Ulkoilun lisäksi työssä viehättää myös sen vapaus. Tehtävät hoidetaan itsenäisesti eivätkä esimiehet puhalla niskaan.

Tällaisena kauniina syyspäivänä miehiä on helppo ymmärtää. Mutta työt on hoidettava myös silloin, kun talvimyrsky vinkuu tolpissa. Siitä on romantiikka kaukana, kun pitää lähteä myrsky-yönä linjoja pitkin paikallistamaan sähkökatkoksen syytä, kun ihmiset odottavat mökeissään kärsimättöminä, että sähköt tulisivat takaisin ennen kuin suosikkiohjelma telkkarissa alkaa tai pakastin sulaa.

– Kumma kyllä, haja-asutusseutujen ihmiset ymmärtävät kaupunkilaisia paremmin, että vikojen korjaamiseen saattaa mennä aikaa, vaikka siellä sähköstä ollaan kovasti riippuvaisia. Maalla sattuu usein, että linjojen päälle kaatunut puu on jo löydetty, kun me ehdimme paikalle. Joskus sen korjaamisessa tullaan auttamaankin. Eniten ymmärrystä löytyy Christer Petterssonin havaintojen mukaan etäisistä saaristokylistä.

Haukkuihin saa kyllä varautua, jos oikein hankalaksi menee ja vian korjaaminen kestää.

– Niihin pitää suhtautua pienellä huumorilla. Turha on ottaa stressiä siitä, jos ihmiset joskus hermostuvat.

Linja-asentajan työssä ei ole pakkasrajoja eikä muitakaan rajoituksia. Työt on tehtävä olosuhteista riippumatta. Näin erityisesti päivystysvuorossa, jollainen sattuu kohdalle joka kolmas viikko. Kun vikailmoitus tulee, vikaa on pakko lähteä paikantamaan.

– Vaikeinta on öiseen aikaan, kun pitää paikallistaa vika, jossa kaapeli on esimerkiksi hankautunut puunrunkoon ja on syntynyt lyhytsulku. Myös sähköiskujen vaara on silloin suurin.

Korkean paikan kammoa linja-asentajalla ei saa olla. Marcus Åberg kiipeää tolppakengillä tolppaan muutamassa silmänräpäyksessä. Muutamalle uudelle omakotitontille vasta vedetyn linjan sähkönjakokaappi on kytkettävä. Christer Pettersson avustaa maasta. Miehet ovat kehittäneet kyvyn heitellä työkaluja toisilleen. Vasara lentää ylös tarkasti ja suoraan Åbergin kouraan.

Kytkentätyö suoritetaan virran ollessa päällä. Se voidaan tehdä isommitta riskeittä erikoistyökalujen ja kytkentäsarjan avulla. Mutta täysin vaaratonta tolppatyö ei ole koskaan. Marcus Åberg kertoo, kuinka kerran kun hän oli työkaverinsa kanssa tekemässä korjaustyötä yhdeksänmetrisessä tolpassa, tukivaijeri yhtäkkiä petti ja tolppa romahti maahan. Kaikeksi onneksi se pysähtyi mäntyyn ennen kuin iskeytyä kallioon.

– Selvittiin pelkällä säikähdyksellä. Mutta kyllä se epämukavaa oli.

Joten kyllä työssä on nurjatkin puolensa. Kaapeleiden veto ja tolpissa kiipeily on fyysisesti raskasta ja ajan mittaan kuluttavaa. Niska, hartiat ja polvet joutuvat kovaan rääkkiin. Mutta Pettersson ja Åberg tuovat mieluusti esiin työn myönteiset puolet. Kuvaukset luontoelämyksistä muuttuvat vallan runollisiksi.

– Harvalla on tilaisuus nähdä niin komeita auringonnousuja kuin meillä. Ja on aikamoista lähteä kylmällä ja kirkkaalla ilmalla uusia jäitä pitkin moottorikelkalla ulkosaaristoon.

Kun nouseva aurinko heittää väriryöppyjään rantakallioiden kimmeltäville jäämuodostelmille tietää valinneensa oikean ammatin.

Hans Jern