Euro mahdollistaa helpomman palkkojen vertailun. Mutta ja mutta onkin melkoinen, kun selkeitä ja yhtäläisiä palkkatilastoja ei ole olemassakaan ja lisäksi erilaiset elämisen kulut ja verotus vaikeuttavat vertailua.

Euroopan ay-liike puhuu koordinoinnista. Mutta ja mutta tässäkin asiassa. Vajavaisilla tilastoilla on vaikea koordinoida, luottamuspula estää tiedonvaihdon ja miten koordinoida neuvotteluja, kun kaikilla kansallisilla keskusjärjestöillä ei edes ole sopimusoikeutta. Lisäksi kansallisella tasolla liitot kilpailevat keskenään sensijaan että sopisivat yhteisistä neuvottelutavoitteista tai neuvottelisivat yhdessä. Ja miten koordinoida, kun samanaikaisesti joka puolella Eurooppaa on paineita neuvottelujen hajauttamiseen.

Euroopan ay-koulu ETUCO järjesti lokakuussa Madridissa seminaarin, jossa pohdittiin euroa ja palkkaneuvotteluja. Osallistujat niin tulevista euromaista kuin ulkopuolelle jäävistäkin maista sekä joistakin hakijamaista olivat melko yksimielisiä neuvottelutavoitteiden koordinoinnin tarpeellisuudesta. Mutta samaan hengenvetoon valiteltiin työnantajien voimakkaasta painostuksesta sopimusten hajauttamiseen ja paikalliseen sopimiseen. Ja tosiasiat tunnustaen toinen iso ongelma on se, että monissa maissa niin keskusjärjestöt kuin liitotkin kilpailevat keskenään. Näin puuttuu koordinoinnin edellyttämä luottamus.

Koordinointi on kaunis tavoite, mutta käytännön toteuttamiseen on vielä matkaa. Ja toteuttamista vaikeuttaa työnantajien lisääntyvä koordinaatio. On selviä viitteitä, että työnantajajärjestöt kykenevät työntekijäpuolta paremmin sopimaan yhdensuuntaisista tavoitteistaan. Hajoita ja hallitse –politiikka tuntuu valtaavan alaa työmarkkinoilla.

Palkkatilastojen puute haittaa

EAY:ssä mietitään vakavasti koordinaatiota, joka on myös EAY:n tavoite. Euroopan ay-instituutin ETUI:n ekonomisti Emmanuel Mermet arvioi kurssilaisten puheenvuoroja myönteisemmiksi käytännön koordinoinnille kuin EAY:n hallituksen tai koordinaatiokomitean keskusteluja.

– Kenties liitoissa ja keskusjärjestöissäkin painotetaan koordinaation mahdollisuuksia enemmän kuin EAY:n hallituksessa. Siellä keskusteluissa ovat korostuneet ongelmat.

– Toki ongelmat ovat todellisia palkkatilastojen puutteellisuuden vuoksi. Löylyä lisää työnantajien haluttomuus laajoihin neuvotteluihin. Eikä koordinaatiotavoitteen toteuttamista helpota sekään, että samanaikaisesti ilmenee voimakkaita paineita neuvottelujen hajauttamiseen, muistuttaa Mermet.

Mermet kiinnittää myös huomion siihen, että palkkavertailua voidaan käyttää molemmin puolin hyväksi. Ay-liike voi Hollannissa perustella palkankorotustavoitettaan, että teollisuuden työvoimakustannukset ovat Tanskassa ja Itävallassa 27 euroa ja meillä alle 22 euroa. Työnantajan vastaus voi kuulua, että portugalilaisten kollegojen työvoimakustannukset ovat vain seitsemän euroa ja Kreikassakin alle 12 (taulukko1).

