Miltei kaikki työelämää säätelevät ydinlait on uudistettu, kun työturvallisuuslakikin saa pian lopullisen muotonsa. Työelämän normisto ei kuitenkaan ole valmis: remonttia kaipaa SAK:n mielestä ainakin YT-laki ja irtisanomissuoja. TT:ssä suuriin lakiremontteihin ei ole nyt intoa.

Pääjuristi Kirsti Palanko-Laaka SAK:sta ja työlainsäädännön nokkamies Hannu Rautiainen TT:stä ovat olleet uudistamassa miltei koko työelämää koskevan lainsäädännön. Viimeisen kahdeksan vuoden aikana on uudistettu työsopimus-, työaika- ja työterveyshuoltolaki ja viimeisteltävänä työturvallisuuslaki. Kokonaisremonttien lisäksi pätkätyöläisten asemaa on hilattu lähemmäksi vakituisia työntekijöitä viilaamalla työ- ja sosiaalilainsäädännön pykäliä.

Keskeistä lakiuudistuksissa on ollut vastaaminen työelämän joustovaatimuksiin, mikä on merkinnyt paikallisen sopimusvallan lisääntymistä. Ay-liikkeessä on paljon niitä, joiden mielestä työntekijän suojeluperiaatetta on murrettu ja palkansaajan asema käytännössä huonontunut työelämässä.

Kirsti Palanko-Laakan mielestä työntekijän suojeluperiaate kulkee edelleen läpi linjan työelämälaeissa, mutta vastuuttomat yritykset eivät piittaa lainsäädännöstä lainkaan.

– Käytössä on esimerkiksi hulvattomia työaikoja, jotka merkitsevät jaksamisongelmia. Suojeluperiaatteen vaalimisessa ammattiliitot ja työnantajaliitot sekä työnantajat ja edunvalvojat työpaikoilla ovat nyt temppelinharjalla, Palanko-Laaka sanoo.

Hannu Rautiaisen mielestä sopimusvaltaa työpaikoille on lisätty hallitusti, eikä työntekijän suojeluperiaatetta ole ainakaan tietoisesti heikennetty lainsäädännössä.

Irtisanomissuoja eurooppalaiseksi

Hannu Rautiaisen mukaan TT:ssä ajatellaan niin, että suurten lakiremonttien jälkeen on nyt hengähdystauko. Tosin vuosilomalain uudistus on työn alla, mutta suuria käytännön muutoksia sen ei odoteta tuovan.

– Puheenvuoro on nyt lain soveltajilla eli järjestöillä ja työpaikoilla. Meidän täytyy katsoa, kuinka lakiuudistukset toimivat käytännön työelämässä. Esimerkiksi tuoreelle työsopimuslaille on varattava useita vuosia aikaa käytännön sovellutuksiin ennen kuin muutoksia on syytä edes harkita. Perusrakenteisiin ei ole tarvetta puuttua 20-30 vuoteen, Rautiainen sanoo.

TT:ltä ei ole odotettavissa julistuksenomaista luetteloa uudistustarpeista. Päälle puskevia muutoksia ei kuulemma tarvitakaan, koska työnantajapuolen näkemykset on melko pitkälle kirjoitettu uusittuun lainsäädäntöön.

– Ei sekään niin huono malli ole, että työmarkkinajärjestöt yhteistyössä vievät asioita eteenpäin ilman, että siihen tarvitaan poliittista vetoapua. Asioita voidaan hoitaa kaksikantaisestikin, Rautiainen sanoo.

Myös Kirsti Palanko-Laakan mukaan työmarkkinajärjestöjen on vaalittava hyviä yhteistyösuhteitaan hallituksista riippumatta, mutta SAK:n puolelta on nousemassa hallitusohjelmakeskusteluihin joukko työelämän parantamiseen liittyviä tavoitteita.

– YT-lain kokonaisuus on käytävä lähitulevaisuudessa läpi. EU:ssa valmistellaan työntekijöiden kuulemiseen ja tiedottamiseen liittyvää säännöstöä, ja se tuo meillekin uudistuspaineita. Yritysten pilkkominen on merkinnyt sitä, että YT-lain 30 työntekijän raja on liian korkea, Palanko-Laaka sanoo.

