– Ei varmasti kulu kovinkaan pitkää aikaa siihen, että liiallisen informaation aiheuttama oireyhtymä lisätään viralliseen tautiluokitukseen, aivotutkijana tunnetuksi tullut Juntunen arvioi. Hän sanoo, että liiallisen informaation aiheuttama uupumus eli arkikielellä ilmaistuna infoähky lisääntyy myös työkyvyttömyyseläkeperusteena.

Juhani Juntunen on eläkevakuutusyhtiö Eteran ylilääkärinä seurannut aitiopaikalta jo parinkymmenen vuoden ajan työkyvyttömyyseläkeperusteiden kehittymistä. Sinä aikana mielenterveyden häiriöiden suhteellinen osuus työkyvyttömyyseläketapauksista on lisääntynyt tasaista tahtia tuki- ja liikuntaelinhäiriöiden sekä verenkiertoelinten sairauksien kustannuksella.

Nykyisin jo joka kolmas työkyvyttömyyseläke myönnetään mielenterveyden häiriöiden perusteella.

Stressisairaudet lisääntyneet eniten

– Mielenterveyden häiriöistä eniten ovat lisääntyneet stressisairaudet, joista yleisin on depressio eli masennus. Sen esiintyminen työkyvyttömyyseläkkeen syynä on moninkertaistunut 1980-luvun puolivälistä lähtien.

Juntunen löytää moniakin eri syitä työkyvyttömyystilastojen kehitykseen.

Stressisairauksien lisääntymistä voidaan hänen mukaansa selittää sairausluokitusten muuttumisella, mutta myös psykologien ja psykiatrien määrän lisääntymisellä. Sen seurauksena on entistä helpompaa ja yleisempää hakeutua hoitoon ja saada depressiodiagnoosi.

– Vähintään yhtä tärkeä syy on kuitenkin myös se, että työelämä on muuttunut oleellisesti. Ihmiset kokevat stressaantuvansa työssä. Ja se näkyy stressisairauksien selvänä yleistymisenä.

Tietotulvasta infoähkyä

Juntunen sanoo, ettei stressitöntä elämää ole. Stressi on fysiologinen ilmiö, jota ilman ihminen ei hänen mukaansa tule kerta kaikkiaan toimeen. Mutta kun stressi muuttuu liialliseksi, alkaa ilmetä haittavaikutuksia, jotka voivat johtaa vaikeisiinkin sairauksiin.

Juntunen on havainnut, että tulevaisuuden tutkijat ovat viime aikoina nostaneet kirjoituksissaan, esitelmissään ja ennusteissaan esiin kasvavasta tietotulvasta johtuvan infoähkyn vaaran. Jo nykyisinkin esimerkiksi informaatioteknologian parissa työskentelevä henkilö saattaa stressaantua niin pahasti, että sairastuu liiallisen informaation seurauksena.

– Ihmisen aivot kykenevät normaalisti käsittelemään kaiken niihin tulevan informaation ja antamaan käskyn toimia asianmukaisesti kulloisenkin tilanteen mukaisesti. Silloin vallitsee niin sanottu homeostaasi eli tilanne on tasapainossa.

– Jos informaatiotulva kasvaa liialliseksi, aivoihin syntyy informaatiokaaos, eivätkä ne pysty enää käsittelemään kaikkea saamaansa tietoa. Tätä tilannetta nimitetään information fatiuque syndromaksi eli liiallisen informaation aiheuttamaksi oireyhtymäksi.

Stressi tappaa aivosoluja

Liiallisesta informaatiosta aiheutuva stressi voi ilmetä monella tavalla. Jotkut saavat fyysisiä oireita, kuten sydämen rytmihäiriöitä, mahahaavan tai vaikkapa unettomuutta. Toisilla taas oireet ilmenevät masennuksena tai muina mielenterveyden häiriöinä. Useimmiten riittävän pitkä lepo ja asioista sivussa oleminen riittävät tervehdyttämään tilanteen niin, että stressisairauden jälkeen pystyy palamaan jopa samaan työhön.

