Työllisyys ja taloudellinen kasvu ovat Britanniassa tähän asti pitäneet hyvin pintansa. Kotimainen kulutus on pitänyt taloutta pystyssä, vaikka vienti erityisesti Yhdysvaltoihin päin onkin heikennyt.

Mutta nyt ovat yritykset alkaneet vähitellen joutua paniikkiin ja sanoa työntekijöitä irti joukoittain. Toimimalla tällä tavalla ne itse asiassa aiheuttavat sen, mitä pelkäävät eli kasvun hidastamisen, ja ehkä pahimmassa tapauksessa taloustaantuman, sillä työttömyyden lisääntyessä ihmiset pelästyvät ja lakkaavat kuluttamasta.

Työnantajat sanovat irti ihmisiä ja ajattelevat vasta sen jälkeen, valitettiin tehdasteollisuuden tieteellisen ja finanssihenkilökunnan liitosta MSF:stä. Yritämme saada yritykset ajattelemaan ensin ja irtisanomaan väkeä vasta sitten, teollisuuden toimihenkilöiden suosimasta ammattiyhdistyksestä kerrottiin. Mutta monet uuden tekniikan yritykset eivät ajattele nenäänsä pitemmälle, ammattiliitosta huokailtiin.

Myös konsulttiyrityksissä puistellaan päätä yritysten johdon paniikille. Monet sanovat irti henkilökuntaa niin sankoin joukoin, että ne seuraavana päivänä joutuvat pyytämään irtisanottua väkeä takaisin, koska ei ole kylliksi työntekijöitä tekemään töitä.

Uuden tekniikan yritykset ovat pahimpia, koska niillä ei ole samaa menneisyyttä kuin vanhemmilla yrityksillä. Yritämme saada esimerkiksi teleyhtiöt tajuamaan, että laskukausi ei ehkä kestä kauaa ja silloin ne ovat liemessä, koska uuden tekniikan erikoisosaamista ei kasva joka oksalla. Jo ensi vuonna ne joutuvat ehkä värväämään työntekijöitä kovilla hinnoilla, MSF:stä kerrottiin.

Opettava opiksi edellisestä lamasta

Vanhemmat, perinteisemmät yritykset ovat ottaneet paremmin opikseen edellisten lamojen opetukset. Ne muistavat, kuinka ne menettivät runsaasti kokemusta irrottautuessaan osasta työvoimaansa. Ne muistavat, kuinka irtisanomiset demoralisoivat koko yrityksen jäljelle jääneet työntekijät pitkäksi aikaa. Ne eivät ole unohtaneet, että vain vuosi sitten ne tappelivat työvoimasta kynsin hampain. Nyt ne ehkä haluavat päästä irti työvoimasta. Mutta mikä on tilanne ensi vuonna tähän aikaan?

Jotkut yritykset ovat keksineet uusia luovia tapoja selvitä ongelmastaan. Amerikkalainen yrityskonsulttiyritys Accenture on näyttänyt esimerkkiä niin Yhdysvalloissa kuin Britanniassakin. Teknologiakonsulttiyritys kärsii talouden hidastumisesta, se haluaisi sanoa irti 1 500 työntekijää 75 000 työntekijän henkilökunnasta. Mutta Accenture haluaisi irtisanotun työvoimansa takaisin vuoden kuluttua. Se on ratkaissut asian antamalla kaikille halukkaille työntekijöille opintolomaa, vanhempien lomaa tai muuta virkavapaata.

Accenture suosittelee työntekijöille jopa työskentelyä muille, kunhan nämä muut eivät ole kilpailijoita. Vuoden päästä se lupaa ottaa kuvasta poistuneen työntekijänsä entiseen paikkaansa entisillä ehdoilla, jopa maksaa bonustakin takaisintulosta. Työntekijän tulot kyllä alenevat, mutta syrjäytyminen estyy ja poissa on huoli ja ahdistus tulevaisuudesta.

Finanssiyritys Charles Schwab tarjoaa puolestaan 150 000 opintoapurahaa kaikille työntekijöilleen, jotka haluavat ottaa löylyt opin saunassa. Yrityksen toinen konsti on tarjota 50 000 markan lisäbonus jokaiselle irtisanotulle työntekijälle, jonka yritys värvää takaisin seuraavan puolentoista vuoden aikana.

Saattohoitoa irtisanotuille

Suurimmat ja vanhimmat yritykset yrittävät muutoinkin tehdä jotain erotettujen työntekijöiden hyväksi. Ne antavat kunnon saattohoidon neuvomalla irtisanottua raha-asioissa tai hankkimalla hänelle toisen työpaikan. Ammattiliitto MSF sai Fordin Dagenhamin tehtaiden johdon ryhtymään työnvälitystoimistoksi irtisanotuille työntekijöilleen.

Yleisesti ottaen työnantajat ovat MSF:n mielestä kuitenkin aivan liian konservatiivisia. Liitto ehdotti siirtymistä 32-tunnin työviikkoon irtisanomisten sijasta sekä saksalaisten omistamalle autotehtaalle BMV:lle että terästeollisuusyritys Corukselle Walesissa. Toistaiseksi turhaan. MSF toivoo, että työväenpuolueen hallitus säätäisi lakiin määräyksen, joka vaatisi työnantajan ottamaan huomioon työntekijöiden vaihtoehtoiset suunnitelmat.

Britannian ylirasittuneet työntekijät tekevät keskimäärin 43-tuntista työviikkoa, he paiskivat töitä 3—5 tuntia enemmän kuin useimmat mannereurooppalaiset. Varsinkin toimihenkilöt ovat ilmoittaneet, että he ottaisivat kernaasti vähemmän työtä palkankorotusten sijasta. Osa-aikatyötä britit tekevät jo toiseksi eniten Euroopassa hollantilaisten jälkeen. Silti osa-aikatyölle olisi enemmänkin käyttöä, irtisanomisten sijasta työtä voitaisi jakaa tavalla tai toisella ainakin tilapäisesti, MSF uskoo.

Eeva Lennon
Lontoo