Kokonaan uutta lainsäädäntöä tarvitsee hänen mukaansa ulkomaalaisten työehtojen kiinnittäminen entistä tiukemmin työehtosopimusten vähimmäisehtoihin, jotta työn hinnan polkeminen alle työehtosopimusten voitaisiin torjua.

– Esimerkiksi Viroon rekisteröitynyt työvoiman vuokrausfirma voi yrittää työntää Suomen työmarkkinoille työvoimaa omin ehdoin. Nyt ei ole riittävästi takeita, että työehtosopimusten vähimmäisehdot koskevat myös ulkomaisia yrityksiä, Palanko-Laaka sanoo.

– Viime aikoina on noussut vahvasti esille tarve parantaa suomalainen työsuhdeturva ja irtisanomissuoja eurooppalaiselle tasolle. Nythän on käynyt niin, että kansainväliset yritykset lopettavat tuottavia työpaikkoja Suomessa sen vuoksi, että irtisanominen on täällä halvempaa kuin monissa muissa EU-maissa. Tämä on korjattavissa kehittelemällä irtisanomisraha- tai erorahajärjestelmiä, jollaisia muuallakin Euroopassa on käytössä.

Pakkoyrittäjyys tarkkailuun

Työsopimuslain uudistajat eivät kokeneet tarpeelliseksi muuttaa työsuhteen määritelmää. 2000-luvun työelämä näyttää kuitenkin tarkoittavan yhä useammalle työsuhteen omaista, mutta yrittäjänä tehtävää työtä. Parturit, kuorma-auton kuljettajat ja monet siivoojatkin ovat joutuneet suostumaan alihankkijaksi eli yrittäjäksi menettäen työsuhteen mukanaan tuoman turvan.

Hannu Rautiaisen mukaan työsuhdetta ei ole tarpeen määritellä uudelleen, vaan Suomessa on aina tehty ja tehdään jatkossakin samoja töitä sekä työntekijä- että ammatinharjoittaja-asemassa.

– Lain kiertäminen on tietysti väärin, mutta aina löytyy niitä, jotka haluavat tehdä työtään yrittäjän asemassa. Eikä yrittäjyydessä ole mitään pahaa.

Kirsti Palanko-Laakan mukaan SAK yritti työsopimuslakia uudistettaessa saada aikaan muutoksen, että työsopimuslain piiriin olisivat kuulunut työnantajalle ilman tämän direktiovaltaa työtä tekevät. Esitys ei kuitenkaan mennyt läpi.

– Lain perusteluissa on hyvin yksityiskohtaisesti määritelty, että tosiasialliset olosuhteet ratkaisevat, onko kyseessä työsuhde vai ei. Lain mukaan työsuhteiseksi on vedettävissä lähinnä yhdelle toimeksiantajalle työtään tarjoavat. Valitettavasti tällainen toimeksiantosuhde lakkaa, jos alkaa kysellä oikeuksiensa perään. Yrittäjäasemassa yksin työskentelevien sosiaaliturva vähintään on otettava tarkasteluun, Palanko-Laaka sanoo ja toteaa, että SAK:laisesta väestä yrittäjäasemassa olevia itsenäisiä työnsuorittajia on ehkä muutama tuhat.

Suuret kaverukset

Työelämän lakiuudistuksissa ja muun muassa työeläkeremontissa työmarkkinajärjestöjen suuret eli SAK ja TT ovat löytäneet toisensa. Useimmiten SAK:n ja TT:n tahto myös toteutuu lopullisissa päätöksissä. Liittouman ulkopuolelle ovat jääneet milloin muut palkansaajajärjestöt ja Palvelutyönantajat. Perhevapaita pohtivassa työryhmässä PT ja STTK liittoutuivat isälomaehdotuksessaan.

Hannu Rautiaisen mielestä SAK:n ja TT:n "kaveeraamisessa" näkyy paitsi järjestöjen suuruus, myös niiden kyky kantaa vastuuta.

