
Pääkaupunkiseudulla
113 000 sukkuloijaa
Työmatkapendelöinti YTV:n alueelle 31.12.2003 (kartta pdf-tiedostona)
Joka
aamu 80 km
Tilastokeskuksen
tuoreimpien eli 2003:n lopun työssäkäyntitietojen perusteella pääkaupunkiseudulla
töihin sukkuloi tai pendelöi päivittäin melkein 110 000 henkeä. Reilussa parissa
vuosikymmenessä sukkuloijien määrä on yli kaksinkertaistunut.
Eikä Pääkaupunkiseudun yhteistyövaltuuskunta YTV usko sukkulaliikenteen
kummemmin hidastuvan tulevaisuudessakaan. YTV-alueelle, Helsinkiin, Espooseen, Vantaalle
ja Kauniaisiin, tulisi 2025 etupäässä lähikunnista töihin yli 170 000 henkeä
eli 70 prosenttia enemmän kuin tällä haavaa. Tämän vuoden alun työmatkakulkijoiden
määräksi YTV arvioi 113 000.
Toiseen suuntaan, siis töihin YTV-alueen ulkopuolelle, matkustaa päivittäin nyt noin
20 000 henkeä. Myös heidän määränsä ennustetaan tuplaantuvan tulevien runsaan
parinkymmenen vuoden mittaan.
Nykyisistä työmatkasukkuloijista leijonanosa eli noin 54 000 matkustaa
YTV-alueelle sitä ympäröivistä ns. kehyskunnista.
Esimerkiksi Kirkkonummen työllisistä 57 prosenttia eli 9 000 käy hommissa
YTV-alueella. Nuppiluvulla mitaten samalle tasolle yltää Nurmijärvi. Noin 50
prosenttiin eli runsaaseen 8 000:een työllistensä määrästä pääsevät Tuusula,
Järvenpää ja Kerava. Niin ikään joka toinen sipoolainen työihminen ajaa päivittäin
pääkaupunkiseudulle ansioon.
Noin 5070 kilometrin säteellä pääkaupunkiseudusta sijaitsevista kunnista
Helsingin seudulle tulee töihin pitkälti yli 20 000 henkeä, noin 5 000
Porvoosta ja Hyvinkäältä, 3 600 Lohjalta ja vajaat 2 500 Mäntsälästä ja
Riihimäeltä.
Tampereelta ja Turusta yli 2 000
Sadan kilometrin päästä YTV-alueelle töihin tulevien määrä jää eri kunnissa
yleensä jo alle sadan. Lahdesta matkalaisia kertyy kuitenkin melkein 2 000 ja
Hämeenlinnastakin yli 1 200.
Reilun 150 kilometrin päässä sijaitsevista Tampereelta ja Turusta heittää
päivittäin työmatkan pääkaupunkiin runsaat 2 000 henkeä. Onpa jokunen
sukkuloija ilmoittanut tilastonpitäjälle ajavansa päivittäin Helsinkiin aina
Mikkelistä ja sen naapurikunnista saakka.
Pääkaupunkiseudun työssäkäyntivyöhyke laajenee koko ajan, mikä pidentää myös
keskimääräisiä työmatkoja. Vyöhykkeen säteenä pidetään jo yleisesti 150:tä
kilometriä ja pääväylien kohdalla jopa 200:aa.
Koko maassa alle 150 kilometrin työmatkojen keskipituus oli tämän vuosikymmenen
alussa noin 10 kilometriä. Pääkaupunkiseudulla keskimatka jäi reilulla kilometrillä
tämän alle.
Suuriin keskuksiin pisimmät matkat
Noin 3080 kilometrin päässä suurista keskuksista, kuten Helsingistä,
Tampereelta, Turusta ja Oulusta, sijaitsevista kunnista ajetaan valtakunnan pisimmät
työmatkat.
Melkein kolme neljästä pääkaupunkiseudulle töihin sukkuloivasta liikkuu autolla.
Junilla Helsinkiin pääsee parhaiten päärataa ja rantarataa pitkin, mutta myös busseja
näillä suunnilla liikkuu tiheään. Sen sijaan idän ainoa julkinen väline on
linja-auto.