Tilanne on toinen, jos stressi jatkuu pitkään eikä sen syitä analysoida kunnolla. Juntunen varoittaakin pitkäaikaisen stressin vaaroista. Hän kertoo stressin lisäävän kortisonin eritystä, minkä viime vuosien tutkimukset ovat osoittaneet lisäävän aivosolujen kuolemaa.

– Yksinkertaistaen voisi sanoa, että stressi tappaa aivosoluja. Vaikka emme vielä tarkkaan tiedäkään, mikä merkitys solukuoleman lisääntymisellä on, tähänastiset tiedot ovat selvä signaali siitä, että asiaan pitää puuttua.

Päätöksentekokyky heikkenee

Juntusen mukaan infoähkyn keskeinen seuraus on, ettei ihminen pysty tekemään päätöksiä. Tätä tilannetta nimitetään analyysi-paralyysiksi.

– Analyysi-paralyysiin ajautuminen on katastrofaalista esimerkiksi yritysjohdolle ja kaikille muillekin sellaisille henkilöille, joiden pitää pystyä tekemään suuria päätöksiä nopeasti ja epäröimättä.

Juntunen tähdentää, että tietotulvan torjuminen on välttämätöntä. Sen vuoksi hän suositteleekin jokaiselle henkilökohtaista turhan informaation torjuntastrategiaa. Sen avulla määritellään, mikä on tarpeellista tietoa ja mikä ei.

– Olisi tietysti hyvä, jos meillä jokaisella olisi joku henkilö, joka kävisi läpi ja siivilöisi kaiken meille tarjottavan informaation. Sellaiseen on kuitenkin vain harvoilla mahdollisuus ja sen vuoksi on oman torjuntastrategian avulla pidettävä huolta siitä, ettei luhistu tietotulvan paineessa.

Juntunen ei usko, että jokin tärkeä asia jää hoitamatta, vaikkei kaikkia sähköpostejaan avaisikaan. Hän sanoo, että jos asia on tarpeeksi tärkeä, siitä otetaan yhteyttä niin monta kertaa, että sanoma saadaan perille.

Nuoret vaaravyöhykkeessä

Informaatiotulvan uhreiksi eivät joudu niinkään ikääntyneet, jo pitkään työelämässä mukana olleet, vaan se uhkaa Juntusen mukaan ennen muuta nuoria ihmisiä.

– Ihmisen ikääntymiseen liittyy oleellisesti se, että elämänkokemus karttuu. Ikääntyneen ihmisen mahdollisuudet ymmärtää monimutkaisiakin asiakokonaisuuksia ovat selvästi paremmat kuin nuorilla. Kokemuksensa ansiosta ikääntynyt älyää ajoissa, mitä kannattaa tehdä ja mitä ei.

Juntunen toivoo, että koulut havaitsisivat nuorten altistuminen liialliselle informaatiolle ajoissa. Hänen mielestään pitäisi mahdollisimman pian ryhtyä opettamaan, millä tavalla informaatioon pitää suhtautua ja miten sitä pitää käsitellä.

Työterveyshuolto avainasemassa

Työterveyshuolto on avainasemassa informaatioähkynkin aiheuttaman stressin havaitsemisessa. Juhani Juntusen mukaan useimmat työterveyslääkärit pystyvät oireet tunnistamaankin, sillä asiaa on pyritty korostamaan työterveyshenkilöstön koulutuksessa.

– Yleensähän lääkärin juttusille hakeudutaan fyysisten oireiden takia. Ei siellä vastaanotolla valiteta stressistä, vaan mahahaavasta tai sydämen rytmihäiriöistä. Työterveyslääkärin pitäisi kuitenkin kyetä päättelemään sairausoireista, mistä todella on kysymys.

Juntusen mukaan ihminen itse on paras mittari siinä, mihin hän kykenee ja mitä hän jaksaa tehdä.

– Kukaan ulkopuolinen ei pysty päättelemään sitä. Jos näyttää siltä, että suorituskyvyn ja tehtävien välillä on epätasapaino, niin kyllä ihminen itse sen havaitsee. Ja hänen itsensä pitäisi tuoda se myös esille, professori Juhani Juntunen tähdentää.

Annakati Mattila