vane.jpg (302 bytes)

ajan.jpg (4918 bytes)

Syrjäytymisestä ay-liikkeen haaste

vi-ne-pi.gif (120 bytes)  Elinkeinoelämän piiristä nousee tasaiseen tahtiin keskusteluun tiukkoja teesejä: eläkkeitä on leikattava, työntekijöiden osuus sosiaaliturvamaksuista isommaksi, piste solidaariselle palkkapolitiikalle. Ay-liike tuntuu olevan täysin vastaanottavana puolena.

Muutosturva on Eero Hovin mielestä esimerkki siitä, että on ay-liikekin onnistunut talousviesteissään. – Siinä oli selkeä viesti, jossa yhdistyivät ihmisten turvallisuudentarve ja sen tosiasian tunnustaminen, että muutos on nykyään jatkuvaa ja siinä ihmisen itsensäkin on oltava aktiivinen. Foto: AINO PIETARINENMetalliliiton tutkimuspäällikön Eero Hovin mielestä tilanne on ollut jo jonkun aikaa sellainen, että suuryritykset vievät ja muut vikisevät.

– Mutta se on jopa luonnollistakin, kun ajattelee, mikä voimasuhteen muutos tässä on tapahtunut maailman ja talouden toimintaympäristön muuttuessa.

Hovin mielestä tilanne ei ay-liikkeen kannalta kuitenkaan ole niin onneton kuin miltä se saattaa näyttää.

– Kyllähän ay-liike on suomalaisessa yhteiskunnassa politiikan ylätasolla onnistunut aika hyvin.

Mutta suuren ihmisjoukon syrjäytymistä se ei kyennyt estämään. Hovi sanoo tilanteen kertovan hyvin, että seuraukset voivat olla huonot, kun sosiaalinen puoli jää pienemmälle huomiolle elinkeinoelämän painaessa kilpailukyvyn ja muiden sinänsä tärkeiden asioiden kanssa.

– Ruotsissa on ollut tässä suhteessa historiallisestikin parempi kyky satsata hyvinvointivaltion turvarakenteisiin. Tietenkin heillä on ollut myös enemmän vaurautta takana.

Hienotunteisuus sotkee selvätkin asiat

Elinkeinoelämän on Hovin mielestä nykytilanteessa helppo nostaa esiin yksinkertaisia tunnuksia.

– Eikä EVA tai Elinkeinoelämän keskusliitto anna kokoomuksen tai kepun jarrutella menoaan. Meillä poliittinen hienotunteisuus ja varovaisuus on joka suuntaan paljon suurempaa.

Ay-liikkeessä ja työväenliikkeessäkin on Hovin mielestä myös turhaa arkuutta yksinkertaistaa sanomaa niin, että se menee perille. Tarve kirjata esiin kaikkien näkemykset sotkee selviäkin asioita.

Hovin mielestä syrjäytyminen on edelleen se iso asia, joka pitäisi nostaa pinnalle, senkin takia, että syrjäytyminen maksaa meille kaikille kaikkein eniten.

Pula osaajista on myös todellinen.

– Metallissa olemme yrittäneet puhua siitä vuosikausia. Niitä ongelmia pitäisi ratkoa tiiviissä yhteistyössä yritysten kanssa eikä vain rakentaa järjestelmiä, sanoo Hovi viitaten mm. ammattikorkeakouluihin.

– Mutta yrityksetkin ovat sosialisoineet tämän asian yhteiskunnan vastuulle.

Solidaarisuus turvaa minimitason

Solidaarista palkkapolitiikkaa Hovi pitää asiana, josta saadaan elinkeinoelämän kassa vääntää ikuisesti. Hän muistuttaa EK:n haluavan romuttaa nimenomaan solidaarisen palkkapolitiikan tuoman palkkojen vähimmäiskehityksen, kun se puhuu tulokseen sidotun palkkauksen lisäämisestä.

Hovi sanoo, että Metallissakin edistetään koko ajan tuloksiin ja tuottavuuteen sidonnaista palkkausta.

– Se johtaa yritys-, alue- ja alakohtaisiin palkkaeroihin, ei siitä mihinkään pääse. Mutta se johtaa myös resurssien suuntautumiseen sinne, missä on paras tuottavuus. Se on sittenkin kaikille edullisempaa.

– Minusta solidaarinen palkkapolitiikka voidaan nykytilanteessa kiteyttää palkkojen alarajan ja sen kehityksen puolustamiseen yleisen kehityksen mukaisesti. Työehtosopimusten yleissitovuuden kautta se muodostaa minimipalkan. Tällä estetään se, että tänne ei repeä ihan kahdet työmarkkinat.

– En kovin mielelläni lisäisi solidaarisen palkkapolitiikan piiriin ansiokehitystakuita tai muita vastaavia.

Yhteiskunnan tuloerojen kasvussa on Hovin mielestä kysymys toisesta asiasta.

– Niiden kasvussa on kyse pääomatuloja saavien ja työtuloilla elävien välisistä tuloeroista. Tässä se ongelma on kärjistynyt, korostaa Hovi.

Heikki Lehtinen

Palkkatyöläinen 28.2.2006 nro 2/06

hava500.jpg (350 bytes)

Palkkatyöläisen etusivullealkuun

ne339999.gif (51 bytes)