Mutta Jadwiga Lempickan, 33, kotimatka keskustan konttorista ei pääty vielä bussin viimeisellekään pysäkille. Hän vaihtaa junaan, jolla nylkytellään vielä puoli tuntia lisää.

Jadwigan kolmilapsinen perhe asuu pikkukaupungissa 30 kilometrin päässä Varsovasta. Maaseutu "sopii heille", vaikka työmatkat ovat pitkät ja omakotitalo vielä kesken. Asua siinä kuitenkin jo voi.

Matka ei ole aivan halpa. Neuvostoaikainen julkinen liikenne toimii sutjakasti, mutta hinnat ovat reippaasti nousseet. Vanhenevan kaluston kunnossapito on niellyt zloteja, ja inflaatio on tehnyt oman tehtävänsä.

Jadwiga laskeskelee, että kuukausiliput bussissa ja junassa maksavat yhteensä 166 zlotia, noin 45 euroa.

Bensaakin kuluu, sillä mies hakee hänet perheen autolla rautatieseisakkeelta, josta kotiovelle on vielä parin kilometrin taival.

Kuukausipalkkaansa konttorissa Jadwiga ei tohdi sanoa; sillä se on alle maan keskipalkan 2 470 zlotin, noin 670 euroa.

Jadwiga ja aviomies kauhistelevat etenkin bensan hintaa, joka on jo noussut neljään zlotiin, yli yhteen euroon.

Maalla asuvat puolalaiset ovatkin joutuneet luopumaan oman auton mukavuudesta ja turvautumaan julkiseen liikenteeseen. Myös paremmin toimeentulevista kaupunkilaisista on tullut joukkoliikenteen kannattajia. Yksinkertainen lippu kaupunkialueella kun maksaa 2,40 zlotia, 60 senttiä.

Jadwigan työmatka voi venähtää jopa puolitoistatuntiseksi, sillä bussin ja junan välissä hän joutuu tekemään myös ruokaostokset. Mutta asiassa on hyvätkin puolensa.

– Kun kotona on niin paljon lasten melua, on mukavaa, että minulla on hetki omaa aikaa, voin ajatella kaikenlaista.

– Vaikka joudunkin seisomaan bussimatkan, junassa pääsen yleensä istumaan. Silloin voin jutella muiden kanssa. Se on minulle hyvin tärkeää, hän pohtii.

Hilkka Jukarainen
Varsova