Viime vuoden 45 000 valituksesta kertyy noin tuhat valitusta tuomioistuimen jokaista tuomaria kohden. Vuonna 1995 valituksia tehtiin noin 11 200, ja kun suomalainen tuomari Matti Pellonpää aloitti työnsä Strasbourgissa vuonna 1990, valitusten määrä oli vuodessa vain 1 000–2 000.

– Jo silloin ajateltiin, että työtaakka alkoi olla kestämätön. Nykyään tilanne on monen mielestä katastrofaalinen, sillä juttuja tulee sisään vuodessa enemmän kuin mitä pystymme ratkaisemaan, vaikka toimintaa onkin tehostettu, hän sanoo.

Viime vuonna listoilta saatiin pois 27 000 juttua, joista valtaosa jätettiin käsittelemättä muotoseikkojen takia. Noin tuhannesta langettavasta tuomiosta 26 prosenttia koski Turkkia, 10 prosenttia Ukrainaa, 9,5 prosenttia Kreikkaa ja 7 prosenttia Venäjää.

Suurin määrä valituksia, 81 prosenttia kaikkiaan, tulee yhdestätoista maasta. Kärkisijaa tällä listalla pitää Venäjä, jonka osuus on 17 prosenttia, ja sen jälkeen tulevat Turkki 13, Romania 12 ja Puola 11. Ukrainan, Ranskan, Saksan, Italian, Bulgarian, Ison-Britannian ja Tšekin osuus vaihtelee kolmen ja kuuden prosentin välillä.

Pellonpää sanoo, että tuomioistuimen työ oli toki tärkeää myös 1990, kun Euroopan neuvostoon kuului parikymmentä suhteellisen vakiintunutta oikeusvaltiota.

– Silloin työ oli enemmän eräänlaista hienosäätöä. Uudet jäsenet synkensivät kuvaa, ja nykyään meille tulee valituksia hyvin vakavista ihmisoikeusloukkauksista sellaista maista kuin Turkki, Venäjä ja Ukraina, sanoo Pellonpää, mutta lisää että tuomioistuimen työ johtaa kuitenkin parannuksiin, oikeusvaltion rakentumiseen.

Romania ja Bulgaria odottelevat tällä hetkellä EU:n kynnyksellä, ja Turkki tekee yhteistyötä ihmisoikeustuomioistuimen kanssa tarkoituksenaan tulla salonkikelpoiseksi EU:ssa, jonka kriteerit ovat pitkälti samat kuin tuomioistuimen.

Valtioita voidaan tuomita vahingonkorvauksiin

Euroopan ihmisoikeustuomioistuin perustettiin vuonna 1950. Sen toiminta pohjautuu Euroopan neuvoston perus- ja ihmisoikeuksien suojaamiseksi solmittuun yleissopimukseen. Sopimuksessa on mukana myös oikeus perustaa ammattiyhdistyksiä ja liittyä niihin.

Yksittäiset kansalaiset voivat kääntyä ihmisoikeustuomioistuimen puoleen asianajajan avustuksella tai ilman, kun asia on ensin käsitelty kotimaisissa oikeusasteissa. Tuomioistuin ei voi kumota kotimassa annettua tuomiota, mutta se voi antaa vahvistustuomion siitä, onko ihmisoikeusloukkaus tapahtunut vai ei, ja tuomita jäsenvaltion jopa usein miljoonien eurojen vahingonkorvauksiin. Joskus vaaditaan muutosta kansalliseen lainsäädäntöön. Siitä raportoidaan ministerikomitealle, joka on se elin, jolla on valta määrätä sanktioista. Teoriassa valtio voidaan myös sulkea ulkopuolelle. Niin ei ole koskaan tapahtunut, mutta jollei Kreikka olisi lähtenyt vapaaehtoisesti silloin kun se tuomittiin sotilasdiktatuurin aikana hyvin vakavista ihmisoikeusloukkauksista, niin olisi toimittu. Nykyään Kreikka on jälleen mukana.

