– Järjestötalouden kannalta yhdistymiset ovat järkeviä. Nähtäväksi jää, mihin suurten liittojen muskelit riittävät sopimustoiminnassa, sanoo ay-liikkeen fuusioguru Tarmo Hyvärinen.

JHL eli Julkisten ja hyvinvointialojen liitto on viittä vaille valmis. KTV:ssä, VAL:ssa, Merivartioliitossa, Tulliliitossa ja Vankilavirkailijoiden liitossa aletaan lomien jälkeen pakata kamoja ja suunnitella muuttoa.

Mammuttiliiton ja sen työttömyyskassan noin 300 palkkarenkiä muuttavat yhteiseen kotipesään Sörnäisten rantatielle.

JHL:stä tulee monilla mittareilla mitattuna SAK:n suurin ja mahtavin. Jäseniä on eniten eli 230 000, työ- ja virkaehtosopimuksia toista sataa, ammattinimikkeitä yli kaksi tuhatta, rahaakin enemmän kuin monilla muilla liitoilla.

Mihin ammattiliitto tarvitsee suuruutta?

– Suuruus tuo neuvotteluvoimaa, entistä laajemmat sopimusoikeudet ja ääni yhteiskunnallisena vaikuttajana vahvistuu, luettelee toimialajohtaja Heikki Kehälinna KTV:stä ja muistaa lisätä, että myös SAK:n sisällä julkisalan väen ääni vahvistuu, vaikka ei se ole kovin heiveröinen ollut tähänkään saakka.

Haasteena moniammatillisuus

Kun KTV:n ja VTY:n fuusiota alettiin valmistella, liitot nimesivät Päivö Puhakaisen tunnustelemaan järjestöjohtajien ja toimitsijoiden tahtotilaa. Siinä ei tuntunut olevan mitään ylitse pääsemättömiä jarruja.

Valtion väki ei vakavasti hakenut kumppania muista valtion henkilöstöryhmistä STTK:sta, vaan sitoutuneisuus SAK:hon painoi vaakakupissa. Viimeisetkin epäluulot karisivat, kun pikkuliitoille tarjottiin mahdollisuus liittyä JHL:ään yhteisöjäseniksi.

– Ammatillisesti järjestäytyneet pikkuryhmät ovat kruununjalokiviä uudessa liitossa, Puhakainen sanoo ja arvelee, että satojen ammattiryhmien KTV:ssä ainakin vahvimmissa porukoissa saattaa syntyä halu hakeutua yhteisöjäseneksi.

Sääntöluonnoksessa uusien yhteisöjäsenten pääsy JHL:ään on tehty hankalaksi juuri siksi, ettei näin kävisi.

Heikki Kehälinna sanoo, että valmistelussa on paljon mietitty moniammatillisuutta ja yritetty turvata eri sopimusalojen asema.

– Moniammatillisuus on vahvuus. Jäsenille se merkitsee sitä, että voi oman ammattiliittonsa sisällä vaihtaa työpaikkaa hyvinkin laajasti tarvitsematta silti siirtyä toiseen liittoon.

Pienikin voi olla hyvää

Palvelualojen ammattiliittoa rakennettaessa törmättiin niin ikään ammattikuntaisuuteen. PAMin syntyä konsultoinut Tarmo Hyvärinen sanoo, että pienen Tekerin kokemukset pienten ammattiryhmien sopimustoiminnan hoitamisesta otettiin opiksi PAMissa.

– Uskoakseni PAMissa tapahtui todellinen muutos vanhan Liikealan ammattiliiton käytäntöihin nähden. Sopimusalaryhmissä avautui myös paljon vaikuttajan paikkoja koneille järjestöaktiiveille, jotka eivät kaikki mahtuneet liiton päätöselimiin, Hyvärinen sanoo.

Muutoin hän on liittojen fuusioita ja yhdistymisiä pohjustaessaan törmännyt siihen, että melkeinpä väistämättä suurimman ja vahvimman liiton järjestökulttuuri saa niskaotteen muista ja pientenkin toimintatapojen uusiminen on vaikeaa.

Vanhasta vaikea luopua

Liittojen yhdistämisissä ja fuusioissa ei voi Hyvärisen mukaan puhua saneeraamisesta, koska henkilöstön työsuhteet taataan, järjestörakenteisiin ei tehdä suuriakaan muutoksia ja kevennyksiä tai että jäsenistölle avattaisiin uusia vaikuttamisen väyliä.

– Olen useaan otteeseen muistuttanut, että fuusio ja liittojen yhdistäminen on ainutlaatuinen tilanne kyseenalaistaa vanhaa ja kehittää tilalle uutta. Jos tilaisuutta ei käytetä fuusion aikana hyväksi, myöhemmin se on vaikeaa, koska ajan myötä taas tulee uutta puolustettavaa, josta ei luovuta.

JHL:n rakennusmestarit ovat ottaneet opikseen Hyvärisen muistutuksesta.

