– Meillä tevalaisilla on voimakas me-henki, joka on vain lujittunut vastusten ja vuosien myötä. Tevalaisuuteen on niin tottunut, että on vaikea muuttua. Tevalainen henki elää voimakkaana työpaikoilla ja ammattiosastoissa.

– Ei meillä ole mitään Kemianliittoa vastaa, mielellämme siihen liityimme, liiton palvelut ovat pelanneet ja ison liiton edut ovat olleet taustalla sopimusneuvotteluissakin. Erityisen tyytyväisiä olemme siihen, että saimme pitkään tavoittelemamme sairausajan karenssit pois, joskin uudistus astuu voimaan vasta vuoden kuluttua. Kemianliitto on hoitanut hyvin edunvalvonnan. Sille sektorille tarvitsemmekin panostusta. Jos olisimme olleet vahvoja, olisimme Teva, kiteyttää Marja Mielonen.

– Kovat asiat hoituvat, mutta tunnepuolella ei oikein olla vielä kotiuduttu Kemianliittoon. Tevalainen ay-toiminta on ollut huomattavasti laaja-alaisempaa kuin kemianliittolainen. Kemianliitossa hoidetaan edunvalvontaa, mutta Tevassa ymmärrettiin ihminen enemmän kokonaisuutena.

Tevalaisten toiminnoissa on aina ollut sijansa kulttuurilla ja solidaarisuustyöllä. Esimerkiksi nämä ovat asioita, joilla ei ole ollut mitään sijaa Kemianliitossa. Tevalaiset ammattiosastot ovat myös perinteisesti olleet aktiivisia toimijoita. Se näkyy nytkin Kiteet-lehden ammattiosastojen ilmoituksissa. Niiden mukaan puolet toiminnasta tapahtuu tevalaisissa ammattiosastoissa.

Hukummeko isoon liittoon?

Liittojen neuvottelujen aikoihin työpaikalla puhuttiin paljonkin yhdistymisestä. Mielosen mukaan monella polalaisellakin oli pelko, että tevalaisuus hukkuu isoon liittoon. Kemialiitossa on monen alan ihmisiä ja toimintakin tuntuu hänen mukaansa erilaiselta.

– Me olimme tottuneet, että tevalaisten asiat olivat tärkeitä. Nyt ne eivät enää ole samalla tavalla valokeilassa. Meidän asiat ovat isossa liitossa pikkuasioita, jossain kemianteollisuuden, öljyalan ja muiden takana. Tämä tuntuu vielä vieraalta, Marja Mielonen arvioi.

– Tuntuu siltä, että teknisesti liitot ovat yhdistyneet, mutta psykologisella puolella yhdistyminen on vielä kesken.

Uuden liiton yhtenäisyys on vasta haave, joka edellyttää yhdessä rakennettua ja yhteistä arvopohjaa. Mielosen mukaan oltaisiin jo pitkällä, jos edes ymmärrettäisiin toistemme kulttuureja ja aloja, mutta toki koko ajan niihin tutustutaan.

Miesvaltaisuus oudoksuttaa

Entinen Kemianliitto oli miesvaltainen ja Teva naisvaltainen. Ja fuusioitu Kemianliitto näyttää myös hyvin miesvaltaiselta. Sekin vaikuttaa siihen, ettei liitto näytä oikein omalta.

– Välillä mietityttää, ymmärtävätkö nuo miehet meidän asioita. Ja eikös liiton pitäisi näyttää jäsentensä näköiseltä, kysyy Marja Mielonen. Hän pohdiskelee, että Kemianliittoon tarvittaisiin myös naisia näkyville paikoille. Näin samastuminen olisi helpompaa.

– Kemianliitossa on isoja ja mahtipontisia aloja. Pienet naisten alat tuntuvat jäävän varjoon. Mahtipontiset äänet kuuluvat liitossa paremmin, ainakin vielä.

