Postiliiton puheenjohtaja Esa Vilkuna osoittaa mappeja työhuoneessaan Kuljetusalan liittojen talon neljännessä kerroksessa Helsingin Hakaniemessä. Kolme–neljä mappia, joista vanhin 1970-luvulta, kertovat aikaisemmista epäonnistuneista yrityksistä yhdistää postin liitot.

Mutta nyt ei käy niin. Fuusioprosessin varsinaista aloitteentekijää Vilkuna ei pysty osoittamaan.

– Meitä oli joukko aktiiveja, jotka löysivät toisensa. Päätös fuusiosta syntyi miltei huomaamatta sopimusneuvotteluissa, kun postin sopimukset yhdistettiin vuonna 2000, hän kertoo.

Sekä liitto- että aluetasolla käydyt neuvottelut ovat tutustuttaneet Postiliiton ja Postin toimihenkilöliiton toisiinsa, mikä antaa hyvän pohjan fuusion onnistumiselle.

– Mahdollisuudet paranivat kerralla, kun keskusjärjestökysymys saatiin ratkaistua STTK:laisen PVL:n anottua suoraa jäsenyyttä SAK:ssa. Eikä meillä ollut mitään sitä vastaan.

Sopimusten monilukuisuutta on ryhdytty tietoisesti karsimaan. PAU:lla tulee olemaan kaksi yleissitovaa pääsopimusta ja viisi ammattiala- tai yrityskohtaista sopimusta.

– Olemme paketoineet sopimuksia, lähes kymmenen vanhaa sopimusta on niitattu yhteen isompaan.

Työehdot eivät muutu, vain palkka siinä tapauksessa että työntekijä siirtyy toisiin tehtäviin yrityksessä.

Ulkoiset paineet niittaavat yhteen

Postin toiminnan radikaalit muutokset ovat aiheuttaneet työntekijöille kovia ulkoisia paineita. Entisessä Posti-Telessä oli kaksikymmentä vuotta sitten 46 000 työpaikkaa, kun nykyisessä Posti-Konsernissa niitä on 23 000. Sonerassa on lisäksi noin 6 000 työntekijää.

– Laskujemme mukaan 15 000 työpaikkaa on kadonnut. Paine on ollut vielä suurempi PVL:ssä kun konttoriverkostoa on harvennettu, kertoo Vilkuna. Hänen mukaansa tämä on varmasti osaltaan vaikuttanut siihen, että statuserot virkamiesten ja ns. rukkasvirkamiesten välillä näkyvät yllättävän vähän fuusiokeskustelussa.

– Merkitystä on myös sillä, että me järjestämme jo tällä hetkellä paljon virkamiehiä eli virkailijoita, mikä on johtanut järjestörajakisailuun. Nyt sopimusala selkiytyy, meillä on yhteiset sopimukset ja valvomme niitä yhdessä entistä tehokkaammin.

Postiliitolla on noin 26 500 jäsentä, joista 15 500 maksavaa. PVL:n noin 5 200:sta jäsenestä maksavia on yli 2 200. Yhdistyminen tapahtuu siten, että PVL:n valtuusto päättää purkaa liittonsa 30. toukokuuta – juridinen temppu, joka helpottaa fuusiota. Postiliiton liittokokous käsittelee asiaa 31.5.–2.6., liittää PVL:n itseensä ja muuttaa nimen PAU:ksi. Tämän jälkeen PVL jatkaa keskeytynyttä valtuuston kokoustaan ja kopauttaa päätöksen hyväksytyksi.

Posti- ja logistiikka-alan unionin PAU:n hallituksessa on puheenjohtajan lisäksi 17 jäsentä, joista kolme entisestä PVL:stä. Valtuustoon kuuluvat puheenjohtaja ja 38 jäsentä, heistä kahdeksan PVL:n mandaatilla. Keskustelut paikkojen vähentämisestä ennen seuraavaa, vuoden 2009 liittokokousta käynnistetään välittömästi.

Esa Vilkunaa on pyydetty asettumaan ehdolle puheenjohtajavaalissa, ja hän on antanut suostumuksensa.

