yöeläkejärjestelmää
on selkiytetty kolmisen vuotta työmarkkinajärjestöjen neuvotteluryhmässä, jota on
vetänyt Ilmarisen toimitusjohtaja Kari Puro. On puhuttu jopa tuloaan tekevästä
2000-luvun eläkeuudistuksesta ja odotettu sen valmistumista tänä syksynä.
Ryhmän istuntoajan lainehtineessa julkisessa keskustelussa on väitelty lähinnä
kolmesta kysymyksestä: miltä ansioiden pohjalta eläkepalkka pitäisi laskea, mitä
erilaisille varhaiseläkkeille pitäisi tehdä ja millä keinoilla keskimääräistä,
noin 59 vuoden elaköitymisikää saataisiin hilattua lähemmäs lakisääteistä 65
vuotta.
Eläkepalkan laskutavasta ja varhaiseläkkeistä sopu näyttää olevan vielä kaukana.
Todellisen eläköitymisiän korotusta kannattavat järjestelmän kestävyyden ja
ounastellun työvoimapulan vuoksi kaikki, mutta keinoista riidelläänkin sitten taas
roimasti.
Erityisesti työnantajat mutta myös sosiaali- ja rahaministeriö nostaisivat
eläkeikää keppilinjalla ja lopettaisivat sairaseläkettä lukuun ottamatta muut
varhaiseläkkeet. Pahimmin on rökitetty osa-aika- ja työttömyyseläkkeitä, joita taas
ay-liike on pitänyt ja jatkossakin pitää perusteltuina ja tärkeinä.
Eläkepaon kammitsoinnissa haukutaan väärää puuta, jos pakoon etsitään syytä
yksin eläkejärjestelmästä. Kun kaksi suomalaista viidestä haluaa täydelle
eläkkeelle jo 60-vuotiaana (Taloustutkimus, kesäkuu/01), ei sitä löysällä
eläkesysteemillä selitetä. Vastauksia on etsittävä ennen kaikkea työelämästä ja
sen rapautuneisuudesta.
Huonojen työolojen ja eläkehalujen vahva korrelaatio on varmaan sataan kertaan eri
tutkimuksissa osoitettu. Siitä huolimatta eläkepoliittisessa keskustelussa tätä
yhteyttä kierretään kuin kissa kuumaa huttua. Työnantajille aihe on tietysti
kiusallinen, koska parannusten avaimet ovat isäntien käsissä. Sen sijaan ay-liikkeen ei
tarvitse tällä kohtaa yhtään jarrutella, vaan ajaa parempia työoloja jopa
eläkeuudistuksen kynnyskysymyksenä.
Ei eläkejärjestelmää rukkaava työryhmä tietenkään voi mestaroida työelämää
paremmaksi, mutta maassa istuu lukuisia joukkioita, jotka on nimenomaan pantu asialle
parannuksia työpaikoille hakemaan.
Voimassa olevaan tupoonkin työelämän kehittämisestä kirjoitettiin pitkät rimpsut,
ei kuitenkaan velvoittavia pykäliä, vaan vain aikomuksia. Nyt ne venyvät ja vanuvat
työryhmissä, eikä niistä parhaalla tahdolla tai aikaisemmalla kokemuksella voi
ihmeitä odottaa.