Televisio haukkaa yhä suuremman palan suomalaisten vapaa-ajasta. Erityisesti sunnuntaista on tullut päivä, jolloin rentoudutaan televisiota katsellen. Sunnuntaisin suomalaisilta hurahtaa tv:n ääressä keskimäärin lähes kolme tuntia, kun muina viikonpäivinä televisiota katsotaan noin kaksi ja puoli tuntia.

Kymmenessä vuodessa television katseluun käytetty aika on lisääntynyt puolella tunnilla. Television katselu on lisääntynyt kaiken ikäisillä suomalaisilla ja myös kaikissa sosioekonomissa ryhmissä. Tv-yhtiöissä katselun lisääntymistä selitetään tarjonnan lisääntymisellä. Kymmenen vuoden takaiseen aikaan verrattuna kanavia on enemmän ja tv-ohjelmia voi katsella lähes vuorokauden ympäri.

Mutta mikä televisiossa kiehtoo niin, että se esimerkiksi on syrjäyttänyt perinteiset sunnuntaikyläilyt? Tutkija Iiris Ruoho Tampereen yliopistosta ei pidä kaukaa haettuna ajatusta televisiosta uudenlaisen yhteisöllisyyden luojana.

– Perinteinen yhteisöllinen osallistuminen, esimerkiksi ay-toimintaan tai politiikkaan, on rapautunut ja vapaa-aika on siirtynyt yhä enemmän kotiin. Televisio luo tässä yhteydessä eräänlaista keinoyhteisöllisyyttä, Ruoho pohtii.

Ruohon mukaan television katselua voidaan selittää myös päivittäin samaan aikaan toistuvana rituaalina. On esimerkiksi hyvin tyypillistä, että uutiset katsotaan joka ilta samaan aikaan.

– Television katselu rytmittää iltaa. Uutisten katsominen on osa yhteisöllisyyttä tarjoamalla tunteen siitä, että tietämällä yhteisistä asioista myös kuuluu joukkoon.

Uutiset yhdistävät

Television ääressä vietetty aika on yhteydessä ihmisen elämänkaareen. Nuoremmat katselevat televisiota vähemmän kuin iäkkäät ihmiset. Tilastokeskuksen selvityksen mukaan ikäryhmistä vähiten televisiota katsovat 25—44-vuotiaat. Tosin tässäkin iässä tv:n ääressä kuluu keskimäärin lähes kaksi tuntia vuorokaudessa.

Eniten televisiota katsovat eläkeläiset, keskimäärin kolme tuntia vuorokaudessa. Keskimääräistä enemmän television ääressä viettävät aikaansa myös työväestöön kuuluvat. Miehet katselevat televisiota päivittäin vajaat 20 minuuttia enemmän kuin naiset. Siinä missä naiset suosivat ihmissuhdesarjoja, miehiä miellyttävät ajankohtaisohjelmat ja urheilu.

Iiris Ruohoa huolestuttaa se, että ohjelmatarjonnan lisääntyminen on tähän mennessä ollut lähinnä määrällistä, eikä se ole merkinnyt tarjonnan monipuolistumista. Ruoho pelkää, että digitalisoitumisen myötä ohjelmiston yhdenmukaistuminen lisääntyy entisestään.

Finnpanelin neljännesvuosittain eri kanavilta kokoama katsotuimpien ohjelmien lista vahvistaa sen, että uutiset ja urheilu yhdistävät suomalaisia. Tuoreimmassa viime vuoden loka-joulukuun katsotuimpia ohjelmia listaavassa mittauksessa kärkeen sijoittuivat eri kanavien uutislähetysten ohella Itsenäisyyspäivän vastaanotto, lauantai-illan viihdeohjelma BumtsiBum!, nuorten suosima Salatut elämät -sarja, ja ajankohtaisohjelma Karpolla on asiaa. Siina missä nuoret suosivat amerikkalaisia sarjoja, yli 45-vuotiaita puhuttelevat myös kotimaiset draamasarjat.

Pirjo Pajunen

– Näissä ns. käyttödraamoissa on viihteellisyydestä huolimatta myös yhteiskunnallinen ulottuvuus, niiden avulla halutaan katsojille kertoa suomalaisesta yhteiskunnasta, Ruoho huomauttaa ja viittaa esimerkiksi huippusuosittuun Metsolat-sarjaan, jossa yhteiskunnallisen murroksen ja maaseudun ongelmien kuvaamisella oli oma tärkeä sijansa.

Viime vuosikymmenellä sarjojen yhteiskunnallinen ote alkoi Ruohon mukaan herpaantua. Kansainvälisten formaattien yleistymisen myötä sarjojen teemat keskittyvät yhä voimakkaammin yksilöihin ja heidän ihmissuhdeongelmiinsa. Kotimaisissa draamoissa suosituksi teemaksi nousi 90-luvulla yrittäjyys ja yrittäjäperheiden tarinat.

– Näkökulma oli yksilön ja sarjoissa viestitettiin, että yksilö on itse oman onnensa seppä.