– Emme halua, että asiat ajelehtivat. Vuosikausia kestävissä lakiprojekteissa ei voi toimia niin, että jättää kerta toisensa jälkeen eriäviä mielipiteitä. Eivät TT ja SAK ole läheskään kaikista asioista yhtä mieltä. Hyvät yhteistyösuhteet perustuvat luottamukseen. Pitää osata kuunnella ja kuulla toisen näkemyksiä, tinkiä omista vaatimuksistaan ja tehdä kompromisseja, Rautiainen sanoo.

Kompromisseista huolimatta hänen mielestään viime vuosina ei ole tehty epäselvää lainsäädäntöä, mistä on tullut kiitosta myös järjestöjen ulkopuolisilta asiantuntijoilta.

Kirsti Palanko-Laaka muistuttaa, että yleensä palkansaajapuoli on ollut varsin yhtenäinen, mutta monta kertaa on käynyt niin, että lopulta SAK ja TT kantavat myös vastuun.

– Arvostamme TT:n näkemystä, että pienten ja suurten yritysten vastuu työntekijöistään ja työolosuhteista on sama. Palvelutyönantajat Suomen Yrittäjien tuella pyrkivät hakemaan erikoisoikeuksia pienyrityksille, joissa työntekijöiden näkökulmasta saattavat olla suurimmat ongelmat. Asenne heijastuu myös sopimuspuolelle: PT:n sopimusalueella on heikompi normisuoja kuin TT:n kentässä, Kirsti Palanko-Laaka sanoo.

Poliittinen ilmasto vaikuttaa

Vaikka kahden suuren keskusjärjestön juristit vakuuttavatkin, että poliittinen ilmapiiri ei saa vaikuttaa järjestöjen välisiin neuvottelusuhteisiin, yhteiskunnallinen ilmasto on vaikuttanut merkittävästi työlakien uudistamiseen. 1990-luvun alussa Esko Ahon hallituksen aikana uudistustyö pysähtyi ja esiin nostettiin säännösten purkaminen. Työnantajapuoli käytti tilaisuutta hyväkseen ja työskenteli taustalla aloitteentekijänä.

1990-luvun puolivälissä Lipposen ensimmäisen hallituksen aikana taustalla tehty valmistelutyö sai vauhtia ja kolmikanta lähti kukoistukseensa. Esimerkiksi työaikalaki saatiin valmiiksi ja voimaan 1996, kun ay-liike sai torjuttua villeimmät joustounelmat.

– Onhan se myönnettävä, että eri poliittisissa tilanteissa työmarkkinajärjestöt ovat puolin ja toisin käyttäneet hyväkseen itselleen mieluista tilannetta, Kirsti Palanko-Laaka sanoo, mutta painottaa, että kaikissa poliittisissa olosuhteissa työmarkkinajärjestöjen on säilytettävä keskinäiset toimivat välinsä.

Kun hiljalleen ollaan lähestymässä työntekijän markkinoita, voisi ajatella, että SAK vetäisee esityslistalle kaikki saavuttamattomat toiveensa ja käyttää työmarkkinatilannetta hyväkseen vaatimustensa läpiviemiseksi. Palanko-Laaka toppuuttelee, että niin tapahtuisi.

– SAK:n tulee säilyttää omat tavoitteensa ja vaatimuksensa, mutta emme voi niitä myöskään ylimitoittaa. Työntekijän markkinat kuljettavat työoloja palkansaajien eduksi, mutta normistoa tarvitaan edelleen. Ehkä näemme muutaman vuoden kuluttua sen, että työnantajat kilpailevat roimasti yli työehtosopimusetujen saadakseen työvoimaa, Palanko-Laaka sanoo.

Laakereille palkansaajapuolellakaan ei ole vara heittäytyä lepäämään, sillä kiivaasti muuttuva työelämä synnyttää koko ajan myös uusia väliinputoajia. Palanko-Laakan mukaan EU:ssa puhutaan nyt paljon siitä, millä tavoin työmarkkinajärjestöt eri tasoilla voisivat toimia fuusioiden, liikkeenluovutusten ja irtisanomisten sosiaalisten vaikutusten tasaajana.

– Kyse ei ole lainsäädännön kehittämisestä, vaan pikemminkin hyvien toimintamallien löytämisestä.

Leena Seretin