Laajasti vellovassa verokeskustelussa yksi taho arvelee koulutettujen ja hyvätuloisten muuttavan Suomesta pois korkean verotuksen vuoksi, toinen jättäisi pienituloisimmat verottamatta, jotta työnantajat voisivat maksaa vähemmän palkkaa. Työllisyyden parantaminen verotusta alentamalla on päivän sana.

Onko tutkimuksellista näyttöä korkean työllisyyden ja matalan verotuksen kytkennästä, kansantaloustieteen professori Erkki Koskela Helsingin yliopistosta?
– Kyllä näyttöä eri maista on paljonkin siitä, että työvoimaverotuksella on työllisyysvaikutuksia. On osoitettu, että korkea työnverotus — joko palkansaajien tai työnantajien verottaminen — eri mekanismien kautta johtaa työvoimakustannusten nousuun ja sitä kautta huonompaan työllisyyskehitykseen.

Nokian pääjohtaja Jorma Ollila on julkisuudessa sanonut, että kevyempi verotus eli alempi marginaalivero toimii työnteon kannustimena. Toimiiko se?
– Jossain määrin. Ollila taitaa kuitenkin enemmän viitata siihen, että monissa Euroopan maissa verotusta on alettu keventää, ja jos Suomi ei mene mukaan tähän, yritysten mahdollisuudet kilpailla liikkuvasta työvoimasta vaikeutuvat. On aivan selvää, ettei tämä koske muuta kuin hyvin koulutettua, liikkuvaa työvoimaa. Valtaosa työvoimasta ei liiku mihinkään.

Koulutetut ja etenkin it-alalla työskentelevät väittävät jo tekevänsä töitä itsensä uuvuksiin. Miten nykyistä kevyempi verotus ja parempi käteen jäävä tulo kannustaisi tekemään enemmän töitä?
– On monia korkeasti koulutettuja ja kovapalkkaisia, jotka tekevät jo pitkää työpäivää, eikä verotus muuta tilannetta miksikään. Verotuksen kannustavuus ei ehkä ole niinkään keskeistä kuin se, miten työn verotus vaikuttaa työvoimakustannuksiin.
– Jos työnantajamaksuja nostetaan, se lisää työvoimakustannuksia. Jos palkkaveroja nostetaan, ammattiliitot haluavat sen näkyvän osittain entistä korkeampina nimellispalkkoina, jolloin työvoimakustannukset tulevat jälleen korkeiksi. Meillä on monia aloja Suomessa, jotka työllistäisivät nykyistä alemmilla työvoimakustannuksilla enemmän.

Lisäisikö matalapalkkaisten verotuksen keventäminen työpaikkoja?
– Minä kannatan ajatusta. Yleensä matalapalkka-alat ovat työvaltaisia, ja niillä työvoimakustannusten merkitys työllisyyden kannalta on paljon isompi kuin Nokiassa tai puu- ja paperiteollisuudessa. Tästä on aika vahvaa empiiristä näyttöä. Olen itsekin kollegojeni kanssa kirjoittamassani kirjassa sosiaali- ja terveysministeriölle osoittanut, että työvoimakustannusten porrastaminen olisi hyvä asia työllisyyden kannalta. Vastaan tulevat lobbarit: muun muassa pääomavaltaisia isoja yrityksiä edustava TT ei halua porrastusta.

Jos pienipalkkaisten verotusta alennetaan niin, että työnantajat selviävät vähemmin palkkakustannuksin, eikö se käytännössä tarkoittaisi välillistä työllistämistukea työnantajille?
– Työllisyyden kannalta ei ole eroa, käytetäänkö palkkaveron vai työnantajamaksujen alennusta. Olisi se tavallaan välillistä tukea työvoimavaltaisille aloille.

Suomessa on viime vuodet harjoitettu veropolitiikkaa, jossa kaikkien tuloluokkien verotusta on hiukan kevennetty, mutta painopiste on ollut alemmissa tuloluokissa. Onko näyttöä siitä, että harjoitettu veropolitiikka olisi lisännyt työllisyyttä?
– Verokevennykset ovat olleet liian vaatimattomia, mutta kyllä ne ovat myötävaikuttanut hyvään työllisyyskehitykseen. Ei välttämättä kovin paljon, mutta jos verotusta ei olisi kevennetty tai sitä olisi kiristetty, työllisyyskehitys olisi varmasti ollut huonompaa.
– Verotus ei ole ainoa eikä ratkaiseva työllisyyskehitykseen vaikuttava tekijä. Se on yksi osa laajempaa kokonaispakettia.

Valtio on keventänyt, monet kunnat kiristäneet verotusta. Eikö palkansaajille ole aivan sama, mihin kassaan veroeurot menevät, jos ostovoima ei parane?
– Palkansaajan kannalta ei tietenkään ole eroa, verottaako valtio vai kunta. Suomessa pitäisi kuitenkin keskustella vähän järjestelmällisemmin, ovatko meidän kaikki julkiset menomme tarpeellisia. Verokeskustelu ollut aika surkeaa. Jos joku ehdottaa veronalennuksia, täytyy vastata myös kysymykseen, miten veronalennukset rahoitetaan. Verokeskusteluun osallistuneet Jorma Ollila ja Vesa Vainio esimerkiksi eivät niitä esittäneet.
– Periaatteessa on kolme vaihtoehtoa: supistetaan julkisia menoja, julkinen sektori ottaa lisää velkaa tai nostetaan joitain muita veroja. Itse olen viimeisen vaihtoehdon kannalla eli mietitään sopiva verotuksen rakenne. Jos ajatellaan tuotannontekijöistä energiaa ja työvoimaa, työvoimaa verotetaan turhan paljon. Oma ehdotukseni on, että kevennetään työnantajamaksuja ja kompensoidaan siitä aiheutuva verotulojen menetys kiristämällä energiaverotusta. Se vähentäisi teollisuuden yksikkökustannuksia ja parantaisi kilpailukykyä ilman, että tarvitsee tinkiä hyvinvointivaltion palveluksista ja ilman, että palkansaajat kärsivät mitenkään.

Harmonisoituuko tuloverotus hiljalleen EU:ssa, vaikka sitä ei poliittisilla päätöksillä tehdäkään?
– Uskon, että monet veromuodot alkavat harmonisoitua sen vuoksi, että taloudellisten toimintojen liikkuvuus on lisääntynyt. Palkkaverotus harmonisoituu vähemmän, koska työvoimasta valtaosa ei liiku mihinkään. Työvoiman liikkuvuutta korostetaan välillä liikaa.