|
 |
Virkeää hommaa
 Kuulas
syyspäivä, punaiset posket ja mahdollisuus tehdä työtänsä ulkona. Kuulostaa hienolta
yhtälöltä. Anne Lindholm-Mattila ja Sirpa Pirinen-Stürmer vahvistavat
päätelmän.
Lindholm-Mattila ja Pirinen-Stürmer valmistuivat viitisen vuotta sitten ensimmäisinä
oppisopimuskoulutuksen käyneinä kartoittajina Vantaalla. Siitä saakka he ovat
työskennelleet Vantaan kaupungin läntisen piirin kartoittajina ja kaikesta päätellen
ilmeisen toimivana työparina.
 Kartoittajan työ on luonteeltaan sellaista ettei se
onnistu ilman säännöllistä toimiston oven sulkemista takanaan. Jota kuinkin
päivittäin naiset pakkaavat takymetrinsä, linjasauvansa ja lukuisat muut työssä
tarvittavat mittauslaitteet ja suuntaavat maastoon.
- Työnkuvamme on monipuolinen. Pakollisten sisä- ja
paperitöiden lisäksi teemme ulkona maastokartoituksia, sijaintikatselmuksia, tonttien
lohkomisia, rakennusten merkitsemisiä ja karttojen täydennyksiä. Puhelinluetteloiden
kartat tehdään esimerkiksi meidän mittauksiemme pohjalta, Pirinen-Stürmer selvittää.
Ulkotyön osuuteen kokonaistyöajasta vaikuttaa kulloinkin meneillään olevan
projektin luonne.
- Voimme näppärästi sopia milloin olemme ulkona ja milloin
sisällä, koska työskentelemme kahden hengen tiiminä. Yleensä vietämme noin puolet
tai jopa 60 prosenttia työajasta ulkona, toisinaan jopa koko päivän, Lindholm-Mattila
puolestaan jatkaa.
Ammatinvaihtajia molemmat
Molemmat myöntävät, että osa nykyistä ammatinvalintaa oli mahdollisuus päästä
toisinaan haistelemaan ulkoilmaa – myös työaikana ja työhön liittyen.
Sirpa Pirinen-Stürmer työskenteli alun perin tyystin toisella alalla,
keittiöpuolella. Hän joutui ammatinvaihdon eteen saatuaan käsiinsä pahan ihottuman.
Hänen maanmittausalalla työskentelevä veljensä kannusti pyrkimään kartoittajaksi.
- Tässä työssä on parasta sen vaihtelevuus ja todellakin se,
että saa olla ulkona. Ulko- ja sisätyö tasapainottavat toisiaan, hän toteaa.
Lindholm-Mattila työskenteli ennen kartoittajan oppisopimuskoulutusta Vantaan
kaupungilla siistissä sisätyössä kartanpiirtäjänä vuodesta 1984 alkaen.
- Jossain vaiheessa äitiyslomien jälkeen tuli tunne, että
tätäkö tämä nyt sitten on; istumista kahdeksan tuntia sisällä tietokoneen edessä.
Kun sain mahdollisuuden kouluttautua kartoittajaksi, en epäröinyt hetkeäkään, hän
sanoo.
Varusteet kunnossa
Säiden haltijallehan ei tunnetusti voi mitään. Tänä kesänä ja syksynä se on
kuitenkin ollut suosiollinen ulkotöiden tekijöille.
- Ei voi valittaa. On ollut upea syksy ja työn ulko-osuudesta on
saanut nauttia toden teolla, Pirinen-Stürmer ja Lindholm-Mattila kiittävät.
- Talvella voi satunnaisesti harmittaa, kun oikein pyryttää ja
on kylmä. Toisaalta meillä on kyllä hyvät varusteet.
Eu-kriteerit täyttävän vaatetuksen he saavat työnantajalta, joka myös hoitaa
vaatteiden ja varusteiden huollon. Omiakin vaatteita on lupa käyttää. Ainostaan
heijastava, värikäs liivi on pakollinen suojavaruste.
Plussan puolella
Kartoittajat toteavat kuin yhdestä suusta tunnustetun tosiasian, että kaikissa
töissä on niin hyviä kuin huonojakin päiviä. Heidän työhönsä voi kuitenkin ilman
epäilyksen häivää liittää positiivisen leiman. Etenkin suotuisilla ilmoilla.
- Viihdymme työssämme. Iso osa työn mielekkyyttä syntyy
siitä, että pääsee itse vaikuttamaan työn tekemisen käytäntöihin. Ja jos joskus
ulkona oleminen alkaa rassata, meillä on mahdollisuus siirtyä sisätöihin. Näillä
näkymin ei kuitenkaan lähitulevaisuudessa. On tämä vaan sen verran virkeämpää
hommaa, he sanovat.
Saija Heinonen
Palkkatyöläinen
8.11.2005 nro 9/05 |
 
|
|
 |
|