Koordinaatiota tapahtuu

Suomen Metalliliiton tutkija Antti Jokinen totesi reaaliansioiden pitkän aikavälin tilastojen osoittavan jonkinlaista palkankorostuskoordinaatiota tapahtuneen. Vielä selkeämmin palkankorotusten yhtenäistyminen näkyy, jos tarkastellaan pelkkiä nimellispalkan korotuksia, sillä vielä 1960 ja 70-luvuilla pakankorotuksissa oli suuria eroja, mutta viime vuosikymmenen aikana erot ovat reippaasti tasaantuneet.

Jokinen toi esille myös palkkaerojen suuruuden Suomen lähialueilla. Metallimiehen kuukausipalkka on Venäjällä 407 markkaa, Virossa 1 422 ja Suomessa 10 427 markkaa. Joten palkkadumppauksenkin vaara on olemassa.

– Euroopan Metalliliitoilla on jo pitkä kokemus koordinaatiosta. Työaikatavoitteet asetettiin jo monta vuotta sitten ja ne ovat likimain toteutuneetkin. Palkkarakenteiden erilaisuus vaikeuttaa palkkojen vertailua. Metallin piirissä onkin alettu seurata ostovoimaa, käytettävissä olevaa reaalituloa.

– Monenlaisia vertailuja on yritetty tehdä, mutta aina niissä on joitakin ongelmia. Päädyimme selvittämään, miten kauan metallimies joutuu missäkin maassa tekemään työtä joidenkin tuotteiden hankkimiseksi. Se kuvaa jotain, mutta ei varmaankaan anna koko kuvaa metallin palkoista, Jokinen toteaa ja näyttää kalvon asentaja-koneistajan tarvitsemasta työajasta naudanpaistikilon hankkimiseksi (taulukko2).

Neuvotteluyksikköjä liikaa

– Meillä käydään parhaillaan neuvotteluja yli 3 500 yrityksessä ja 1 500 sektorilla tai alueella! Koordinoi siinä sitten sopimusneuvotteluja, totesi Espanjan UGT keskusjärjestön hallituksen jäsen Theodoro Escorial.

Espanjassa sopimusneuvottelujen ja työlainsäädännön historia on vasta lyhyt, sillä Francon aikana ei ollut neuvotteluvapautta. Lainsäädäntöä tehtiin vasta 1980-luvulla ja nyt parhaillaan hallitus yrittää heikentää lakeja ja tuppautua mukaan sopimusneuvotteluihin. Tässä tilanteessa keskusjärjestöt UGT ja CC.OO ovat voineet sopia joistakin yhteisistä tavoitteista.

CC.OO:n Mariano Diaz lisää, että koordinaation ensi askeleita on otettu sopimuksissa, joissa järjestöt ovat voineet olla yhtä mieltä.

– Palkkaneuvotteluissa koordinointi näyttää varsin utopistiselta tavoitteelta liian monien neuvotteluyksiköiden vuoksi. Meillä keskusjärjestöt voivat sopia vain viitekehyksen, jota liitot ja paikallistaso voivat käyttää ohjeena. Eikä meillä ole vielä työehtosopimuksia kaikille aloille, ja 60 prosenttia sopimuksista tehdään yrityskohtaisesti. Niinpä koordinointi ei ihan heti onnistu Espanjassa saati sitten EU:n tasolla, arvioi Escorial.

Aino Pietarinen

  – Kun puhutaan koordinoinnista pitäisi puhua myös työajoista. Ranskassa työaika on lyhempi kuin meillä, muistuttaa Saksan DGB:n kemian alan jäsenliiton IG-BCE:n jäsen Frieder Kaufmann. Hänen mukaansa työntekijät pelkäävät euron myötä palkkadumppauksen lisääntyvän.

– Jos talonrakentajan minimipalkka on 8 euroa, niin jossain alihankintaketjun päässä sen työn tekee joku kahden euron tuntipalkalla. Minimien sopiminen on tarpeen, mutta myös alihankintaketjujen valvominen.