Suomesta ilmoitettiin viime vuonna 270 uutta juttua, ja kaikkiaan juttuja on tällä hetkellä vireillä noin 550. Aiemmin valitukset käsittelivät useimmiten lasten huostaanottoja, mutta nykyään suomalaiset reagoivat liian pitkään kestäviin oikeudenkäynteihin.

Suomalainen vakuutustuomioistuin on esimerkiksi saanut langettavan tuomion, koska se ei antanut tiedoksi lääkäriltä saamaansa asiakirjaa. Ihmisoikeustuomioistuin ei sen sijaan voi ottaa kantaa aineellisiin kysymyksiin, esimerkiksi kansaneläkkeiden tasoon.

Ranskalle tuomio orjuudesta

Orjuuden ja pakkotyön kielto – joka kirjoitettiin sopimukseen ajatellen todellista orjuutta ja pakotyötä natsi-Saksassa – johti viime vuonna ensimmäiseen langettavaan tuomioon. Sopimusta tulkittiin niin, että julkisella vallalla, tässä tapauksessa Ranskalla, on ns. positiivinen velvollisuus suojella ihmisiä muilta ihmisiltä. Ei siis ainoastaan niin, että valtio ei itse saa alistaa ketään orjuuteen ja pakkotyöhön.

– Togolainen tyttö oli kotiorjana perheessä, joka myös oli Togosta. Tyttö onnistui pääsemään vapaaksi. Hän haastoi perheen oikeuteen ja sai korvauksen palkoista, joita hänelle ei ollut koskaan maksettu. Ranskan silloinen lainsäädäntö ei sisältänyt määräyksiä kotiorjuuden rikosoikeudellisista seuraamuksista, joten perhettä ei rangaistu. Nyt lainsäädäntöä on muutettu, Pellonpää sanoo. Iso-Britannia sai hiljattain tuomion siitä, että se kieltäytyy edelleen antamasta vangeille äänioikeutta. Kumpikin tapaus osoittaa, että myös vanhoissa jäsenmaissa tapauksissa tapahtuu edelleen asioita, joissa ihmisoikeustuomioistuinta tarvitaan. Pellonpää on sitä mieltä, että ulkopuolinen valvonta on hyvä asia, koska sen avulla voidaan torjua taipumusta tarkastella asioita vain oman järjestelmän sisältä.

Tšetšenia ja CIA-pakolaiset

Matti Pellonpää on vakuuttunut siitä, että Euroopan ihmisoikeusistuin tullaan mainitsemaan, jos Tšetšenian konfliktin historia jonakin päivänä kirjoitetaan.

– Emme ole ratkaisseet konfliktia, mutta meidän tuomiomme ovat todisteita tapahtuneesta. Venäjä on tuomittu ja se on maksanut korvauksia siitä että on loukannut oikeutta elämään valmistelemalla pommituksia ja kiduttamalla, hän sanoo.

Parlamentti käsitteli tammikuun istunnossaan raporttia väitteistä, jotka koskivat CIA-lentoja ja Puolan ja Romanian kidutusleirejä. Euroopan ihmisoikeustuomioistuimella ei ole toimivaltaa Yhdysvaltain suhteen, mutta eurooppalaisissa leireissä pidetyt mahdolliset vangit voivat kääntyä tuomioistuimen puoleen. Suoraan, koska sen tapaisissa asioissa voi olla mahdotonta kääntyä ensin kotimaan oikeuslaitoksen puoleen.

Ihmisoikeustuomioistuimen toimintaa uudistetaan vuoden vaihteessa. Käsittelyajat lyhenevät, kun valitus voidaan hylätä suoraan, jos sen aiheena olevan asian ei voida osoittaa aiheuttavan huomattavaa vahinkoa, ja kun tietyissä jutuissa tarvitaan nykyisen kolmen asemesta vain yksi tuomari.

Matti Pellonpää ei ole enää näkemässä sisältä päin miten uudistus puree. Hän palaa 16 vuoden jälkeen Suomeen ottaakseen vastaan uuden virkansa Korkeimmassa hallinto-oikeudessa.

Ingegerd Ekstrand