Toki Marja Mielonen tunnustaa, että ison imagosta on varmasti hyötyä neuvoteltaessa työnantajan kanssa. Mutta jäseniin päin kannattaisi ehkä lähestyä muilla keinoilla.

– Tosin me ollaan yleensä yhteydessä entisiin Tevan toimitsijoihin, jotka tuntevat asiat ja työpaikat. Onneksi näitä etäispäätteitä on Kemianliitossa.

Aino Pietarinen

Viimeksi Kemianliitto ajatteli haukata Tevan yhtä kivuttomaksi. Fuusiosta sovittiin teknisesti, mutta jo neuvottelukulttuurien erilaisuus johti siihen, että neuvotteluprosessi oli hankala. Yhteistä ay-kulttuuria ja vankkaa yhtenäistä arvopohjaa ei kyetty uudelle liitolle rakentamaan. Yhteisestä kulttuurista keskustelua ei juuri päässyt syntymään. Siis Teva fuusioitiin Kemianliittoon, ei rakennettu uutta liittoa.

Kemian puolelta lähdettiin neuvotteluihin ehkä liian ylimielisesti, he luulivat tevalaisten tulevan kiljuen mukaan. Ja kun suuret, miehiseen toimintakulttuuriin tottuneet neuvottelijat lähtevät soitellen sotaan ja ensimmäisen vastuksen tultua he olivat tottuneet jyräämään, lisäämään vauhtia ja kävelemään yli. Työnantajan kanssa neuvoteltaessa ehkä sillä saavutetaan jotain, mutta ei kovin hyvin sovittamaan kahta erilaista kulttuuria toisiinsa.

Toki tevalaiset korostavat, että isomman liiton tarjoamat palvelut pelaavat hyvin ja neuvotteluvoimaa on enemmän takana. Mutta jäsenen liittosuhde on myös tunnesuhde.

Liittojen erilaisuus voi olla rikkaus, mutta silloin erilaisuuden pitää näkyä ja sen pitää saada kukkia. Kemianliiton voimakkaan miehinen kulttuuri oli melkein vastakkainen kuin tevalaisten toimintatavat. Esimerkiksi kulttuurilla ei ollut mitään sijaa Kemianliitossa, kun taas tevalaiset harrastavat sitä paljon. Myös globalisaationäkemys on täysin vastakkainen – kemianliittolainen katsoo sitä EWC-näkökulmasta kun tevalainen kurkistaa globalisaatioon pakistanilaisen kyläkoulun kulmilta. Kumpikaan näkökulma ei ole väärä, mutta ne ovat kaukana toisistaan.

Ehkä kaikki tämä on vaikuttanut siihen, että Kemianliitto näyttää ulospäin entiseltä Kemianliitolta – miehiseltä, vaikka liitosta fuusion myötä tuli naisvaltainen. Tevalaista väriä on vaikea nähdä. Liitto ei näytä fuusion jälkeen juuri uusiutuneen, missä on uuden liiton innostunut draivi? Missä on liiton sisäisestä vahvuudesta kertova me-henki, joka ainakin Tevassa oli vaikeuksissa vain vahvistunut.

Kysyipä joku, oliko loppuun asti ajateltu, ettei liitto olisi voinut toimia virallisesti myös Tampereella. Ei haluttu antaa alueverkostolle pikkusormea ja niinpä työntekijät kulkevat enemmän tai vähemmän vastentahtoisesti päivittäin Helsingin ja Tampereen väliä, matka kestää ja väsyttää.

Liitto kuitenkin porskuttaa, mutta yhteisen arvopohjan luontia saattavat haitata myös liiton sisäiset ongelmat. Vasemmistoryhmä on sirpaleinen, ja liiton henkilösuhteissakin kuulemma petrattavaa. Myös SAK:laisten teollisuusliittojen yhteistyö rakoilee, sillä Foxconnin lakon jäljiltä Kemianliiton ja Metalliliiton välit ovat kireät.

Aino Pietarinen