Kouluikäisiä poikia on
työssä NiiralanVärtsilän rajanylityspaikalla Venäjän puolella matelevassa
jonossa päivällä ja illalla.
He myyvät makeisia, matkamuistoja ja toimittavat kysyjille myös tupakkaa, alkoholia,
valuuttaa ja seuraa. He näyttävät tietä polttoaineen myyntipaikkaan, jos
huoltoasemalla on jakelukatkos. He antavat ja pyytävät myös osoitteita myöhempiä
liiketoimia varten.
Lapset ja nuoret ovat tietysti jonkun palveluksessa sen sijaan että kävisivät
koulua.
Aluksi jännittävä ja vapaaehtoinen työsuhde on saattanut muuttua orjuudeksi siinä
vaiheessa, kun nuori on alkanut tietää liikaa isännän liiketoimista.
Rajan läheisyys lisää riskejä
Huoltoasemilla sekä pari kilometriä rajasta sijaisevien liikkeiden tuntumassa
autoihin pyrkii tyttöjä, joista osa on alle 15-vuotiaita. Toiset ovat muutaman vuoden
vanhempia, mutta hekin ovat jättäneet koulun prostituution takia. Useimmat ovat
narkomaaneja ja sairastavat hepatiittia tai sukupuolitauteja.
Muutama vuosi sitten Sortavalan lapsiprostituutiosta kohuttiin. Ilmiö oli lievempi
kuin Viipurissa ja Pietarissa, mutta tapauksia oli.
Nyt viranomaiset sanovat tilanteen rauhoittuneen. Kaupungissa herättiin uuteen
ongelmaan ja viranomaiset avasivat silmänsä. Suuri merkitys pienessä kaupungissa on
ollut yleisellä mielipiteellä, joka tuomitsi lasten hyväksikäytön jyrkästi ja alkoi
vaikeuttaa sitä julkisella kontrollilla.
Yksittäisiä tapauksia sattuu yhä eikä vaaran uskota olevan ohi. Koko Venäjällä
on tiedostettu aikapommi, joka piilee Neuvostoliiton romahtamisen aikoihin ja jälkeen
syntyneissä ikäluokissa. Ne ovat kasvaneet taloudellisessa, sosiaalisessa ja henkisessä
kaaoksessa. Rajakaupungeissa näillä ikäluokilla on lisäriski joutua hämäräbisneksen
piiriin.
Liikumme länttä kohti kuperkeikkoja tekemällä, kuvaa eräs nimettömänä
pysyttelevä sosiaalityöntekijä. Hän suree nuorisoa, joka ei ollut valmis siihen
mainonnan, seksin ja elintasokuilusta seuraavien ilmiöiden maailmaan, joka rajan mukana
avautui.
Koko ajan uusia tukitoimia
Sortavala taistelee urheasti lasten ja nuorten puolesta, vaikka sosiaaliongelmat
lisääntyvät. Siellä on oma-aloitteisesti ja suomalaisten tuella perustettu
kansalaisjärjestöjä ja avattu palvelupisteitä, joista toiset ovat erikoistuneet lasten
ja nuorten, toiset naisten tai perheiden tukemiseen.
Erityisnuorisotyöntekijöitä on palkattu. Lamassa ollutta harrastustarjontaa on
elvytetty. Kouluvaikeuksiin tai -haluttomuuteen koetetaan tarttua ajoissa.
Kaupunkiin on saatu parin vuoden aikana lisää ammattikoulutuslinjoja ja kolme
korkeakoulun sivupistettä. Periaatteessa kaikki halukkaat pääsevät peruskoulun
jälkeen opiskelemaan. Kaupunki kustantaa koulutuksen vuosittain muutamalle, joka sitoutuu
jäämään kotikaupunkiin töihin.
Yritykset työllistävät laillisesti
Viime kesänä kaupunki ja työvoimatoimisto aloittivat uutena toimintana
1516-vuotiaiden koululaisten työllistämisen yrityksiin.
Yritykset saavat valtiolta puolet palkkakustannuksista kun taas koululaiset saavat
kolmasosan aikuisen palkasta, kertoi kaupungin kouluosaston päällikkö Leonid Lipatnikov.
Palkka on pieni katubisnekseen verrattuna, mutta se on säännöllistä ja turvallista
rahaa, joka myös nostaa omanarvontuntoa.
Yli 200 nuorta saatiin näin loma-aikana pois joutilaisuudesta. Joukossa oli niitä,
joille koulu ei maistu tai jotka kodin varattomuuden takia tekevät hämäriä töitä
koulun sijasta. Näille työpaikkoja on järjestetty myös talviajaksi. Tavoite on, että
he palaisivat kouluun.
Kerjäämistä ei pitäisi tukea
Sortavalan kaupunki, lastenkoti ja nuorten parissa toimivat järjestöt kampanjoivat
voimakkaasti sen puolesta, että suomalaiset eivät ajattelemattomalla toiminnallaan
murentaisi hyviä pyrkimyksiä ohjata lapsia normaaliin elämään.
Kolikoiden heittelemistä lapsille pidetään jopa ihmisarvoa loukkaavana.
Lastenkodin varajohtaja Ljudmila Korjakovskaja sanoo, että antajat ruokkivat
samalla idullaan olevaa taipumusta järjestää elämä muuten kuin koulutuksen ja
laillisen työnteon avulla. Hätää on monissa perheissä, mutta heitä auttavat
parhaiten ja tasapuolisimmin kaupungin sosiaalikeskus tai vakiintuneet avustusyhteisöt.
Anja Itkonen
Sortavala