Kaufmannin mukaan Metalli ja Kemia ovat alkaneet keskustella tavoitteiden koordinaatiosta, mutta ongelmana on, että liitot kilpailevat keskenään. Myös aina on ryhmiä, jotka eivät hyväksy koordinaatiota. Meillä esimerkiksi lentäjät haluavat enemmän kuin muut ja sitten seuraavalla kierroksella irtiottoon pyrkivät muut lentokenttätyöntekijät.

– Koordinaatio tuntuu kyllä tärkeältä, mutta niin hirvittävän vaikealta. Ehkä ammattisihteeristöissä ja konserneissa voitaisiin joissakin asioissa yrittää koordinoida tavoitteita.

  – Italiassa on ongelmana se, että yli kaksi miljoonaa työntekijää on vailla työehtosopimusta. He ovat henkilökohtaisen työsopimuksen varassa. Lisäksi uudelleen valtaan tullut Silvio Berlusconi on ilmoittanut, ettei hallitus halua olla missään tekemisissä sopimusneuvottelujen kanssa saati sitten osapuolena niissä. Hallituksen tavoitteena on hajauttaa neuvotteluja, kertoo keskusjärjestö CGIL:n kouluttaja Federico Bozzanca.

Bozzanca pitää koordinointia tärkeänä tavoitteena, mutta Italian työmarkkinoilla elämän realiteetit puhuvat toiseen suuntaan. Maan sisällä niin keskusjärjestöt kuin liitotkin kilpailevat kiivaasti keskenään.

– Sopimustavoitteiden koordinointi ei onnistu Italiassa saati sitten eri maiden tai EU:n tasolla — ainakaan ihan kohta.

  Tilastojen parissa työskentelevä Espanjan UGT:n Elena Gutiérrez piti palkkavertailun ongelmana jo sitä, että eri maissa "palkka" käsitetään eri tavoin ja myös tilastot on koottu erilaisin perustein.

– Miten voidaan koordinoida, jos sen pohjana olevat tilastot eivät ole vertailukelpoisia.

Espanjan ongelmana on Gutiérrezin mukaan laaja osa-aikatyö ja yli 1,5 miljoonaa määräaikaista työsopimusta. Ensimmäinen vaatimus ei ole palkkojen vertaaminen muiden maiden työntekijöihin vaan vertaaminen kokoaikaisten ja vakinaisten työntekijöiden etuihin.

– Lisäksi nämä pätkätyöt kohdentuvat meillä naisiin ja maahanmuuttajiin. Ongelmana on, että neuvottelupöydissä istuvat miehet, jotka eivät ole lähteneet hakemaan ratkaisuja epätasa-arvon syihin.

  Ranskan CGT:n palkkaneuvotteluista vastaava Roland Metz totesi Ranskassa pelättävän nimenomaan työnantajien hyödyntävän palkkavertailua. Viime vuosien palkkakehitys on ollut Ranskassa maltillista, koska ollaan siirtymässä 35-tuntiseen työviikkoon. Lisäksi minimipalkan korottaminen on Metzin mukaan tärkeää, koska minimipalkalla on tänä päivänä huomattavasti enemmän väkeä kuin vielä muutama vuosi sitten.

Sopimusjärjestelmä on Ranskassa Espanjan tavoin täysin hajautettu, joten koordinointi ei ole helppoa. Joskin työajan lyhennyksen toteuttaminen on lisännyt kansallisen tason keskustelua.

– Mutta en olisi niin pessimistinen yhteisten tavoitteiden läpimenosta hajautetun sopimusjärjestelmän oloissakaan, sillä selvityksemme mukaan 75 prosenttia vaatimuksista menee työpaikkatason neuvotteluissa läpi. Yhteisiä tavoitteita olisi siis syytä asettaa.

– Jos koordinoidaan palkkaneuvotteluja, niin sitten pitäisi olla mahdollisuus myös lakkojen koordinointiin, mikä edellyttää tietysti myös samanaikaisia neuvotteluja.