Waddington työskentelee myös Euroopan ammattiliittojen keskuksen instituutissa ETUIssa Brysselissä. Hän on kirjoittanut ja toimittanut parikin kirjaa aiheesta.

Mikä siis on ollut yhteensulautumien vaikutus?

– Kysymykseen ei voi vastata yksioikoisesti, totesi Jeremy Waddington Palkkatyöläiselle.

– Kaikki riippuu siitä, kuinka hyvin liitot ovat onnistuneet sopeutumaan uuteen tilanteeseen. Ne ovat useimmiten lyöttäytyneet yhteen puolustusmielessä. Jäsenmäärä on huvennut, rahavaikeudet ja halu säilyttää liiton vaikutusvalta ovat ajaneet ne etsimään yhtymistä toiseen liittoon.

– Fuusion jälkeen jäsenkato on kuitenkin monasti jatkunut, jos liitot eivät ole kyenneet luomaan uusia lähestymistapoja. Fuusiot luovat uusia haasteita. Liitot yhtyvät, kasvavat kooltaan ja tulevat heterogeenisemmiksi.

– Jäsenkunnan erilaistuminen ei sinänsä vähennä järjestäytymishaluja. Mutta jos sen synnyttämiä uusia edustavuuden ja demokratian ongelmia ei ratkaista, yhteensulautumiset eivät auta asioita.

– Esimerkiksi Britannian Kuljetus- ja sekatyöläisten liitolla oli 25 vuotta sitten pari miljoonaa jäsentä. Nyt sillä on 600 000 ja risat, vaikka Britannian aikanaan suurin liitto on käynyt läpi useita fuusioita. Sulautumien tuomat uudet jäsenet eivät ole korvanneet jäsenkatoa.

– Fuusioiden jälkeen pitäisi luoda uudenlaisia keinoja demokratian ja edustavuuden takaamiseksi. Jos jollakin liitolla on esimerkiksi jäseniä pankkialalla, kaupan ja vähittäiskaupan piirissä, ei riitä, että se otetaan huomioon johtoa valittaessa. Jos kaikilla näillä aloilla työskentelee paljon naisia, niin minkälainen on naisten edustus? Miten hyviä tuloksia sulautumat tuottavat riippuu siitä kuinka hyvin näihin uusiin haasteisiin vastataan, Waddington toteaa.

Saksan ver.di onnistunut

Onko olemassa esimerkkejä hyvin toteutetuista yhteenliittymistä?

– Onpa niinkin, esimerkiksi Britannian julkisen alan palvelujen liitto Unison ja Saksan palvelualan liitto ver.di ovat selvinneet haasteista. Ne ovat kumpikin luoneet uudenlaisia edustusmekanismeja, edustavuuden ja demokratian järjestelmiä.

– Edustavuus on toteutettu suhteellisella järjestelmällä, se perustuu ryhmän suhteelliseen osuuteen koko liitosta. On kyettävä sopeutumaan työelämän muutoksiin.

Waddingtonin vaikutelman mukaan esimerkiksi Suomen PAM on myös siihen kyennyt.

Professori ei suorastaan väitä, että naisten vähäinen edustus vierottaisi naisia järjestäytymästä. Mutta yhteensulautumat vaativat selvästi uusia demokraattisia rakenteita, ja tähän asti heikosti edustettujen ryhmien pitää päästä parempiin asemiin.

Toisaalta professori korostaa, että näitä välttämättömiä muutoksia on vaikea tehdä ilman yhteensulautumia. Ne tulevat helpommin fuusioiden kaupanpäällisinä. Mahdollisuutta ei vain aina liittymien yhteydessä ole käytetty hyväksi.

Ei vielä liittoja rajojen yli

Onko suuri kuitenkin kaunista. Onko fuusiosta yleensä etua?

– Mitä suurempi liitto, sen enemmän vaikutusvaltaa sillä on ainakin keskusliitossa. PAMilla on varmasti enemmän sanomista kuin sen osatekijöillä yhteensä olisi ollut.

– Suurilla fuusioilla on kuitenkin vaaransa. Ne saavat liiton palkkaamat työntekijät aina tuijottamaan omaan napaansa. He alkavat kantaa huolta omasta asemastaan ja työpaikastaan. He ihmettelevät, mikä on heidän vastuualueensa jättimäisen fuusion tapahduttua.

– Tämä itseensä käpristyminen voi kestää pitkään sulautuman jälkeen ja halvaannuttaa uuden mammuttiliiton toimintaa.

Waddingtonin mielestä ylikansallisista liittofuusioista ollaan vielä kaukana.

– Jos ja kun niitä tulee, ne syntyvät varmaankin saman ammattikunnan piiriin, esimerkiksi opettajien tai rautatieläisten keskuuteen.

Jeremy Waddingtonin mielestä yhteensulautumia haittaavat varsinkin rakenne-erot eritoten Englannin ja Etelä-Euroopan ay-liikkeessä. Britanniassa ammattiyhdistykset päättävät fuusioistaan. Ranskassa ja Espanjassa keskusjärjestöillä on enemmän vaikutusvaltaan.

Professori epäilee, että sellaisissa maissa liittojen yhtymiset yli keskusjärjestön rajojen ovat vaikeita.

Eeva Lennon
Lontoo