonta elämää korostavaa keskustelua. Tällainen puhe on omiaan uusintamaan naisten ja miesten sukupuolen mukaisia toiminta-alueita kotona: "luonnollisesta ympäristöstään" eli palkkatyöstä eristettynä miehen väitetään olevan välttämättä onneton ja tuen tarpeessa.

Perheasiantuntijoiden käsityksiä viime keväänä valmistuneessa väitöksessään tutkinut Jaana Vuori päätyi samantapaisiin tuloksiin. Asiantuntijat odottavat Vuoren mukaan naiselta paitsi hyvää äitiyttä, myös kykyä viekotella mies täysmittaiseen kotivastuuseen.

Isästä on tullut perhealan asiantuntijoiden lempilapsi. Isiä kuvataan äitejä monipuolisemmin, ja puhe on sävyltään myönteistä ja rohkaisevaa. Isiä sinutellaan, "meititellään" ja houkutellaan samaistumaan ihanneisään. Tarjolla on elämysisyyttä: miestä kutsutaan nauttimaan isyydestään, oppimaan, toimimaan ja jättämään perinteen panolastit taakseen.

Äideistä perhe-ekspertit puhuvat selvästi arkisemmin. Siinä missä miehelle suodaan yksilön status, äitien toiminta nousee harvoin pohdittavaksi tietyn naisen kokemuksina, ajatuksina tai sanoina.

Jaana Vuori kutsuu äitiä lapsen kehityksen nimettömäksi maaperäksi. Isyyttä korostavissa nykyteksteissä äiti on edelleen maaperää, mutta nyt tälle aina yhtä hedelmälliselle alustalle on tökätty kasvamaan toimiva isä.

On paradoksaalista, että vanhemmuuden vastuun jakaminen perheessä äidin ja isän kesken, jonka piti — ainakin tasa-arvoutopioissa — johtaa naisen valinnanmahdollisuuksien kasvamiseen, näyttääkin johtavan naisten vastuun laajenemiseen, Vuori pohtii.

Mies kaappaa kotivallan?

Kaikki perhe-ekspertit eivät kuitenkaan mieshoivaa mainosta, sillä monet pelkäävät sen hävittävän elämästä seksuaaliset saumat. Perinteisen työnjaon murtumisen pelätään varantavan poikalapsen seksuaalisen identiteetin: pahimmassa tapauksessa lapsesta varttuu onneton ei-hetero. Naisen minuus jää tässäkin suhteessa miehen minuuden varjoon. Poikien mahdollisia kehitysongelmia problematisoidaan laajasti, tyttöjen niukasti.

Pelko pojalle välittyvästä epämiehisestä mallista ahdisti myös Böökin tutkimia työttömiä isiä. Rooliristiriitojaan korostaneet isät kantoivat huolta perinteen katkeamisesta ja ilmaisevat näin tukensa perinteiselle "isä tienaa, äiti kokkaa" –mallille. Työttömät äidit sen sijaan eivät olleet huolissaan tyttärelleen antamastaan naisen mallista.

Vallitsevat normit sijoittavat miehen edelleen työhön. Naisen "luonnollinen sijainti" on nykyään huomattavasti hämärämpi käsite: naisen on vaikea väittää kuuluvan kotiin tilanteessa, jossa yli puolet Suomen palkansaajista on naisia.

Tästä epämääräisyydestä koituu Böökin mukaan naiselle omantunnontuskia riippumatta siitä onko hän työ- vai kotiäiti. Edellisessä tapauksessa huonoa omaatuntoa luo lasten, jälkimmäisessä koulutuksen, pätevyyden ja etenemismahdollisuuksien laiminlyönti.

Böök korostaa, ettei työttömyys ole pelkästään miesten ja isien ongelma, vaan se koskettaa yhtä lailla naisia ja äitejä. Vaikka lasten ja puolison merkitys korostuukin, naiset eivät työttömänä ollessaan suuntaudu aina ja itsestään pelkästään kotiin ja perheeseen.

Usein ajatellaan työpaikan menettämisen olevan aina naiselle pehmeämpi isku kuin miehelle. Tällöin kuvitellaan palkkatyön olevan jotakin äitiyden päälle rakennettua, josta on aina helppo palata kotipesään. Kun kyse on miehestä, perheen elättäjyyttä pidetään olemisen itsestään selvänä perustana.

"Miesvaltaa" vastustettaessa vastustajana ei ole mies vaan tietty valtarakenne, jonka sisällä niin miehet kuin naisetkin elävät. Perinteisten rakenteiden rakoillessa myös nainen saattaa tuntea olonsa uhatuksi: koti-isä tunkeutuu naisen omanaan pitämälle reviirille ja syö näin hänen valtaansa.

Naisilla yleinen, työtöntä miestä surkutteleva asenne voidaan Böökin mukaan selittää naisten pyrkimyksellä puolustaa asemiaan. Puhetapa toimii myös selviämisen strategiana: työttömän naisen ei tarvitse tuntea itseään pahnan pohjimmaiseksi, jos miehellä menee vielä huonommin.