PVL:n neljä työntekijää muutti Postiliiton tiloihin viime vuoden elokuussa.

Kaikista aktiiveista huolehdittava

Fuusio on aina haaste, eikä mitään voi pitää itsestään selvänä. Esa Vilkunan mielestä suurin haaste on, ettei kukaan syrjäänny.

– Meidän on huolehdittava kummankin liiton aktiiviporukasta. Aktiivien määrän säilyttäminen on kaikkein tärkeintä uudessa PAU:ssa.

Itsenäiset yhdistykset ja ammattiosastot päättävät itse, miten fuusio vaikuttaa alueellisiin ja paikallisiin verkostoihin.

– Keskitetysti voimme vain suosittaa joitakin malleja, Vilkuna huomauttaa.

Postiliitto on korostanut hyviä suhteita muihin ammattiliittoihin.

Lehtitalojen ja postin omistussuhteet sekä omistajien järjestäytyminen ratkaisevat, mitä yleissitovaa sopimusta – Postin vai Viestintäalan ammattiliiton – sovelletaan esimerkiksi lehdenjakajiin.

– Olemme sopineet tästä yhdessä, myös työnantajien kanssa. Palvelualojen ammattiliiton PAM:in kanssa olemme keskustelleet menettelytavoista siinä tapauksessa, että postin logistiikkaketju laajenee suuryrityksiin. Ihmisten ei pidä kentällä kiistellä siitä, keitä järjestetään, tärkeintä on että joku järjestää. Ainoa liitto, jonka kanssa yhteistyö ei ole onnistunut, on aggressiivinen STTK:lainen SUORA, kertoo Vilkuna.

Keskusjärjestöjen rooli puntariin

SAK:ssa kuljetusaloilla on yhteinen neuvottelukunta. STTK:n kuljetusalojen liittojen kanssa toimii Kuljetusalojen federaatio.

Kuljetuspuolella ei vielä ole ollut liittofuusioita, eli PAU on ensimmäinen. Vilkuna ei juuri nyt näe merkkejä fuusioista.

– Se, että meidän kokoisemme liitto yhdistyy alle 50 000 jäsenen liittoon, ei vaikuta keskusjärjestönkään asemaan. Mutta jos kehitys kulkee samaan suuntaan kuin Saksassa, esimerkkinä ver.di, tai Norjassa ja Ruotsissa, silloin meidän on alettava pohtia keskusjärjestöjen roolia. Tuleeko SAK:hon yksi palvelu- ja kuljetusalan suurliitto ja toinen suurliitto teollisuutta varten?

Entä keskusjärjestöjen rooli siinä tapauksessa, että yhteistyö yli keskusjärjestörajojen laajenee.

Ongelmia aiheuttavat myös kovin erikokoiset liitot. Vilkunan mielestä tämä on akuutti ongelma hänen liitolleen ja hänelle itselleen.

– Isoilla liitoilla on varaa järjestää omia tukipalveluja, kuten oikeusapua, aivan toisella tavoin kuin meillä pienillä. Sen vuoksi tarvitsemme myös keskusjärjestöpalveluja eri tavalla, hän sanoo ja heittää pallon SAK:n suuntaan.

Ingegerd Ekstrand

– Totta kai odotetaan ja katsotaan miten tässä käy. Mutta kun posti on karsinut työpaikkoja ja meidän jäsenmäärämme pudonnut, olisi yhdistymisen pitänyt tapahtua jo aikaisemmin, sanoo Raija Pönni, pääkaupunkiseudun 700 jäsenen pääluottamusmies.

Jäsenet eivät ole hyväksyneet ajatusta fuusiosta nurisematta, mielipiteitä on kuulunut puolesta ja vastaan.

– Mutta yleisesti ottaen ihmisten mielestä on hyvä että lyödään hynttyyt yhteen. Yhtenä ja vahvempana liittona meillä työntekijöillä on tarvittaessa enemmän eväitä vastustaa työnantajan toimintaa. Talouskin vahvistuu, sanoo Pönni.

