Haataja on yksi niistä lukemattomista ihmisistä, jotka joutuivat kokemaan laman kolhut 1990-luvun alussa.

Tänä päivänä hän on tyytyväinen siitä, että töitä on. Hän on ollut Ilmailulaitoksen palveluksessa Oulun lentoaseman kunnossapidossa 14 vuotta.

Vielä 15 vuotta sitten Haataja teki töitä tyystin erilaisessa maailmassa: hänellä oli oma yritys, erikoismessinkifirma.

– Tein julkisiin tiloihin mm. messingistä ja ruostumattomasta teräksestä kalusteita. Yritykseni oli silloin ainoa tämän alan firma koko maassa, Haataja muistelee.

Yritys pysyi pystyssä kolme vuotta, sitten lama kaatoi toiminnan.

– Työt loppuivat, kun rakennushommat loppuivat. Mihinkään ei rakennettu mitään, Haataja muistelee.

"Kolmivuorotyö sopii minulle"

Kun Haataja oli yrittäjänä käytännössä töissä 24 tuntia, tänä päivänä hän tekee töitä kolmessa vuorossa.

Ja pitää siitä.

– Siitä saa vähän palkanjatketta, Haataja selvittää.

Oulun lentoaseman kunnossapidossa vuorotöitä tekee 24 miestä. On sähkömiestä, autonasentajaa, kuorma-autokuskia jne.

Kunnossapidon ammattilaiset tekevät töitä sen puolesta, että lentoliikenne Suomen toiseksi vilkkaimmalla kentällä toimii.

– Pidämme huolen siitä, että matkustajat tulevat tänne ja lähtevät täältä pois turvallisesti, kertoo Haataja.

Talvisin kenttä on aurattava lumesta niin että se vastaa lähestulkoon kesäkelejä.

– Kiitotie on puhdistettava niin, että jarrutustehon yltää vähintään 40 prosenttiin kesäkeleistä, Haataja selvittää.

Teho mitataan erityisellä jarruvaunulla.

Kesäisin kunnossapidon työntekijät tekevät mm. korjauksia ja kaluste- sekä valaisinhuoltoja.

Työtä ja huolenpitoa aiheuttavat esim. lentokentän yli 300 lamppua, jotka on upotettu kiitoradan keskilinjalle ja kosketuskohtiin. Osa lampuista menee silloin tällöin rikki. Rikkoontumisaste on tarkkaan määritelty.

– Valoista saa olla rikki enintään 10 prosenttia, ja yhtään peräkkäistä valoa ei saa olla pimeänä, Haataja kertoo.

Haataja pitääkin Oulua erittäin turvallisena kenttänä. Lisää turvaa on tuonut taannoin uusittu kalusto, neljä uutta kolmannen sukupolven harjakonetta.

Teeret parkissa kiitoradalla

Harjauksen lisäksi kunnossapidon miehet joutuvat pitämään kutsumattomat vieraat pois kentältä. Jokaisen työntekijän tehtäväkuvaan kuuluu lentoliikennettä häiritsevien eläinten torjuminen.

Haataja on nimetty "eläinosaston" vastaavaksi, joka raportoi kaikki eläintapahtumat lentoturvahallinnolle Helsinkiin – pikkulinnuista hirviin.

Linnut aiheuttavat ongelmia muuttoaikoina, keväisin ja syksyisin.

– Esimerkiksi teeret parkkeeraavat joka syksy ja kevät ykskakkosen (kiitoradan) päässä, Haataja selvittää.

Haatajan mukaan leivo on pienin ja hanhi suurin, jotka ovat törmänneet lentokoneisiin.

– Kerran leivo läsähti kesken lähdön koneen tuulilasiin, minkä vuoksi kapteeni keskeytti lähdön. Kaikki sujui turvallisesti.

Lintuja hätistellään pois kentältä lähetyspistoolilla. Lisäksi käytössä ovat haulikko ja pienoiskivääri, joilla lintuja joutuu joskus ottamaan hengiltä, kun ne eivät muuten tottele lähtökäskyä.

– Niitä joutuu ampumaan ehkä puolenkymmentä vuosittain, Haataja tutkailee kirjoissa ja kansissa olevia tietoja.

Kaakkuri saatteli vain potkurikonetta

Yksi erikoisimmista siivekkäistä oli takavuosina lentokentällä pitkään viihtynyt kaakkuri, jolla oli aina tapana ottaa vastaan kentälle laskeutuva matkustajakone. Konetyyppi oli tarkkaan valittu.

– Se oli Saabin potkurikone, jonka rinnalla kaakkuri lensi, Haataja muistelee.

Kaakkurin merkkivalinta selittyi Haatajan käsityksen mukaan sillä, että yksiavioisena tunnettu lintu oli joskus menettänyt puolisonsa juuri Saabin potkurikoneen alle.

Tämän vuoksi kaakkuri oli aina vastassa konetta ilmeisesti luullen, että "sieltä se hänen kadotettu puolisonsa saapuu kotiin".

Kaakkurin seikkailut lentoasemalla päättyivät muutama vuosi sitten linnun kadottua maisemista.

– Se löytyi vanhuuteen kuolleena kolme vuotta sitten läheiseltä Papinjärveltä, Haataja kertoo.

Linnuista on riesaa myös muilla Suomen kentillä.

– Niillä tilanne on vielä pahempi kuin Oulussa. Maarianhaminassa ovat lokit ja Kuopiossa mustavarikset, Helsinki-Vantaalla on sitten kaiken näköistä lintua, Haataja selostaa.

Haataja ja hänen työtoverinsa valtion liittoon, VAL:iin, joka yhdistyy tässä kuussa julkisalojen suureen JHL:ään.

Haataja ei ole liittofuusiota juurikaan miettinyt, mutta toivoo, että syntyvä liitto ottaisi noin 1 700 Ilmailulaitoksen palveluksessa olevan työntekijän edut ajaakseen.

– VAL ei ole mielestäni oikein hyvin hoitanut meidän asioitamme. Ehkä me olemme liian pieni ryhmä, hän pohtii.

Seppo Korhonen