Suomessa euron ympärillä syntynyt kohu saa Eeva-Liisa Paanasen kohottamaan hiukan hämmästyneenä kulmiaan. Hänen kassallaan torniolaisessa K-Supermarket Ykkösessä käytetään rinnatusten Suomen markkoja ja Ruotsin kruunuja, kesäaikaan myös Norjan kruunuja. Kolme valuuttaa on jokapäiväistä ruokaa, eikä euron tulo neljänneksi parin kuukauden kuluttua sotke Eeva-Liisan ympyröitä.

– Ei mikään ongelma! Olen käsitellyt markkoja ja kruunuja rinnatusten siitä saakka, kun menin 16-kesäisenä R-kioskille töihin. En edes osaa kuvitella, että muuta voisi ollakaan! Eikä kahden valuutan käyttö edes hidasta vauhtia, kun siihen on tottunut, vakuuttaa Eeva-Liisa ennen kuin kiiruhtaa panemaan kaiken valmiiksi päivän asiakkaita varten.

Eeva-Liisa asettelee iltapäivälehdet kassan vierustalla oleviin telineisiin, poimii pois tarjouslaput, pakkaa tavaroita. Kaikki työt ovat yhteisiä, jokainen tekee sitä mitä tarvitaan. Ettei työ olisi rutiinia, ettei olisi jatkuvasti kiinni kassassa, toteaa Palvelualan unionin pääluottamushenkilö tiukasti.

Hintalappuviidakko leijuu vielä toistaiseksi tyhjän liikkeen yllä. Markkamääräisiä hintoja isolla, euromääräiset toistaiseksi pienellä. Käytävillä roikkuu julisteita, joissa lukee "Aina edullisesti" ja "Alltid förmånligt". Asiakkaita palvellaan heidän omalla kielellään, kaikki työntekijät osaavat ainakin hinnat ruotsiksi.

– Minulla on ystäviä Haaparannassa ja huomaan, että heidän murteensa livahtaa joskus kouluruotsiini. Kahden kulttuurin vaikutuspiirissä elämisestä on meille rajan pinnassa eläville hyötyä, se on aivan luonnollista, yhtä luonnollista kuin markat ja kruunut, sanoo Eeva-Liisa, joka itse käy ahkerasti sekä teatterissa että näyttelyissä Ruotsin puolella.

Markasta luopuminen on haikeaa

Eeva-Liisa on ehdottomasti sitä mieltä, että markka, jonka puolesta suomalaiset ovat aikoinaan niin kovasti taistelleet, olisi saanut kelvata edelleenkin.

– Kyllä tämä vähän haikealta tuntuu. Minä olen isänmaallinen. Jos olisin vähän nuorempi, olisin varmaan mennyt suorittamaan asevelvollisuuden, hän toteaa nauraen.

– Mutta ehkä euro kuitenkin on käytännöllinen. Pitää kai luottaa siihen, että viisaammat ovat miettineet asiat loppuun saakka. Onneksi siirtymäaika on vain kaksi kuukautta.

Asiakkaille vaikeinta voi alussa olla euroissa ajatteleminen, summan suuruuden tajuaminen, uskoo Eeva-Liisa. Itse hän pelästyi omassa tilinauhassaan olleen ensimmäisen euromääräisen summan pienuutta. Pitää varoa elämästä yli varojensa sitten, kun kaikki vaikuttaa niin halvalta.

Yhden myönnytyksen Eeva-Liisakin on tehnyt euron tulon takia. Hän on päivää ennen tapaamistamme hankkinut elämänsä ensimmäisen pankkikortin.

Kassana toimiva Vuokko Pörhölä ja lihatiskillä palveleva Asta Smolander uskovat siirtymäajan sujuvan kitkattomasti.

– Jos osaa kuuden kertotaulun, ei ongelmia tule. Vaikeinta on osata panna pilkku oikeaan paikkaan — ja muuttaa euroja kruunuiksi, Asta sanoo.

Asiakkaat ovat kysymysmerkki

Kauppias Mervi Väinämö vakuuttaa, että kaikilla myyjillä on H-hetkeen mennessä täydellinen varustus. Kun normaalien turvatoimien lisäksi jokaisella on eurolaskin rintataskussa, kassoilla ylimääräisiä vartijoita ja UV-tunnistimia seteleiden aitouden varmistamiseksi niin ongelmia tuskin tulee, hän toteaa. Jonojen välttämiseksi avataan myös kaksi erityistä pankkikorttikassaa. Jo nyt 40 prosenttia asiakkaista käyttää pankkikorttia ja sen käyttö on kasvamaan päin.

Mitään kovin suuria investointeja euroon siirtyminen ei täällä aiheuta. Kassakoneet antavat hinnat jo nyt markkoina ja kruunuina. Markkojen ohjelmoiminen euroiksi on helppo juttu. Mutta pullojen palautukseen tarkoitetut laitteet ja muutamia lokeroita kassakoneissa pitää vaihtaa sekä ostaa useita UV-tunnistimia. Ostoskärryjen taas pitäisi nielaista myös kahden euron kolikoita.

Henkilökunta, johon kuuluu 30 henkeä, koulutetaan paikan päällä. Kassat saavat vähän enemmän koulutusta, sillä heidän on opittava tunnistamaan rahat. Kolikot voivat lomakauden jälkeen aiheuttaa ongelmia, koska niiden toinen puoli on joka maassa erilainen.

– Minulle euro on haaste, ja me otamme tilanteen sellaisena kuin se on. Kaikki työntekijät ovat täällä tottuneet käsittelemään kahta valuuttaa. Pitää vaan pysyä rauhallisena. Suuri kysymysmerkki sen sijaan on asiakkaiden suhtautuminen euroon, sanoo kauppias Väinämö ja kertoo, että K-ketjussa on otettu esiin oma, asiakkaille tarkoitettu euro-opas.

