Kukapa meistä ei haluaisi olla onnellinen; onnellisuuden tavoittelua on pidetty inhimillisen toiminnan päämääränä tai ainakin vähintään hyvän elämän oleellisena ainesosana. Lueskelin hiljattain kahden taloustieteilijän Bruno Freyn ja Alois Stutzerin kirjoittamaa mielenkiintoista kirjaa Happiness and Economics (1), jossa tarkastelun kohteena on kuinka talous ja instituutiot vaikuttavat ihmisten kokemaan hyvinvointiin ja onnellisuuteen.

Kirjoittajat tuovat esille, että usein onnellisuusmittarin päällimmäinen käyttötarkoitus ei ole verrata onnellisuuden tasoa absoluuttisessa mielessä, vaan pyrkiä tunnistamaan ihmisten onnellisuuteen vaikuttavia tekijöitä. Freyn ja Stutzerin mukaan oleellista on selvittää, mitkä tekijät vaikuttavat ihmisten onnellisuuteen, koska sitä kautta voidaan ymmärtää miten ja missä määrin tilannetta voidaan parantaa.

Onnellisuus on monen hyvin erilaisen tekijän summa. Mielenkiintoinen on Freyn ja Stutzerin esille tuoma seikka, että ihmisten onnellisuuden tunteeseen tai hyvinvointiin vaikuttavat jatkuvasti suoritettu vertailu nykyhetken ja menneen sekä nykyhetken ja tulevaisuuden odotusten välillä.

Yhtenä tekijänä ihmisten onnellisuuteen vaikuttavat taloudelliset seikat. Huomiota kiinnittää useista eri onnellisuustutkimuksista saatu tulos työttömyyden vaikutuksesta ihmisen kokemaan onnellisuuteen ja hyvinvointiin (2). Sen mukaan työttömänä olo vähentää hyvinvointia ja onnellisuutta merkittävästi, kun muiden tekijöiden vaikutus vakioidaan. Korkea työttömyys taloudessa voi vaikuttaa henkilön onnellisuuteen, vaikka henkilö ei itse olisi ilman työtä. Tämä johtuu siitä, että henkilöt voivat olla huolissaan oman työpaikkansa menetyksestä tulevaisuudessa tai he voivat olla pahoillaan työttömien puolesta.

Onnellisuustutkimuksista saatujen tulosten mukana työttömyys vähentää selvästi ihmisen kokemaa onnellisuutta, vaikka tulot pysyisivät ennallaan. Selitykseksi tutkimuksissa on esitetty, että työttömyys aiheuttaa myös ei-rahallisia kustannuksia. Onnellisuuden voimakkaan vähenemisen on selitetty olevan yhteydessä psykologisiin ja sosiaalisiin tekijöihin. Työn menettäminen voi vaikuttaa henkilön omanarvontunteeseen sekä jopa terveyteen. Varsinkin työkeskeisessä yhteiskunnassa, jossa henkilön asema määrittyy voimakkaasti työn kautta, työn menettäminen voi aiheuttaa myös suuria sosiaalisia kustannuksia.

Tämä tulos puhuu selvästi sen puolesta, että useimmille työttömille työttömyys ja työttömänä olo ei suinkaan ole vapaaehtoinen valinta, eikä työttömyysongelma näiden tulosten mukaan olisi niin tarjontalähtöinen ja kannustimien puutteesta johtuva ongelma.

1) Bruno S. Frey and Alois Stutzer (2002) Happiness and Economics. Princeton University Press.

2) Böckermanin ja Ilmakunnaksen (2005) Suomea koskevien tulosten mukaan työttömyys vaikuttaa ihmisten kokemaan hyvinvointiin, mutta ei onnellisuuteen. Jos ihminen on muutoin onneton, työttömyys voi vähentää koettua onnellisuutta; Petri Böckerman ja Pekka Ilmakunnas (2005): Elusive effects of unemployment on happiness. HECER (Helsinki Center of Economic Research) Discussion Paper No. 47.