Autojen määrä on kasvanut pääkaupunkiseudulla tämän vuosikymmenen aikana noin
viidenneksellä. Tämä on kasvattanut liikennevirtoja noin kolmen prosentin vauhdilla.
Suhteutettuna alueen tiestöön on tultu kriittiselle rajalle, jossa pienikin liikenteen
kasvu johtaa kokopäiväisiin ruuhkiin ainakin pääväylillä ja samalle heikkenee myös
liikenneturvallisuus jyrkästi.
Eero Kosonen
Joka aamu 80 km
Kuopuksen
päiväkodin pihalta Orimattilasta Tikkurilan väritehtaan parkkipaikalle Vantaalle kertyy
matkaa tasan 76 kilometriä. Sen Jari Björs heittää vaimonsa kanssa
melko tarkkaan 55 minuutissa. Työt alkavat klo 7.30.
Pariskunnasta molemmat ovat väritehtaan leivissä. Björs, 39, itse työskentelee
valtavassa maalivarastossa, maalien sävyttämössä enimmäkseen, avovaimo taas yhtiön
oman etikettipainon toimistossa.
Viitenätoista arkiaamuna kuukaudessa starttaamme tarhan pihalta kohti työmaata
kello 6.20 ja palaamme hakemaan lapsen hoidosta hieman 17:n jälkeen.
Teen puoliltapäivin alkavaa iltavuoroviikkoa kerran kuukaudessa. Silloin
pitää olla matkassa perheen molemmilla autoilla. Jos Orimattilasta yrittää julkisilla
Vantaalle, aamulla se ei onnistu ollenkaan ja päiväsaikaankaan tuskin kolme tuntia
yhteen suuntaan riittää, Jari Björs selvittää.
Pariskunta on sukkuloinut Orimattilan ja Tikkurilan väliä viitisen vuotta. Koko aikaa
ei työmatkaa ole taitettu yhdessä. Perheen kolmannen lapsen, nyt 5-vuotiaan, syntymän
jälkeen vaimo yritti hankkia puurorahoja perhepäivähoitajana, mutta kyllästyi alan
kohtuuttomiin työehtoihin ja pieniin ansioihin ja palasi vuosi sitten maalin maailmaan.
Jari Björs on kuulunut Tikkurilan kalustoon jo 18 vuotta, koko armeijan jälkeisen
työuransa.
Hyvä talo veti ohi Mäntsälän
Pariskunta on syntyisin Helsingistä.
Ennen Orimattilaa asuimme Kontulassa. Lasten vuoksi piti löytää kuitenkin
terveellisempi ympäristö. Alun perin asetimme takarajaksi Mäntsälän. Nykyisen
omakotitalomme hinta-laatu-suhde tuntui kuitenkin niin hyvältä, että pidentyvä
työmatka ei siinä harkinnassa paljon painanut, selvittää Björs.
Ainakaan toistaiseksi kahdeksan peninkulman työmatka ei ole väsyttänyt eikä siihen
ole kyllästynyt, Björs väittää.
Aamuisin meitä paahtaa kohti Helsinkiä pitkä työmatkalaisten letka.
Naapurinikin on käynyt jo 15 vuotta Orimattilasta käsin kolmivuorotyössä Espoon
Sähkössä.
Björs kehuu vuolaasti sekä tielaitosta että Lahden moottoritietä. Kertaakaan
viiteen vuoteen hän ei ole kelien tai ruuhkien takia töistä aamulla myöhästynyt,
vaikka kotitalolta pikapaanalle pitää ajaa 15 kilometriä.
Björsin diesel-Toyotan lasiin kertyy vuodessa työmatka-ajoa noin 30 000
kilometriä. Koko Orimattilan-aikansa hän on selvinnyt yhdellä ja samalla autolla, mutta
nyt menopeli rupeaa olemaan kypsä vaihtoon.
Pikatiellä tarvitaan varmaa ja vauhdikasta vehjettä, Satasen nopeudella
siellä jää jalkoihin näin talviaikanakin.
Eero Kosonen
Palkkatyöläinen
28.2.2006 nro 2/06 |