Osakesijoittamisen lisäämisellä haetaan eläkevaroille nykyistä parempaa tuottoa, minkä avulla voidaan hillitä painetta tulevaisuudessa nostaa työeläkemaksuja. Nousupainetta syntyy, kun ihmisten elinikä pitenee ja eläkkeen saajia on yhä enemmän. Samaan aikaan eläkkeitä maksavia työikäisiä on ikäluokkien pienentyessä aiempaa vähemmän. Työeläkejärjestelmän rahoituksen kannalta keskeisessä asemassa on kuitenkin talouden yleinen kehitys ja erityisesti työllisyys. Mitä enemmän on työllisiä, sitä enemmän eläkkeille on myös maksajia.

Suomalaista työeläkejärjestelmää on Parmanteen mukaan kehitetty pitkäjänteisesti ja hyvissä ajoin muutoksiin varautuen. Näin on voitu välttää äkkinäisiä maksujen korotuksia. Vuoden 2005 alusta voimaan tulleessa eläkeuudistuksessa mm. huomioitiin ihmisten eliniän piteneminen sopimalla ns. korjauskertoimen käyttöönotosta vuonna 2011. Uusi työeläkejärjestelmä myös kannustaa ihmisiä pysymään työssä pitempään.

Eläkevarojen sijoittamista linjattiin edellisen kerran 1997. Silloin työeläkkeiden sijoittamista koskevia sääntöjä jo väljennettiin vastaamaan muuttunutta toimintaympäristöä.

Eläkkeet puhuttavat ympäri Eurooppaa

Eläkejärjestelmien toimivuudesta ja eläkkeiden rahoituksen riittävyydestä keskustellaan nyt kaikkialla läntisissä teollisuusmaissa. Toisin kuin Suomessa, monissa EU-maissa on lykätty väistämätöntä eläkeremonttia. Oma lukunsa on Yhdysvallat, jossa sadattuhannet työntekijät ovat menettäneet eläkkeensä suurfirmojen konkursseissa. Esimerkiksi Enronin konkurssissa hupeni myös monen työntekijän työeläke. Tällaista ei voisi tapahtua Suomessa. Suomessa työeläkkeisiin kerätyistä varoista noin neljännes rahastoidaan tulevan varalle, ja varojen sijoittamisessa riskit ovat hyvin hallittuja. Näin pitää ollakin, sillä työeläkkeissä on kyse palkansaajien tulevasta tulosta ja siten myös osasta suomalaista sosiaaliturvaa, Parmanne korostaa.

Puron työryhmässä ei selvitetty vain osakesijoittamisen lisäämistä vaan sen kääntöpuolena myös toimia, joilla kasvanutta riskiä voidaan hallita. Hallittavuutta esitetään parannettavaksi mm. uudella osaketuottoihin sidotulla puskurilla. Parmanteen mukaan myös työeläkeyhtiöiden taloudellista valvontaa on lisättävä. Tätä ja työeläkeyhtiöiden hallintoa laajemminkin pohtii selvitysmies, pankinjohtaja Matti Louekoski.

Sukupolvia kohdeltava oikeudenmukaisesti

Pitkän aikavälin maksuennusteiden mukaan eläkemaksujen huippu saavutetaan 2020-2030. Tämän huipun tasoittamiseksi Puron työryhmä esittää toimia, joiden avulla voidaan tasata eläkkeiden ikäluokittaista rahastointia. Nyt esitetyillä toimilla sukupolvien välinen oikeudenmukaisuus toteutuu, vakuuttaa Pertti Parmanne.

Hänen mukaansa työnantajien ajoittain esittämät vaatimukset eläkemaksuille asetettavasta katosta ja tästä aiheutuvasta tarpeesta leikata eläkkeitä tulevaisuudessa ovat tavoitteiltaan hyvin tarkoitushakuisia. Työnantajia lähellä on mm. yhtiöitä, joiden intressissä on yksityisten eläkevakuutusten myynnin lisääminen.

Suomalaisen työeläkejärjestelmän keskeisiä lähtökohtia on varmistaa eläkemaksujen kehityksen tasaisuus, ja tähän myös työnantajat ovat sitoutuneet, Parmanne sanoo ja muistuttaa, että käytännössä eläkejärjestelmän kehittämisestä on aina pystytty löytämään yhteisymmärrys osapuolten kesken.