Posti on ulkoistanut työpaikkoja melkein koko 1990- ja 2000-luvun. Toimintoja on yhtiöitetty, työtapoja ja organisaatiota muutettu ja koko toimintaa saneerattu raskaalla kädellä. Tämä on johtanut jatkuviin yt-neuvotteluihin.

Pääluottamusmies Pönnin mielestä mikään ei pysäytä tätä kehitystä. – Kurjistetaan, toimintaedellytykset häviävät.

Toiseksi vanhin ammattiliitto katoaa

Kylmistä tosiasioista huolimatta Pönnistä tuntuu kaihoisalta, kun 110-vuotias PVL ja siten Suomen toiseksi vanhin ammattiliitto nyt katoaa.

– Kyllä me sen kanssa pystytään elämään. On katsottava eteenpäin, ja tärkeintä on meidän vaikutusmahdollisuutemme uudessa PAU:ssa.

"Pikkusisko" PVL:ssä on selkeä naisenemmistö, ja "isoveli", maskuliinisempi Postiliitto saa yrittää tulla sen kanssa toimeen. PVL on tosin pieni, mutta se on näyttänyt kyntensä puolen päivän ja koko päivän mittaisissa tempauksissa konttoriverkoston saneerausta vastaan. Jäsenet osallistuivat aktiivisesti Virkamiesliiton seitsenviikkoiseen lakkoon vuonna 1986.

PVL kuului tuolloin Virkamiesliiton kautta kattojärjestö TVK:hon, joka teki konkurssin vuonna 1992. Silloin PVL suuntasi askeleensa kohti STTK:ta. Pönni on ollut mukana kaikissa vaiheissa, kuten myös Gustafsson ja Järvinen.

– Surutyötä piti tehdä kun TVK lakkasi olemasta, ja nyt tuntuu kaihoisalta kun aika STTK:ssa on lopussa, sanoo Pönni, joka on istunut näköalapaikalla STTK:n hallituksen varajäsenenä.

Katrin Järvinen toimii postivirkailijoiden pääluottamusmiehenä linjalla Hanko–Tammisaari–Karjaa ja on kuulunut PVL:n valtuustoon vuodesta 1988. Hän ei ole havainnut suurempia kulttuurieroja vaihdoksista huolimatta.

– Olemme aina kuuluneet jonnekin ja meillä on ollut oma täyden palvelun toimisto. Se kontakti on ollut tärkein, sanoo hän mutta valittaa samalla, että tasa-arvo ei oikein toteudu kun juridiikka esti todellisen fuusion.

Alueyhteistyö vaikea järjestää

Järvisen osastossa Häme–Uusimaassa on vajaa 200 jäsentä Hangon, Hämeenlinnan ja Loviisan välisellä alueella Suur-Helsinkiä lukuun ottamatta.

– Postiliitolla on samalla alueella 11 ammattiosastoa. Minkä me valitsemme yhteistyökumppaniksi?

Samaa ihmettelee Tarja Gustafsson. Satakunta–Lounais-Suomen alueella on kahdeksan postiliittolaista osastoa. Lounais-Suomen PVL ja Postiliitto ovat kuitenkin päättäneet käydä toistensa osastojen kokouksissa.

Eniten huolissaan hän on siitä, että välimatkat yleensä heikentävät jäsenten aktiivisuutta. Satakunnassa kokouksiin osallistuttiin hyvin ennen liittymistä Lounais-Suomeen.

– Meille porilaisille Turun kokoukset ja virkistystoiminta tuntuvat kaukaisilta. Vain kourallinen ihmisiä käy nyt Turussa, emmekä me saa rivijäseniä mukaan SAK:n Porin, Rauman tai Turun paikallisjärjestön kokouksiin, sanoo Gustafsson. Mutta yhteinen jokavuotinen risteily, Postipurjehdus on suosittu. Edellisellä kerralla mukana oli 400 ihmistä.

– Ja hauskaa oli!

Sitä tarvitaankin työsuojeluvaltuutetun mielestä, sillä sekä fyysisiä että psyykkisiä ongelmia esiintyy. Eniten vaikeuksia aiheuttavat uudet ergonomisesti epäonnistuneet palvelutiskit sekä työpaikkakiusaaminen.

Ingegerd Ekstrand