– Pataljoona asettui leiriksi lähelle Timutaa, kotikyläämme. Pian sotilaat ilmestyivät asumuksillemme ja pakottivat meidät mukaansa pystyttämään heille leiriä. Peltotyömme saivat jäädä sikseen, kertoo burmalainen Thingan Nyinaung, 34.

Nyinaungin kolmihenkinen perhe käveli viidakossa neljä päivää. Karenien leirille Burman ja Thaimaan rajaseudulle he tulivat toissapäivänä.

– Päätimme paeta päivätauon aikana, koska sotilaille piti raataa aamusta iltaan. He löivät ja tönivät meitä kivääreillään ja uhkasivat ampua, ellemme palvele ja rakenna heille, Thingan jatkaa.

Nyinaungin perhettä voisi ehkä nimittää pakkotyöpakolaisiksi.

Kuten toista lastaan odottavaa nuorta äitiä, Bani Plumia, 19, joka on ehtinyt jo kokemaan kauheita.

– Sotilaille vettä kantanut äitini räjähti kuoliaaksi silmieni edessä, kun hän astui maamiinaan Timutan pelloilla.

Satojatuhansia pakkotöissä

"Burma on maailman suurin työleiri", kuten VAKL:n pääsihteeri Bill Jordan luonnehti maata heinäkuussa Bangkokissa pidetyssä kokouksessa.

– Joka päivä satojatuhansia miehiä, naisia, lapsia ja vanhuksia pakotetaan rakentamaan armeijan leirejä, teitä, siltoja, rautatietä, kantamaan aseita, ruokaa ja vettä.

– Kansainvälisestä painostuksesta huolimatta armeija pakottaa kansalaisia etenkin maaseudulla yhä tekemään pakkotyötä sotilaiden eduksi, katsoo myös YK:n työjärjestön ILO. Järjestön valtuuskunta kiersi syksyllä kolme viikkoa Burmaa.

Burman kielletyn ammattiliiton FTUB:n maanpaossa Thaimaassa elävä toimitsija Min Lwin pitää hyvänä merkkinä sitä, että ILO kiersi maata, mutta sille ei kerrottu koko totuutta.

– Yhdessäkin kylässä armeijan eversti pelotteli kyläläisiä ennen ILO:n tuloa sillä, että jos suut eivät pysy supussa, niin sotilaat jyräävät kylän maan tasalle ja pakkosiirtävät kyläläiset muualle.

Mae Sotin rajakaupungissa elävä Lwin kerää jatkuvasti tietoja ihmisoikeusloukkauksista ja työelämästä Burman sisältä eri lähteistä, kuten pakkotyötä pakenevilta ja siirtolaisilta.

– Jos kieltäytyy rakennusorjuudesta, seurauksena voi olla pidätys, kidutus, raiskaus, jopa kuolemakin. Sadat tuhannet, ehkäpä kohta jo miljoona burmalaista on paennut orjatyötä etnisten ryhmien suojaleireille tai siirtolaisiksi ulkomaille, Lwin arvioi.

Karenien viidakkoleirillä Lwin näyttää kahta maamiinaa, jotka on löydetty hiljan leirin lähimaastosta. Maastosta on löytynyt myös kiinalaisperäinen kaasunaamari.

– Sotilaat levittävät jotain kemikaalia, joka turmelee ihoa, Min Lwin tietää.

Karenit ovat yksi suurimmista Burman etnisistä kansanryhmistä. Sen sissiarmeija käy hiljaista sotaa Burmaa hallitsevaa sotilasjunttaa vastaan ja se suojelee mm. FTUB:n toimintaa rajaseudulla.

Yli 30 000 karenin viidakkoleiri on suljettu leiri, jonne Mae Sotista johtavaa tietä valvoo Thaimaan armeija.

Pääsen leirille "kirkon edustajana", joksi Lwinin esittelee minut tiesulkujen thai-sotilaille — karenit kun ovat kristittyjä päinvastoin kuin suurin osa burmalaisista, jotka ovat theravada-buddhalaisia.

Sotilasjuntan Myanmar

Karenien kristinusko juontuu Burman siirtomaakaudelta 1852—1948, jona aikana britit pitivät valtaa Thaimaan ja Bangladeshin välisessä maassa. 1948 itsenäistyneessä Burmassa on vallinnut sotilasdiktatuuri aina vuodesta 1962 asti.

Vuosina 1962—88 sosialismiakin kokeillut maa sulkeutui ulkomaailmalta. 1988 yli 48-miljoonaisen kansan mitta täyttyi, mutta Ne Winin johtama sotilasjuntta avasi tulen: satoja surmattiin kaduille ja satojatuhansia pakeni maasta.

