Palvelualojen ammattiliitto – arkisesti PAM – perustettiin viisi vuotta sitten. Silloin malliksi valittiin tietoisesti liittotason fuusio, mutta ammattiosastot saivat vapaasti päättää paikallisista järjestelyistä. Mallia pidetään onnistuneena. Monet osastot ovat yhdistyneet, mutta mitään yleisiä suuntaviivoja yhdistymiselle ei ole muotoutunut. Muunnelmia on lukuisia.

Vuoden 2000 fuusiossa Liikealan ammattiliitto, Hotelli- ja ravintolahenkilökunnan liitto, Kiinteistötyöntekijäin liitto sekä Teknisten ja erikoisammattien liitto Tekeri liitettiin yhteen. Liikealan liitto syntyi 1980-luvun puolivälissä keskusjärjestörajat ylittäneestä fuusiosta Liiketyöntekijäin liiton, Suomen liikeväen liiton sekä Kauppa- ja teollisuustoimihenkilöliiton välillä.

Paikallisuus tärkeää

Hankoniemen kärjessä toimivan joulukoristeyritys Koristeviennin tekeriläinen ammattiosasto on pitkien keskustelujen jälkeen liittynyt yhteen ravintola-alan paikallisen osaston kanssa. Kiinteistöalan työntekijöillä on oma osasto Karjaalla, kun taas liikealan osasto kattaa koko eteläkärjen, eli kaksikieliset kunnat Kirkkonummelta Hankoon.

Koristeviennin pääluottamusmies Tarja Karenius on PAM:in Hangon osaston sihteeri. Tällä hetkellä 150-jäsenisen Hangon osaston puheenjohtajana toimii Ann-Christin Rehn.

Tarja on vakaasti sitä mieltä, että ammattiosastolla on oltava selvä paikallinen leima. Laajoissa alueellisissa osastoissa yhteys jäsenten väliltä katoaa.

– Hangossa on paljon kaupan työntekijöitä, joiden ei tule koskaan lähdettyä osaston kokoukseen Karjaalle.

Sen vuoksi PAM:in Hangon osasto on päättänyt pitää ovet auki myös kaupan- ja kiinteistöalan työntekijöille.

Jorma Molnár on liikealan eteläkärjen osaston eroava puheenjohtaja, joka jää näinä päivinä eläkkeelle. Hän näkee asian vähän toisella tavoin, sillä hänen mielestään ammatti-identiteetti on tärkeämpi.

– Samassa osastossa on liian vaikeaa huolehtia kaikista aloista. Sopimukset ovat melko erilaisia, samoin työaikajärjestelyt. Yhteistyötä voidaan tehdä, mutta tähän asti meistä on ollut paras pitää osastot erillään.

Molnár ei myöskään kannata liian suuria alueellisia osastoja, koska silloin välimatka jäseniin kasvaa liian suureksi. Eteläkärjen osasto, jossa on noin 650 jäsentä, on lähes ihanteellisen kokoinen. Se pystytään pitämään koossa, samalla kun sillä on tarpeeksi voimaa takanaan.

Pitkällä aikavälillä hänen mielestään on kuitenkin täysin mahdollista, että eteläkärjen kaikki Palvelualan liiton osastot yhdistyvät yhdeksi suureksi PAM:in osastoksi.

– Mutta jäsenet ratkaisevat, milloin se tapahtuu.

Erikoistuminen välttämätöntä

Liitto antaa kaikkien kukkien kukkia puutarhassaan. Fuusion yhteydessä pidettiin tarkkaan huolta siitä, että vanha liittojako ei siirry liittotoimiston organisaatioon. Työt jaettiin tätä silmällä pitäen.

Liiton puheenjohtaja Ann Selin sanoo, että käytännön syistä säännöstä on nyt jouduttu tinkimään. Palvelualan liitolla on hoidettavanaan suuri määrä työehtosopimuksia, yhteensä noin 50, ja tietty erikoistuminen edunvalvonnassa on silloin tarpeen. Erikoistumisen on oltava alakohtaista.

Yleisesti ottaen fuusiosta aiheutui puheenjohtajan mukaan odotettua vähemmän ongelmia. Enimmäkseen oli kyse siitä, että pienten liittojen oli vaikea löytää paikkaansa suuressa organisaatiossa, jossa on välttämättä ylläpidettävä jonkinasteista byrokratiaa.

– Mutta päätimme jo alussa, että yritämme saada jokaisesta liitosta mukaan sen, mikä siinä on parasta.

