Joka tapauksessa on iltasadun paikka.

Hyppelehdin pientä, sisäistä voitontanssia, kun muutamat kaverini jäävät ympärille kuuntelemaan edes sen iltasadun alkusysäyksen. Liian pian huomaan paasaavani "seutukuntaryhmä" tai "luokkasolidaarisuus" tapaisia sanoja käyttäen. Laskettuani mielessäni kymmeneen voin ainakin todeta iltasadun tepsineen. Ne muutamat harvat ympärilläni haukottelivat kerta toisensa jälkeen, tuijottaen kauas tyhjyyteen, joku kynnenalusiinsa keskittyneenä.

En lannistunut, vaan aloitin uusintakierroksen:

"Olipa kerran vanha ja iso Mörkö. Mörkö ei ollut maineensa veroinen, vaan mainettaan parempi. Mörkö asusteli kaapissa, jonne harvoin paistoi päivänvalo. Silti kaapissa kävi kokoajan mieletön kuhina. Milloin Mörkö alusti pullataikinaa, putsasi laatikoita tai luki päivän lehteä. Kaikesta tästä puuhastelusta Mörkö oli kuitenkin väsynyt, ja tarvitsi kipeästi uutta energiaa ja voimaa, vanhaa tietoaan ja taitoaan tukemaan."

Ja sitten tsekkaus. Okei, tuo yksi kaivaa edelleen kynnenalusiaan (ehkä sillä on siellä oikeasti jotakin), mutta muutamat kuuntelevat jo.

Näin siis uskottelin itselleni, ja otin seuraavan suuren askeleen:

"Ammattiyhdistysliike, eli hieman tutummin Ay-liike elää ja hengittää. Mutta moniko nuori sitä tietää? Pitääkö ay-liike kynttiläänsä vakan alla, vai onko vika pyhissä puoli ysin uutisissa ja niiden kielessä? Vaikka aikaisemmat sukupolvet sitoutuivatkin ay-liikkeeseen jopa elinikäisesti, ei sitä voida heti odottaa tai vaatia uudelta sukupolvelta. Kuten jo Mörkö-tarina opettaa, on asiat osattava kertoa sellaisella kielellä, joka uppoaa nuoriin. Se ei tapahdu yhdessä yössä, vaan asioista puhumiseen ja ilmapiirin haisteluun tarvitaan aikaa. Tuleen ei pidä jäädä makaamaan ja odottaa jonkun korkeamman voiman tekevän jotakin. Tarttukaamme ruoriin itse. Päästetään se vanha ja iso Mörkö jo ulos kaapista, annetaan me nuoret sille sitä uutta voimaa ja energiaa, vanhaa tietotaitoa silti unohtamatta."

Saarnaamista? Ehkäpä, mutta totta joka sana.

Pilvi Kuusrainen