Rakennusliitto esimerkiksi irtautui tuposta ja teki oman sopimuksensa. Onko kritiikkisi kärki kenties suunnattu Rakennusliittoon ja sen tuoreeseen puheenjohtajaan Matti Harjuniemeen?
– Ei ole.

Olet puhunut siipitoveruudesta, jossa yhden liiton edut ohittavat kaikkien muiden yhteiset edut. Onko ay-liikkeessä siipitovereita?
– En tiedä, missä he luuraavat. Yhteiskunnan henki tuntuu nyt olevan sellainen, että jokainen on oman onnensa seppä ja jokainen hoitakoot omat asiansa. Ay-liikkeen ei tähän tarvitse alistua. Voimakas ja yhtenäinen ay-liike pystyy siihen, heikko ei.

Väität joidenkin liittojen käyttävän tupoa astinlautanaan omien parempien palkankorotusten aikaansaamiseksi ja liittokohtaisten asioiden hoitamiseen. Eikö ammattiliittojen tehtävä ole hoitaa jäsentensä etuja parhaalla mahdollisella tavalla?
– Kyllä tietenkin. Toimintaympäristössä on nyt tapahtumassa valtavia muutoksia. Markkinoiden globalisaatiomyrskyt ovat niin rajuja, että ay-liikkeen on ollut hyvin vaikea vastata niiden tullessaan tuomiin haasteisiin. Ay-liikkeellä on maineikas menneisyys, mutta nyt näyttää siltä, että emme ole pystyneet saamaan aikaan yhteiskunnallista aloitetta. Nyt tarvitaan yhtenäistä ay-liikettä.

On tupoilla turvattu palkansaajien asema globalisaation myrskyissä?
– Keskitetyllä tulopolitiikalla on kyetty vakauttamaan suomalaista yhteiskuntaa. Tulopolitiikalla on ollut isompi merkitys kuin halutaan myöntää: sillä on saatu yhteiskuntaan laajamittaisesti vakautta ja turvallisuutta, mitä Suomen kansa haluaa.

Tupoja on myös moitittu siitä, että niiden ahtaissa raameissa ei kyetä ratkaisemaan muuttuvissa oloissa ala- ja yrityskohtaisia ongelmia. Onko tupossa siis kuitenkin vikaa?
– Tulopolitiikkaa pitää kehittää niin, että työpaikkojen ja sopimuspolitiikan todellisuus kohtaavat. Tässä kehitystyössä ay-liike ei ole ollut kovin luova ja mestarillinen. Emme ole kyenneet ottamaan aloitetta käsiimme, vaan olleet jo pitkään puolustuskamppailussa.
– Uskon kuitenkin, että muuttuvissa oloissakin ay-liike pystyy ottamaan aloitteen, kuten edeltäjämme ovat aina tehneet. Täytyy keskittyä siihen, millaiseksi tulopolitiikkaa pitää kehittää, että se vastaisi myös eri alojen muuttuviin tarpeisiin. Keskitettyä tulopolitiikka ei silti tarvitse hajauttaa voidaksemme hoitaa eri toimialojen alakohtaisia ongelmia.

Onko ay-liike onnistunut puolustustaistelussaan?
– On siinä onnistuttukin, mutta se ei riitä tänä päivänä. Suunta kulkee kohti paikallista sopimista, ja jäsenistö on epävarma, kykeneekö ay-liike huolehtimaan jäsenistön eduista paikallisessa kamppailussa. Meillä on melkein yksi sukupolvi, joka on saanut tupon ylhäältä annettuna. Tupojen rakenne on ollut sellainen, että keskusjärjestöjen ja liittojen hallinto ovat tehneet ratkaisun, mutta jäsenistön osallistuminen on jäänyt vähäisemmälle.
– Tulopoliittisen sopimuksen täytyy toimia myös työpaikkatasolla. Tulopolitiikkaa täytyy kehittää siten, että se sisältää paikallisen sopimisen kehittämisen. Luottamusmiesten ja ay-aktiivien organisaation työpaikkatasolla pitää olla hyvässä kunnossa. Vaikka se nyt on maailmanmitassa hyvässä kunnossa, sen pitää olla vielä paremmassa. Paikallisessa sopimisessa on käymässä niin, että työnantajat ottavat aloitteen käsiinsä ja ay-liike joutuu taas haraamaan vastaan.

Ay-liikkeen jäsenmäärä on vaisussa laskusuunnassa. Jotkut tulkitsevat asian niin, että pitkä tupokausi on tehnyt ay-liikkeestä kansantalouden hoitajan ja saavutukset ovat jääneet nuorille vähintäänkin epäselviksi. Onko kritiikki aiheellista?
– Tunnistan kritiikin.

Olet sanonut, että jos ote pettää, tie syndikalismille on auki. Mihin syndikalismi johtaa?
– Herrathan huutavat, että tulopolitiikka on vanhan sääntely-yhteiskunnan jäänne, eikä sitä jokainen on oman onnensa seppä –maailmassa tarvita.
– Syndikalismilla on taipumus muodostua palkkaliikkeeksi, joka hoitaa kapea-alaisesti yhden alan palkka-asioita. Seurauksena on, että ay-liike irrottautuu yhteiskunnallisesta vaikuttamisesta. Poliittiselle oikeistollehan tämä sopisi mainiosti, sillä heidän mielestään ay-liikkeellä on liikaa yhteiskunnallista valtaa.

Miten uuden polven ay-johtajien siis pitäisi toimia?
– Sopimusjärjestelmää pitää kehittää koko ajan. Ei tupo ole mikään usko, vaan työkalu, jolla on erityinen tehtävä pitää rivit kasassa ja joukot yhdessä.
– Nuorten, koulutettujen ja kielitaitoisten ay-vaikuttajien liitoissa ja keskusjärjestöissä täytyy nähdä, miten Välimeren ja Keski-Euroopan sopimuspolitiikan paineet kohdistuvat rajulla tavalla myös Suomeen. Saksan IG-metalli joutui ottamaan raskaita perääntymisaskelia sopimuspolitiikassaan.
– Suomessa on vielä aikaa reagoida: nyt on keskustelun paikka, miten ay-liike saa aloitteen käsiinsä. Se onnistuu yhtenäisenä, ja yhtenäisyyttä pitää vaalia.