Aloitin puistopuutarhurin perustutkinnon opiskelun syksyllä 2000. Luulin valinneeni miesvaltaisen alan, mutta totesin olleeni väärässä: viime vuosikymmenen aikana viheralan opiskelijat ovat olleet suureksi osaksi naisia. Tämä hiukan hämmästytti minua, sillä alan ammattiaineisiin kuuluu mitä suuremmissa määrin koneiden käsittely, ruohonleikkureista ja raivaussahoista aina traktoreihin saakka. Ammattiaineisiin kuuluvat myös piharakennus niin käytännössä kuin teoriassakin, kasvien tunnistaminen sekä niiden latinankielisten nimien opettelu, kasvibiologia, kasvinsuojelu mukaan lukien työturvallisuus, torjunta-aineet, biologinen torjunta, pihasuunnittelu sekä yrittäjyyden perustiedot. Lisäksi ammattia oppii työharjoittelussa.

Toisena lukuvuonna oli edessä koulutussuuntautumisen valinta viheralan, puutarhatuotannon ja kukkakaupan koulutusohjelmien välillä. Koulutus kesti opiskeluaikanani 2,5 lukuvuotta, mutta nyt se on 3-vuotinen.

Puutarhurin ammatti sopii ihmiselle, joka pitää ulkoilmasta eikä pelkää hieman raskaampaa työtä tai arastele koneiden käyttämistä. Myös luovuudella ja mielikuvituksella on sijansa puutarhurin työssä. Alan ammattilaiselle löytyy työtä kunnilta, kaupungeilta, seurakunnilta sekä golf-kentiltä, jotka ovat kuin ovatkin yksi suurimmista puutarhureiden työllistäjistä. Puistopuutarhurin perustutkinto luo asiasta innostuneille myös sopivan pohjan pienyrittäjäksi ryhtymiselle.

Itselleni on tärkeää työni itsenäisyys, ulkoilma sekä työn jälki, joka on nähtävissä saman tien, eikä kanna hedelmää vasta joskus tulevaisuudessa. Tekemäni työ tuo usein kiitosta myös varsinaiselle työnantajalleni. On hienoa huomata, että pyrkimykseni tuottaa hyvää jälkeä huomataan ja sitä arvostetaan.

Päivi Kulju
Kirjoittaja on
23-vuotias puistopuutarhuri