Ykkönen sulkee ovensa kello 18.00 uudenvuodenaattona, jonka jälkeen osa henkilökunnasta jää töihin neljäksi, viideksi tunniksi. Uudenvuodenpäivä muutama ihminen tulee töihin, ja tammikuun 2. päivänä kello 6.00 koko henkilökunta kokoontuu käymään asiat vielä kerran nopeasti lävitse.

Mutta vielä ei olla siellä saakka.

Kello lähestyy yhdeksää ja Eeva-Liisa avaa ovet.

Täällä Putaalla, kivenheiton päässä Tornionjoen rannalta on tänä marraskuun aamuna kova pakkanen. Kaksi lämpimästi pukeutunutta herraa kiirehtii reippaasti sisään, ottaa kumpikin korin ja alkaa tutkia valikoimia.

Eeva-Liisa Paananen naputtelee kassaan ensimmäisen summan, markoissa.

Jos Ruotsikin olisi siirtynyt euroon, valuuttojen määrä olisi pienentynyt hänenkin kassassaan.

Ingegerd Ekstrand

Marketissa euroja sen sijaan tietysti otetaan vastaan. Henkilökunnan kanssa on keskusteltu siitä, miten toimitaan kun euro tulee käyttöön.

– Olemme tottuneet kahteen valuuttaan, joten en odota mitään suurempaa dramatiikkaa. Tarvitaan vain ylimääräinen vaihtokassa ja vähän lisärahaa. Kassakoneet ohjelmoidaan uudelleen, mitkään investoinnit eivät ole tarpeen, sanoo Palmqvist, joka myös jakaa euroesitteitä asiakkaille. Prix on jo ryhtynyt vähitellen irtautumaan markasta. Marraskuun alusta alkaen kaupassa ei ole otettu vastaan kymmenpennisiä markkavirrassa, joka on yhtä vuolas kuin kruunuvirtakin. Tammikuun toisesta päivästä lähtien eurohinnat näkyvät hintalapuissa ja euro tulee vähitellen markkojen tilalle kassakoneissa.

Kassat Margit Kilpeläinen ja Lena Jönsson eivät usko, että eurosta aiheutuisi ongelmia.

– Pitää vain ajatella toisella tavalla, ohjelmoida päähän markan sijasta euro, he sanovat rauhallisesti.

IE

– Haaparannan kaupunginvaltuusto päätti vuonna 1999 toimia sen puolesta, että euro toimisi rinnakkaisvaluuttana, ja että muut toimijat, esimerkiksi sivistysjärjestöt, levittäisivät tietoa eurosta valuuttana, kertoo apulaiskunnanjohtaja Allan Fjellvind.

Kun Ruotsin kuntaliiton juristit sanoivat ei viitaten yleisiin palkkasopimuksiin ja toisaalta perustuslain yhdenvertaisuusperiaatteeseen, Fjellvind katsoo, että kunnalla ei nyt ole juurikaan toimivaltaa tehdä suuria muutoksia ennen kuin Ruotsin valtiopäivät ottavat euron käyttöön.

– Euro olisi ollut etu ja se olisi helpottanut uusien työntekijöiden palkkaamista. Vaikka työttömyys onkin meillä korkealla, joillakin aloilla, muun muassa vanhustenhuollossa, sosiaali- ja koulutoimessa, on ammattitaitoisista työntekijöistä pulaa. Me olemme varustautuneet muuta Ruotsia paremmin, Fjellvind sanoo, ja alkaa kertoa avoimista seminaareista ja kaikkiin talouksiin jaetuista euroesitteistä.

Tapio Kostet, KPMG:n ja siten monen Haaparannan seudun yrityksen reviisori, ei koe ongelmaksi euroa vaan pikemminkin kruunun — ja siten palkkojen — epävakauden.

– Yritykset ovat maksaneet palkkoja markkoina vuodesta 1995 lähtien. Myöskään euron käyttämiselle ei ole minkäänlaisia juridisia esteitä. Se on työnantajan ja työntekijän välinen neuvottelukysymys, hän toteaa.

Euro kiinnostaa

Elinkeinoelämän kehittämisestä ja kansainvälisistä kysymyksistä kunnassa vastaava Stig Kerttu korostaa, että valtaosa haaparantalaisista kannattaa euroa. Se koetaan läheiseksi, koska Suomikin siirtyy siihen ja niin monet käyvät töissä rajan toisella puolella, tuhatkunta ruotsalaista Suomessa ja kuutisensataa suomalaista Ruotsissa.

– Alue kiinnostaa monia toimijoita, eikä yksinomaan Ruotsissa. Myös median edustajat, muun muassa Italiasta, USA:sta ja Espanjasta pitävät euroilmiötä tarkoin silmällä. Se on plussaa turismille, hän sanoo ja kertoo, että Haaparannan ja Tornion välisen rajan ylittää jo nykyään 16 miljoonaa ihmistä vuodessa, kun Öresundin yli kulkee vaivaiset neljä miljoonaa. Erilaisia kehittämishankkeita, joista mainittakoon Eurocity ja Rajalla På Gränsen -projekti, on parhaillaan meneillään, ja niillä pyritään ainutlaatuiseen tilanteeseen keskellä rajaa: aivan yksinkertaisesti rakentamaan yhteen nämä kaksi kaupunkia ja houkuttelemaan tänne yrittäjiä. Kolmen peninkulman säteellä asuu 70 000 ja 15 peninkulman yli 500 000 ihmistä.