– Ei innosta, kuittaa HK Ruokatalon Vantaan tehtaan pääluottamusmies Pasi Koliseva, 35.

Eikä Koliseva ole penseyksineen suinkaan yksinäinen vastarannan kiiski.

Juuri viime joulun alla, tuoreen tupo-paperin siunauksen jälkeen valmistunut SAK:n luottamusmieskysely myötäilee hänen ajatuksinaan.

Kyselyyn lokakuussa 2004 vastanneista yli 300 luottamusmiestä selvä enemmistö oli valmis panemaan jäitä talokohtaisten intoilijoiden hattuun.

Paikallisten sopimusten määrän kasvu pysähtyi ehkä jo pari vuotta sitten, polki paikallaan seuraavan vuoden ja väheni jo viime vuonna, selvityksestä ilmenee.

Käänne, jos se pysyy, on sikäli merkittävä, että luottamusmieskyselyin seurattu paikallisten sopimusten määrä oli kasvanut SAK:n kentässä 1990-luvun puolivälin jälkeen jatkuvasti.

Kolisevan mielestä työpaikkojen sopimusvastuun lisääminen voi tuoda vain marginaalisesti uutta aktiiviväkeä ay-remmiin.

– Monet tekevät vuorotyötä, meilläkin yhdeksän kymmenestä, ja työajat kirjavoituvat yleensäkin, työtä pitää tehdä kiihtyvällä vauhdilla, jokaisella palkollisen omalla minuutilla on nykypäivänä monta ottajaa, heittelee Koliseva syitä ay-toiminnan anemiaan.

Hupin siivellä jokunen uusi

Jos rivijäsenet ovatkin suhteessa ay-rientoihin vähän kuin ellun kanat, asialliset hommat ainakin Vantaan lihatehtaalla hoidetaan.

– En epäile hetkeäkään, etteikö meillä porukka toimi ja luottamusväkeä täysin palkein tue, kun tarvetta tulee. Tuolit ovat aina tiukassa työhuonekunnan kokouksessa, jos asioiden hoito työnantajaan päin rupeaa tökkimään.

Vantaan HK:ssa ruokatyöntekijöitä on tällä haavaa runsaat 400. Heitä ja 700:aa muuta lihatuotteiden valmistajaa yhdistää pääkaupunkiseudulla Elintarvikeliiton osasto 5, joka tunnetaan paremmin Juhani Arvonpoika Hautalan luotsaamana "Lihavitosena".

Osaston johtokuntaan kuuluva Koliseva sanoo, että vitonen saa esimerkiksi aluejärjestön ay-päiville yleensä parinkymmenen hengen porukan liikkeelle ja liiton kesätilaisuuksiin ainakin tuplasti sen.

– Osaston kala- ja sieniretket, samoin kuin nuorten risteilyt tekevät myös kauppansa ja innostuupa sitä kautta jokunen uusi kasvokin ay-vastuuta kantamaan.

Pääluottamusmiehen mukaan Vantaan ruokatalossa ylintä työntekijävaltaa käyttää vähintään kaksi kertaa vuodessa kokoontuva työhuonekunnan yleisistunto, joka näyttää kaapin paikan keskeisissä kysymyksissä myös luottamusmiehille.

– Meillä työhuonekunta on muun muassa torjunut sekä lauantaityön että vuokratyövoiman käytön.

– Ruuat tehdään omalla, täysaikaisella väellä. Muutamia "ressuja" eli ekstraajia yhtiön kirjoissa kuitenkin on. Liittoon kuuluvat käytännössä kaikki, eikä ay-jäsenyys, kun sen järkevästi perustelee, ole ihmisille mikään ongelma.

"Uudistus" yli 60 vuoden takaa?

Niin Suomen kuin Euroopankin työnantajat ovat jo vuosia kuuluttaneet, että tulevaisuudessa kaiken pitää joustavuuden, globalisaation, rakennemuutoksen jne. tähden olla paikallista eli lokaalia.

Tällä tulokierroksella tämä näkemys tuli kirjatuksi oikein tupovihkosen sivuillekin, kun eri alojen liitot saivat kuluvaksi vuodeksi selvitettäväkseen, millaisin paikallisin ratkaisuin talokohtaista sopimista mm. tuottavuudesta, työajoista, tulospalkkioista, ulkopuolisen työvoiman ja alihankinnan käytöstä, työllisyydestä ja elinkeinopolitiikasta voitaisiin lisätä.

Liha-alaa tupoteksti ei koske, mutta se, mitä Vantaan HK:ssa on paikallisesti sovittu, on Kolisevan mukaan pyritty pitämään työehtosopimuksen raameissa.

– Me olemme liikkeellä yleensä parempien palkkojen perässä, työnantaja on viime aikoina painanut päälle varsinkin tuottavuuden ja kannattavuuden nimissä. Lindlin kaltaisten kaupan halpaketjujen hiostus tuntuu jo elintarvikeduunarin niskassakin selvästi.

Koliseva sanoo, että heillä solmittavien talokohtaisten muokkauksessa avainrooli on niillä työntekijöillä, joita sopimus likeisimmin koskee. Ennen paperin hyväksymistä se käytetään yleensä vielä liitossa tarkastuksessa.

– Jos pienet porukat rupeavat työpaikoilla sooloilemaan sopimuksia ilman työehtokirjan ohjausta, päädytään hyvin nopeasti mahalaskuun ja palataan yli 60 vuoden taakse koko tes-järjestelmän kanssa. Emme kai tämmöistä 'uudistusta' voi olla tukemassa, vaikka työnantaja sitä kauniisti kauppaakin.

Mainettaan joustavampi

Elintarvikeliitto kulkee työmarkkinoilla änkyrän ja rautakangen maineessa, mutta kumminkaan paikallisten sopimusten kohdalla se ei pidä paikkaansa.

Kun Kairinen, Uhmavaara ja muutama muu tutkija Turun yliopistosta selvitti tupon 1997 toimeksiannosta paikallisen sopimisen tilaa, elintarvike sijoittui sopimusten yleisyydessä neljänneksi paperin, kemian ja metallin jälkeen. Lisäksi tavallisin syy jättää joku kysymys paikallisesti sopimatta oli, ettei kumpikaan elintarviketyön osapuoli nähnyt siihen tarvetta.

Turun tutkimuksessa hieman päälle neljännes elintarvikkeen työnantajista halusi paikallissopimuksia roimasti lisää. Työntekijöistä lisäys kävi reilulle viidennekselle.

Työehtosopimuksen ohjaavaa merkitystä talokohtaisissa korostettiin molemmin puolin.

Paperissa joka toinen työnantaja halusi lisätä paikallisia kontrahteja erittäin paljon, duunaripuolen halut rajoittuivat joka neljänteen.

Turun tutkimuksessa talokohtaisten sopimusten vähentämistä paperin ja elintarvikkeen palkollisista kannatti vajaat 10 prosenttia. SAK:laisista luottamusmiehistä lisäykselle pani kampoihin kolmisen kertaa suurempi sakki ja kannatuskin ylsi vain puoleen Turun luvuista.

Nyt päällä olevan tupon mukaan Turun tutkimus uusitaan tämän ja ensi vuoden aikana.

Eero Kosonen