Työaikapolitiikassa on alkanut uusi aika. Enää ei puhuta vain työajoista, vaan kaikesta ajankäytöstä. Eikä tavoitteena ole vain työaikojen lyhentäminen, vaan elämän laadun parantaminen.

Hyvän lähtökohdan tälle keskustelulle antaa tilastokeskuksen tuore ajankäyttötutkimus, jossa otoshenkilöiden vuorokautista ajankäyttöä on seurattu varsin tarkasti. 20 vuoden aikana tilastokeskus on tehnyt kolme vastaavanlaista tutkimusta, joiden viesti on varsin selvä: muutokset vuorokautisessa ajankäytössä ovat varsin pieniä. Ansiotyöhön, kotityöhön, lepoon ja vapaa-aikaan on vuonna 1979 käytetty likimain yhtä paljon aikaa kuin vuonna 1999. Mutta työllisten ajankäytössä on 1990-luvulla tapahtunut eräitä muutoksia.

Suurimmat muutokset löytyvät vapaa-ajan puolelta. TV:n katselu on 1990-luvulla lisääntynyt 19 minuutilla, ja muuhun vapaa-aikaan käytetty aika on vähentynyt 30 minuutilla. Myös lepoon ja ruokailuun käytetty aika on lisääntynyt, mutta painotus on selvästi naisten puolella. Muut muutokset menevät sukupuolten osalta ristiin. Kotityöhön käytetty aika on lisääntynyt miehillä ja vähentynyt naisilla. Vastaavasti ansiotyöhön käytetty aika on lisääntynyt naisilla ja vähentynyt miehillä. Perheen sisäistä työnjakoa ajatellen suunta on siis ollut se oikea, vaikka muutokset ovatkin varsin pieniä, alle 10 minuutin suuruisia, kuten oheisesta kuviosta ilmenee. (Kuvio1)

Vuosityöaika lyhentynyt tunnin vuodessa

Vastaavasti naiset käyttävät kotityöhön 3 tuntia 42 minuuttia vuorokaudessa, eli tunnin ja 23 minuuttia enemmän kuin naiset. Kun nämä kaksi työnteon muotoa lasketaan yhteen, miehet tekevät koti- ja ansiotyötä keskimäärin 8 tuntia 12 minuuttia ja naiset 8 tuntia 20 minuuttia. Siten voi sanoa, että miehet ja naiset käyttävät koti- ja ansiotyöhön likimain yhtä paljon aikaa. (Kuvio2)

Työaika pitenee, jos vapaat eivät lisäänny

Vuodesta 1979 lähtien eräät asiat ovat kehittyneet niin suoraviivaisesti, että näiden kehityssuuntien voi ennakoida jatkuvan myös tulevaisuudessa. Tällaisia asioita ovat työllisten työpäivien pidentyminen, TV:n katseluun käytetyn ajan lisääntyminen, sosiaaliseen seurusteluun ja opiskeluun käytetyn ajan vähentyminen.

Syksyllä 1979 tarkastelupäivinä työtä tehneiden työaika oli 7 tuntia 14 minuuttia, syksyllä 1987 työaika oli 7 tuntia 30 minuuttia ja syksyllä 1999 työaika oli 7 tuntia 50 minuuttia. Ilman vapaapäivien lisääntymistä vuosityöaika olisikin viimeisten 20 vuoden aikana olisikin pidentynyt lähes 10 prosentilla. Ja näin voi käydä seuraavien 20 vuoden aikana, mikäli kehityssuunta jatkuu ja vapaapäivien määrä ei enää lisäänny.

Kuvio 3

Yhteisöllisyys vaarassa

Vapaa-ajan keskittyminen yhä enemmän TV:n ympärille samalla kun lukeminen ja sosiaaliseen seurusteluun käytetty aika supistuvat on myös varsin ongelmallinen kehityssuunta. Niiden yhteisvaikutus voi merkitä yhteisöllisen toiminnan supistumista ja yksisuuntaisen, TV-keskeisen viestinnän yleistymistä.

Työ- ja perhe-elämän yhteensovittamisen ja elämän laadun kannalta nämä kehityssuunnat ovat ongelmallisia. Työmarkkinajärjestöt voivat toki vaikuttaa työpäivien pituuteen sopimuspolitiikan kautta, mutta vapaa-ajan käytöstä ne eivät voi päättää. Vapaa-ajan käyttö riippuu yksilöiden valinnoista, ja niin kauan kuin TV:lle ei löydy haastajaa, sen voittokulku todennäköisesti jatkuu.

Erkki Laukkanen
Ekonomisti, SAK