Niin
sanotuilla LEL-aloilla, rakennuksilla, satamissa, metsissä ja maataloudessa ulkona
tehtävä työ on pikemminkin sääntö kuin poikkeus. Kun sää muokkaa merkittävästi
työoloja, se vaikuttaa tietysti ulkotyöläisen kuntoonkin. Vaikutuksia on vain vaikea
mitata, ne kun tahtovat upota muiden työympäristötekijöiden sekaan.
LEL-alojen työeläketurvaa hoitavan Etera-vakuutusyhtiön
uunituoreessa, työntekijöiden terveyttä, työoloja ja työkykyä vuodesta 1998 lähtien
seuranneessa 3T-tutkimuksessa kylmyys, kuumuus, veto, kosteus/märkyys ja pölyisyys
muodostivat edelleen työympäristön riesojen kärjen.
Työolojen fysikaalis-kemialliset haitat riivaavat LEL-töissä erityisesti
rakennusväkeä ja ahtaajia. Vähimmällä tällä kohtaa päästään maataloudessa.
Pöly on rakennuksilla keskeisin työolojen heikentäjä ja siitä kärsii kaksi
kolmesta alan työntekijästä. Noin joka toiselle lämpötilojen vaihtelu ja vetoisuus
tuottavat hankaluuksia. Useampi kuin joka kolmas manaa puolestaan kosteutta ja
märkyyttä.
Säästä johtuvat fysikaalis-kemialliset työolohaitat ovat rakentajien mielestä
suurempia kuin esim. melu ja työpaikan likaisuus.
Satamissa työoloja heikentävät eniten kylmyys ja kuumuus, mutta lähituntumassa
tulevat myös veto ja kosteus.
Metsätöissä lämpötilavaihtelut ovat selvin ykköshaitta, kakkosena tulee kosteus,
kolmantena melu ja neljäntenä vetoisuus.
LEL-työntekijöiden tuntemukset keskeisistä työolohaitoista jaetaan myös alan
työnantajien keskuudessa. Haittojen yleisyyden arviointi jää palkanmaksajapuolella
oletettavasti työntekijöiden arvioiden alle.
Ulkotyö ei näy eläkemittareissa
Viime vuoden lopulla Etera julkaisi tutkimuksen myös LEL-alojen työkyvyttömyyteen
vaikuttavista tekijöistä. Selvityksen päätulos oli se, että rakennus-, satama-,
metsä- ja maataloustöistä joudutaan miltei kaksi kertaa todennäköisemmin
työkyvyttömyyseläkkeelle kuin TEL-aloilta.
Myös vajaakuntoisuus osoittautui LEL-töissä muita aloja yleisemmäksi. Niin ikään
lääkärin toteamat pitkäaikaissairaudet rajoittavat LEL-työntekijän työskentelyä
selvästi useammin kuin muilla aloilla.
Työ- ja elinolojen yhteydestä sairaseläkkeeseen tutkimus saa aikaan parinkymmenen
tekijän tai syyn listan.
Yksittäin tarkasteltuina työympäristön fysikaalis-kemialliset haitat eivät juuri
tilastollisia eläkemittareita heiluta, mutta mitä enemmän näitä haittoja siis
myös sääperäisiä työympäristössä on, sitä todennäköisemmin
sairaseläkkeelle joutuu.
Jos työolot sisälsivät runsaasti fysikaalis-kemiallista haittaa,
työkyvyttömyysriski nousi 1,7-kertaiseksi verrattuna vähähaittaiseen ympäristöön.
Työkyvyttömyyden riskitekijöinä fysikaalis-kemialliset haitat jäävät kuitenkin
selvästi mm. stressin, pitkien sairauspoissaolojen, terveydellisen ja työkyvyn
uskonpuutteen, hataran fyysisen kunnon ja juopottelunkin jalkoihin.
LEL-ammattien sairaseläkeriski oli analyysin mukaan korkein ahtaajilla ja matalin
maataloustöissä. Metsurin töissä riski jäi noin kolmanneksen ja rakennusammateissa
puolta pienemmäksi kuin satamissa.
Eero Kosonen