Tarja Karenius ei peittele sitä, että hänestä heti fuusion jälkeen tuntui, että ne kaksi suurta kyllä pitivät puolensa, kun taas kaksi pientä (Tekeri ja Kiinteistöliitto) katsoivat sivusta.

– Tasavertaisen aseman saavuttaminen vie aikaa, mutta olemme oikealla tiellä. Liiton on aina muistettava, että myös pienten ammattiryhmien asiat on hoidettava.

Myös Ann Selin painottaa kaikkien jäsenten yhdenvertaisen kohtelun tärkeyttä. Erilaiset paikalliset järjestöratkaisut eivät saa johtaa jäsenten eriarvoiseen kohteluun. Tällainen vaara on olemassa, mutta se voidaan välttää tekemällä yhteistyötä yli osastorajojen. Jäsenet voivat olla mukana toisen osaston toiminnassa, kuten nyt jo joissakin paikoin tapahtuukin.

PAM porttina ay-liikkeeseen

Yksi fuusiolle sovituista tavoitteista oli alan järjestäytymisasteen nostaminen. On vaikeaa arvioida, miten tämä on onnistunut. Alussa oli ongelmia, mutta ne johtuivat osaksi siitä, että jäsenrekistereissä oli jonkin verran ilmaa, ja tämä tilanne oli korjattava. Nyt jäsenmäärä kasvaa: vuosina 2003–2004 liittyneitä oli yli neljä tuhatta. Mutta alalle palkataan myös lisää työntekijöitä. Järjestäytymisasteen arvioidaan olevan noin 60 prosenttia.

– Mehän olemme eräänlainen sisääntuloväylä, se ammattiliitto johon tulee eniten uusia jäseniä. Myös jäsenten vaihtuvuus on ay-liikkeen suurin, toteaa Ann Selin.

Hän myöntää auliisti, että uusia jäseniä on vaikea hankkia, erityisesti pääkaupunkiseudulla. Alalle tulevat nuoret eivät tiedä, mikä se ay-liike on. Liiton kampanjat ovat olleet motivoivia ja onnistuneita, mutta pohjimmiltaan ratkaisevaa on päivittäinen toiminta osastoissa ja työpaikoilla. Sieltä löytyy luontevaa kosketuspintaa.

Tässä kohdin Tarja Karenius huomauttaa, että PAM on käsitteenä lyönyt itsensä hyvin läpi, mikä omalta osaltaan helpottaa jäsenhankintaa. Se huomattiin viikko viiden jäsenkampanjassa kevättalvella.

– Vastaanotto oli hyvä, myös monien työnantajien joukossa. Mutta edelleen on paljon niitä, jotka eivät tiedä kenen puoleen kääntyä liiton asioissa.

Edunvalvonta vaikeaa pienillä työpaikoilla

Liittofuusion toinen tärkeä tavoite oli lisätä uuden liiton painoarvoa edunvalvonnassa. Tarja Karenius on ollut huomaavinaan, että tavoite on toteutunut. Mutta painoarvoa ei vielä ole saatu kokonaan käyttöön, koska keskitettyjä sopimuksia on solmittu koko PAM:in olemassaolon ajan.

– Paikallinen edunvalvonta on kova pala – vaikka takana olisi suurikin ammattiosasto, on Jorma Molnár havainnut.

– Edunvalvonta toimii kyllä suuremmilla työpaikoilla, joissa on luottamusmiehet.

Mutta liikealan riesana ovat monet pienet, muutaman työntekijän työpaikat. Jos hankaluuksia tulee, tarvitaan yleensä liiton toimitsijaa apuun. Ammattiosastolla ei ole valtuuksia neuvotella niiden jäsenten puolesta, joilla ei ole luottamusmiestä.

Alueellinen luottamusmiesjärjestelmä voisi olla yksi ratkaisu, jos vain työnantaja suostuu.

Tässä asiassa Ann Selin ei voi antaa toivoa.

– Ongelmana on työnantajien välinen kilpailu. Eivät he halua, että kilpailevan yrityksen edustaja saa tietää heidän liikeasioistaan.

Sen vuoksi liiton on pakko panostaa vahvasti neuvontaan. Sen tehostamiseksi on sovittu valtakunnallisesta puhelinneuvontajärjestelmästä, jossa puhelut ohjautuvat siihen aluetoimistoon, jossa juuri sillä hetkellä pystytään vastaamaan. Helsingistä tulevaan puheluun voidaan vastata Oulussa ja päinvastoin.

Minkä neuvon Ann Selin voi sitten antaa fuusiota valmisteleville liitoille?

– Olkaa avoimia, ja keskustelkaa perusteellisesti kaikista mahdollisista asioista etukäteen, kuuluu vastaus.

Hans Jern