Vuonna 1990 pidettiin silti vaalit, jotka voitti Aung San Suu Kyin johtama demokraattinen liitto NLD. Se sai 82 pros. äänistä. Suu Kyin isä Aung San oli heinäkuussa 1947 kesken hallituksen istunnon murhattu itsenäisyyssankari.

Myanmariksi Burman nimen muuttanut sotilasjuntta mitätöi vaalituloksen kuin Algerian kenraalit islamistien voiton 1991. Oppositiojohtaja Suu Kyi pantiin kotiarestiin, jonne tuli joulukuussa 1991 tieto Norjasta Nobelin rauhanpalkinnosta. Kymmenen vuotta myöhemmin, joulukuussa 2001 rauhannobelisti istuu yhä kotiarestissa pääkaupunki Rangoonin asunnossaan.

Nykyisin kenraali Than Shwen johtama sotilasjuntta on käynyt vuoden verran osin YK:n välityksellä neuvotteluja Suu Kyin kanssa. Tarkkailijoiden kuten BBC:n Bangkokin kirjeenvaihtajan Larry Jaganin mukaan neuvotteluissa ei ole juuri edistytty.

– Burma on yhä tiukasti sotilasdiktatuurin käsissä. Se ei salli poliittista oppositiota eikä vapaita ammattiliittoja, tiivistää sementtitehtaassa Mawlamyinen kaupungissa aiemmin työskennellyt Min Lwin.

Vankileirien saaristo

– Äärikansallisen juntan mielestä maanpaossa oleva FTUB:n pääsihteerimme Maung Maung on "kriminaali". Kaksi järjestön hallituksen jäsentä, U Myo Aung Thant ja U Kyin Kyaw istuvat jo neljättä vuotta juntan pahamaineisissa vankiloissa.

Seitsemän vuotta Burman vankiloissa poliittisena vankina kolmeen eri otteeseen 90-luvulla istunut opettaja Bo Kyi, 36, tietää mistä puhuu.

– Burman sotilasvakoilu, joka on poliisiakin pahempi, voi pidättää melkein kenet tahansa. Pidätys voi johtaa vuosienkin vankeuteen, kuten osaltani kävi.

– Ensin he laittoivat hupun päähän ja veivät pieneen koirankopperoon kädet ja jalat sidottuina. Kopperosta minut siirrettiin ahtaaseen selliin, jossa kului 23 tuntia 45 minuuttia vuorokaudesta.

– Sitten seurasi pakkotyötä muiden vankien kanssa kivilouhoksilla sinisissä haalareissa. Raskaat jalkaraudat olivat kuljetuksissa yleisessä käytössä, muistelee 1998 vapautunut ja maanpakoon lähtenyt Bo Kyi.

– Maassa on 36 vankilaa, joista 20:ssä on poliittisia vankeja. Tietojemme mukaan heitä on yhä ainakin 1 800. Heistä 68 on kuollut vankiloissa sitten 1988.

Bo Kyin mielestä juntan viime aikoina vapauttamat muutamat kymmenet vangit ovat kosmeettinen ele, koska jatkuvasti pidätetään myös uusia ihmisiä.

– Ulkomaailman kuten EU:n tulisi painostaa junttaa nykyistä tiukemmin pelkän sanahelinän sijasta vapauttamaan poliittiset vangit, joita viruu helvetillisissä oloissa.

Amer vie golf-mailoja

Lwin kertoo myös, että FTUB tarkkailee mm. VAKL:n tuella juntan yhteyksiä ulkomaalaisiin yrityksiin. Hiljan liitot julkaisivat 310 nimen listan yrityksistä, jotka toimivat Burmassa.

Yrityslistalla on yksi suomalaisnimi, Amer-yhtymä. Viestitäjohtaja Marja-Leena Simolan mukaan yhtymän omistuksessa oleva, täysin Yhdysvalloita toimiva tytäryhtiö vie Wilson ja Atomic-merkkisiä urheiluvälineitä, kuten golf-mailoja Burmaan "vähäisessä määrin".

Simola korostaa, ettei Amer osta mitään Burmasta eikä valmista maassa mitään ja "toimii täysin maan asetusten ja lakien mukaisesti". Hän ei osannut sanoa, harkitsevatko täysin Chigagosta käsin toimivat amerikkalaiset tytäryhtiöt urheiluvälineiden viennin lopettamista Burmaan.

Kansainvälisen boikottikampanjan kohteeksi joutunut alusvaateyritys Triumph ilmoitti kuitenkin hiljan, että se vetäytyy Burmasta. Samoin ovat tehneet viime kuukausina myös monet muut yritykset.

BBC:n Larry Jaganin mukaan 12 viime kuukauden aikana yli puolet singaporelaisista liikemiehistä on jättänyt maan.

– Vielä pari vuotta sitten singaporelaisia yrityksiä toimi pääkaupunki Rangoonissa yli 300, nyt enää 85.

