Taloudessa on matalasuhdannetta aina seurannut
korkeasuhdanne ennemmin tai myöhemmin. Mutta tuhansien työpaikkojen kysymys on
se, että koska ja millä vauhdilla. Erilaiset asemassa ihmiset arvioivat asiaa eri
tavoin.
Talouden tulevaisuudesta puhuvat niin poliitikot, yritysten ja keskuspankkien johtajat
kuin taloustutkijatkin. Poliitikkojen puheen sävy riippuu siitä, onko hän hallituksen
puolella vai sitä vastaan. Hallitus puhuu yleensä toiveikkaammin myönteisen käänteen
tulosta kuin opposition edustajat. Nämä puolestaan vaativat lisää rahaa erilaisiin
hyviin tarkoituksiin, joilla laskusuhdanteen vammoja voidaan torjua.
Eri yhtiöissä eri arviot
Yritysjohtajien puheiden sävyyn vaikuttaa mm. se, tuottaako firma tavaroita tai
palveluja suoraan kuluttajille vai välituotteita tai palveluja muulle liike-elämälle.
Pörssikurssi laskee, jos johtaja sanoo edessä olevan edelleen huonoja aikoja, mutta
mitään toimia tuloksen parantamiseksi ei tehdä. Jos synkkiin näkymiin kytketään
saneeraustoimia, kurssi voi noustakin.
Suoraan kuluttajien käyttäytymisestä riippuvan firman on parempi puhua
optimistisemmassa sävyssä, jotta kuluttajat eivät pelästyisi ja päättäisi olla
ostamatta firman tuotteita. Nokia esimerkiksi sanoo "vaativien olosuhteiden
jatkuvan", kun se ei oikein tiedä, alkaako myynti vetää vauhdikkaammin jo
alkusyksystä vai vasta vuoden lopulla.
Investointitavaroita valmistavan tai alihankkijana toimivan yrityksen johto taas voi
puhua synkemmin, koska se voi vedota omien asiakkaidensa tilanteeseen. Verkottuneessa ja
ketjuuntuneessa taloudessa ketjun uloin lenkki on yleensä myös se, joka joutuu
suhdannevaihtelut kovimmin kohtaamaankin.
Keskuspankit varottavat aina
Keskuspankkien johtajien rooliin kuuluu varoittaa yleensä liiasta optimismista.
Matti Vanhala (Suomi), Ernst Welteken (Saksa), Alan Greenspan
(USA) ja monet muut puhuvat tällä(kin) hetkellä kuin yhdestä suusta: ei pidä odottaa
liian nopeaa elpymistä taloudessa, koska sitten voi seurata pettymys ja sellaiset taas
ovat huonoja talouden toipumisen kannalta. Nousu tulkoon, mutta mieluummin vähän
hitaammin kuin nopeammin, niin asiat pysyvät hallinnassa.

Ennustajat eivät tiedä
Talousennustajien puheista ei yhtenäistä linjaa löydy, joten joku heistä on
lähempänä oikeaa vastausta kuin joku toinen. Jonkinlainen yhteisymmärrys vallitsee
siitä, että niin USA:ssa kuin Suomessakin olisi pohja jo saavutettu. Nyt etsitään
pienimmistäkin tiedoista vihjeitä siitä, onko myös vauhdikkaampi nousu alkamassa vai
jatkuuko hiljaisempi kausi edelleen.
USA:n teollisuuden ostopäälliköiden mielialoilla tai tukkuvarastojen koolla on
merkitystä Suomenkin taloudelle. Uusiin investointeihin siellä ei ryhdytä ennen kuin
kertyneet varastot ovat tarpeeksi pienentyneet ja nyt löysänä oleva
tuotantokapasiteetti otettu käyttöön.
Yksi ongelma on myös dollarin yliarvostus. Kaiken järjen ja "yleisen edun"
nimissä sen pitäisi heiketä, mutta Suomen viennin kannalta se olisi huono asia.
Kuluttajat Suomessa luottavat omaan talouteensa edelleen ja mielialat ovat itse asiassa
aavistuksen verran vahvistuneet. Jos USA:ssa ja muualla Euroopassa talouden nousu
kuitenkin siirtyy myöhemmäksi, vientiyritykset Suomessa alkavat lomauttaa entistä
enemmän väkeä. Irtisanomisiakin voi olla edessä eivätkä edes palvelualat työllistä
lisää väkeä. Ammattitaitoisista työntekijöistä mm. Palvelutyönantajien pomo Arto
Ojala kehottaa pitämään kiinni.
Mutta omaa ja naapurin työpaikkaa koskevat ikävät uutiset vaikuttavat kuluttajien
mielialoihin kaikkein herkimmin.
Heikki
Lehtinen