Kehälinna sanoo, että JHL:ssä ei haluta tyytyä pelkästään liittojen tekniseen yhdistämiseen, vaan kaikki toiminnot halutaan jollain tapaa paremmiksi kuin aiemmin. Mitään yhtä uutta suurta ideaa ei kuitenkaan ole noussut pintaan, mutta tavoitteena on uuden ajan ammattiliitto.

– Voimavarojen yhdistäminen vapauttaa resursseja, joita voidaan suunnata strategisesti tärkeisiin toimintoihin. Uudet tavat toimia voivat lähteä ruohonjuuritasolta.

JHL:ssä on noin 900 yhdistystä, jotka jatkanevat nykymalliin. KTV:llä ja VAL:lla on alle kymmenen työpaikkaa, joissa toimii molempien ammattiyhdistys. Ne päättävät itse aikanaan, yhdistyvätkö.

PAMissa jäsenyhdistykset monilla paikkakunnilla ovat lyöneet hynttyitä yhteen ja hakeneet paikallista suuruuden ekonomiaa.

Siirtymäkausi pysäyttää junan

Järjestöfuusio on käänteinen yritysfuusiolle: järjestössä ongelmat puidaan ja ratkotaan etukäteen, yritykset fuusioivat ja aloittavat sitten sopeutustoimet.

Tarmo Hyvärisen mielestä demokraattisissa yhteisöissä etukäteispuinti on ehdottomuus.

– Valmistelun aikana jäsenillä on aikaa sopeutua uuteen tilanteeseen, suuret kompastuskivet siivotaan alta ja itse perustamiskokous on enää pelkkä juhla. Huolellinen valmistelu ja riittävä ajan käyttö antaa tilaa myös tunteiden purkautua, Hyvärinen sanoo.

Aikaa ei kuitenkaan saa käyttää liikaa. PAMissa varattiin yhdistymisen jälkeen vielä kaksi vuotta siirtymäaikaa, mikä Hyvärisen mukaan jälkikäteen arvioiden oli virhe.

– Siirtymäaika antaa luvan odotella ja jättää kehittämisprosessi lepäämään. Jopa kesälomakausi pysäyttää junan.

JHL:ssä on otettu tästäkin opiksi ja jätetty siirtymäaika alle vuoden mittaiseksi. Perustamiskokous on marraskuun 22. päivä ja uuden liiton edustajistovaalit pidetään syyskuussa 2006.

Jäsenistöön päin JHL näyttäytyi uutena liittona jo huhtikuun lopulla, kun uuden liiton jäsenet saivat yhteisen Motiivi-lehden. Yhteisen lehden julkaiseminen reilusti varhemmin kuin liitto perustetaan todettiin järkeväksi ratkaisuksi jo Tehyä perustettaessa 80-luvulla.

Luopumisen tuskaa

Fuusiot ja yhdistymiset aiheuttavat myös surua ja tuskaa niin yrityksissä kuin järjestöissäkin. Uutta ja isoa on tulossa, mutta vanhasta ja hallitusta on haikea luopua. Tarmo Hyvärinen on havainnut, että eniten murhetta uudet kuviot aiheuttavat palkolliselle henkilöstölle ja liittojen korkeimmissa päättävissä elimissä oleville aktiiveille.

– Ylimenokausi vain pitkittää tuskaa. Itse olen ollut havaitsevinani, että valmistelutyön aikana tehdään jo surutyötä ja lopettamiskokouksissa symbolisesti haudataan vanha. Kun ne ovat ohi, mieli on jo uuden rakentamisessa. Kova paikka ihmisille tietysti on, jos työpaikan sijaintikunta vaihtuu, Tarmo Hyvärinen sanoo ja viittaa Kemianliiton ja Teva fuusioon.

Ay-liikkeellä ei ole vara hukata yhtäkään aktiivista jäsentään, minkä vuoksi vallanpaikkansa menettäneille on löydettäviä mielekästä tekemistä.

Tarmo Hyvärisen mielestä PAMissa onnistuttiin juuri siinä, että sopimusalaryhmiin valikoitui entisiä hallinnon jäseniä ja heille tuli tosiasiallisesti aiempaa vaikutusvaltaisempia paikkoja.

Jäsenistölle fuusiot ja yhdistymiset eivät Hyvärisen mukaan taida olla kovin dramaattisia ratkaisuja.

– Suuressa kokonaisuudessa jäsenet saavat yleensä laadukkaampia palveluja kuin pienissä liitoissa. Jäsenten integroiminen uuteen on paljolti liiton omien tiedotusvälineiden varassa, Hyvärinen sanoo.

Entä se suuruuden ekonomia?

– Järjestötalouden kannalta yhdistymiset ovat ilman muuta järkeviä. Monilla pienillä liitoilla ei yksinkertaisesti ole muuta vaihtoehtoa. Järjestövoiman näyttäminen sopimusneuvotteluissa jää nähtäväksi. Fuusiolla tai yhdistymisellä on ainakin luotu mahdollisuudet, Tarmo Hyvärinen sanoo.

Leena Seretin
Kristian Nivala, piirros