– Toivomme, että ulkomaalaiset yritykset odottaisivat Burman tilanteen demokratisoitumista. Nykyisin maahan on mahdotonta investoida ilman, että rahoista menee osa korruptoituneelle juntalle, ay-sihteeri Lwin katsoo.

– Juntta on myös mukana huumebisneksessä. Kenraalit sallivat, että huumepomot, kuten amerikkalaisten aiemmin pidättämä Lo Hsing-Kan, pesevät rahojaan hotellien, loma-alueiden ja golfkenttien rakentamisessa, mihin käytetään myös pakkotyötä. Tämän takia emme suosita turismia maahan.

Burman talous kaaostilassa

Luonnonvaroiltaan rikas Burma onkin ajautunut syvään talouskriisiin. Inflaatio ei ole kontrollissa, maan valuutta kyat on menettänyt hurjasti arvoaan. Kuluttajahinnat ovat pilvissä, etenkin tuontituotteiden, kuten lääkkeiden ja kosmetiikan hinnat. YK-lähteiden mukaan kolmannes lapsesta kärsii aliravitsemuksesta.

Pääsen Burman puolelle vuorokaudeksi "opettajana" maksamalla 10 dollaria Myawaddin burmalaiselle rajavahdille. Toimittajat eivät maahan juuri saa viisumia.

Kymmenet riksat tarjoavat kyytiään Myawwadin pölyisellä päätiellä, joka on täynnä ruostuneita mutta yhä kulkevia farmariautoja valtavine Thaimaasta tuotuine tavarakuormineen.

Valitsen englantia puhuvan, matemaattisten aineiden opettajaksi itsensä esittelevän pyöränpolkijan. Hän kertoo, että osa burmalaisista käy Thaimaassa siirtotyöläisinä. He tuovat kaikkea mahdollista mukanaan ja joutuvat odottamaan joskus vuorokaudenkin maan sisäistä rajatarkastusta ennen kuin pääsevät jatkamaan matkaa vuoristoseudulle.

Riksani myös vahvistaa huhut, joiden mukaan maassa on monesta pulaa ja usein sähkökatkoksia viimeisten kahden kuukauden aikana. Jopa pääkaupunki Rangoon on ollut useina päivinä kahdeksan tuntia ilman sähköä.

Sotilasjuntta säätelee vielä riisin hintaa tukitoimin, sillä se tietää että jos riisin hinta nousee sietämättömäksi, 50-miljoonaisen kansan mitta täyttyy lopullisesti eikä Burman yhteiskunnallista räjähdystä pidättele enää mikään.

Pakkotyötä teettävä ja huumerahoilla elävä juntta pelkää mitä ilmeisemmin joutuvansa itse vankilaan nykyisten poliittisten vankien sijasta.

– Jos Burma halutaan pelastaa talousromahdukselta, juntan on sallittava poliittiset puolueet ja ay-liike, tiivistää maanpaossa toimiva Min Lwin.

Teksti ja kuva
Esa Aallas
Mae Sot
Burma/Thaimaa

  Burmassa olevien yritysten lista löytyy

  – Pallo on Burman hallituksen kenttäpuoliskolla, luonnehtii pelitermein ILO:n toimitusjohtaja Kari Tapiola nykytilannetta.

ILO:n hallintoneuvosto käsitteli marraskuussa Burmassa syksyllä käyneen valtuuskuntansa raporttia. Sen mukaan pakkotyö on yhä yleistä maassa etenkin maaseudulla mutta on vähentynyt kaupungeissa.

– ILO odottaa pikaisia neuvotteluja Burman hallituksen kanssa, sillä vuoropuhelua tulee jatkaa. Tuloksia pitäisi näkyä jo helmikuussa. Haluamme myös, että läsnäolomme maassa järjestetään sopivalla tavalla ennen ensi maaliskuuta.

– Jos Burman hallitus on pitänyt ILO:n valtuuskunnan tekemää pakkotyöselvitystä "rakentavana", niin toivottavasti hallitus tekee myös rakentavia päätöksiä.

Tapiolan mukaan ILO edellyttää, että Burman hallitus selittää myös, mitä tapahtui niille kansalaisille, jotka luottivat sen ilmoitukseen, että pakkotyötä ei enää tarvitse tehdä ja tulivat tietojen mukaan narratuiksi.

– Burman hallitus on luvannut tutkia asiaa, mutta tämä ei selvästikään riitä.

ILO on myös kehottanut yrityksiä arvioimaan mahdollista yhteistyötään burmalaisten osapuolten kanssa. Niiden tulisi arvioida toimintaansa siitä näkökulmasta käsin, että pitääkö niiden toiminta yllä pakkotyötä vai pakkotyövoiman käytön lopettamista. Yritysten pitää itse tehdä johtopäätökset. Tärkeää on että ne tekevät tällaisen arvion joko yhdessä tai erikseen.

EA