– Itse asiassa kovilla pakkasilla pyörä oli sen verran tahmea, että siinä piti polkea ihan reippaasti. Ei silloin kylmä tule. Pahin on ehkä otsa, mutta minulla on pakkasten varalle oivallinen kasvojakin suojaava kypärämyssy.

Oili Kämäräinen polkaisee joka aamu Myyrmäestä Varistoon, Varistonniityn päiväkodille. Metkaa yhteen suuntaan on kolmisen kilometriä. Matka on Kämäräisen mukaan paljon mukavampi pyöräillen kuin kävellen, koska se on aika yksitoikkoinen. Toisaalta matka taittuu hyvää ja hyvässä kunnossa talvellakin pidettävää pyörätietä pitkin näppärämmin kuin bussilla. Sohjossa on ehkä kaikkein kurjinta ajaa.

Työmatka on turvallinen. Pyörätie alittaa isommat tiet ja vain kahden pienen tien ylitys sattuu Oili Kämäräisen työmatkalle. Vain kerran hän on ollut vaaratilanteessa. Silloin auto odotti kävelijän, mutta lähtikin sitten jatkamaan matkaa pyöräilijän ylittäessä katua. Siinä oli läheltä piti –tilanne.

– Muuten olen pärjännyt tavallisella pyörälläni ihan hyvin. Se on vanha pyörä, jossa on leveät renkaat. Näin sillä on hyvä ajaa talvellakin. Nastarenkaita en ole pyörääni kaivannut.

Ja kypärä kuuluu tietysti työmatkapyöräilijän varusteisiin. Mutta näkyvyyttä saisi Oilin mukaan ehkä vähän enemmän olla.

– Heijastavia vaatteita tai jotain, koska pimeää aikaa on niin pitkälti, hän pohtii.

Varistonniityn päiväkodissa on pari muutakin vakituista työmatkapyöräilijää. Talvella ei kovin moni ole pyörällä liikkeellä, mutta kevään myötä väki pyöräteilläkin lisääntyy. Oili Kämäräinen arvelee etenkin koululaispyöräilijöiden lisääntyvän hänenkin reitillään, kun koulut muuttavat alueella.

Pyörä ei kuulu vain työmatkoihin, vaan kesälomalla Kämäräisen perheessä matkaillaan asuntovaunulla ja pyörät ovat paikallisia retkiä ja kauppareissuja varten.

Aino Pietarinen