Suomeen sijoittamiseen uusia malleja

Puron työryhmän tehtävä oli myös selvittää, voitaisiinko työeläkelaitosten sijoituksia Suomeen lisätä ja näin tukea kotimaista työllisyyttä. Vuonna 2005 eläkeyhtiöiden sijoituksista vajaa kolmannes, noin 31 miljardia euroa, kohdistui Suomeen. Suomeen sijoittamisen lisäämisestä työryhmä ei kuitenkaan tehnyt konkreettisia ehdotuksia.

Pertti Parmanne pitää todennäköisenä, että TEL-sijoitukset Suomeen lisääntyvät osakesijoittamisen lisääntymisen myötä. Toisaalta riskienhallinnan näkökulmasta sijoittamista on perusteltua hajauttaa muualle. Työryhmän selvityksessä huomautetaan, että sijoittaminen ulkomaisiin yrityksiin voi myös synnyttää työpaikkoja Suomeen.

– Työllisyyden näkökulmasta on tärkeää tukea kotimaisia uusia kasvuyrityksiä ja tähän tarvitaan myös uudenlaisia sijoitusmuotoja. Avainasema uusien pääomasijoittamisen mallien kehittämisessä on kuitenkin valtiolla, Parmanne sanoo.

Puron työryhmä peräänkuuluttaa kotimaisten rahoitusmarkkinoiden kehittämistä mm. edistämällä työeläkeyhtiöiden lisäksi myös muiden kotimaisten sijoittajien kiinnostusta osakesijoituksiin. Esimerkiksi suomalaisten pankkitileillä makaa yhteensä noin 50 miljardia euroa "käyttämätöntä" rahaa. Myös tämä varallisuus voitaisiin sijoittaa kotimaista talouselämää ja työllisyyttä hyödyttävästi.

Pirjo Pajunen

Työeläkerahastojen sijoituskannan nousuvauhti on ollut viime vuosina nopeaa. Osakesijoitusten arvo oli vuoden 2005 lopussa 38,7 miljardia euroa, mikä on kaikkien aikojen ennätys.

Osakkeiden osuus työeläkeyhtiöiden sijoituskannasta on suurin, noin 49 prosenttia, julkisalojen eläkevakuuttajilla. Yksityissektorin eläkevakuuttajilla osuus on 33 prosenttia, mikä pitkälle aikavälille tasattuna merkitsee noin 25 prosentin osuutta.

Suomeen kohdistuvien eläkesijoitusten arvo oli vuoden 2005 lopussa 31 miljardia euroa. Vuoteen 2004 verrattuna Suomeen tehtyjen sijoitusten osuus on hieman laskenut. Muulle euroalueelle tehtyjen sijoitusten osuus on pysynyt vuodesta 2004 lähes ennallaan, ja oli vuoden 2005 lopussa 41 prosenttia. Euroalueen ulkopuolelle kohdistuneiden sijoitusten osuus kasvoi reilulla kolmella prosentilla ja oli vuoden lopussa noin 28 prosenttia.

Osakesijoituksiin lasketaan pörssissä noteerattujen osakkeiden lisäksi osakerahasto-osuudet, noteeraamattomat osakkeet ja pääomasijoitukset. Osakkeiden lisäksi työeläkeyhtiöt sijoittavat kiinteistöihin ja erilaisiin korkoinstrumentteihin.

– Parannusta nykytilanteeseen on myös velvollisuus asettaa nimityksiä valmisteleva vaalivaliokunta, jonka jäsenistä puolet valitaan palkansaajien edustajista. Tasapuolisuudesta huolehditaan myös sillä, että yhtiön hallituksen, hallintoneuvoston ja vaalivaliokunnan puheenjohtajista ja varapuheenjohtajista toinen nimitetään palkansaajien edustajien ehdottamista henkilöistä, Parmanne huomauttaa.

Pertti Parmanteen mukaan työeläkeyhtiöiden pitää toiminnassaan keskittyä omalle toimialalleen. Siksi kaavailtu työeläkeyhtiöiden itsenäisyyden ja toiminnan riippumattomuuden vahvistaminen on tarpeen. Hallituksen jäsenten mahdollisuuksia toimia muiden yhtiöiden palveluksessa tai hallintoelimissä onkin rajoitettava.