StoraEnson Kaukopään tehdas on ollut mukana erilaisissa tasa-arvoprojekteissa jo vuosia, alkaen NOW-projektista viime vuosikymmenen puolivälissä. Nyt Imatran tehtaat (Kaukopää ja Tainionkoski) ovat mukana Mosaiikki — erilaisuuden etu -verkostohankkeessa.

Tasa-arvotekojakin on vuosien varrella kirjattu. NOW-projektista alkaen on tehty kouluyhteistyötä, jossa erityisesti yhdeksäsluokkalaisille tytöille on esitelty paperiteollisuuden työpaikkoja. On kartoitettu vakanssit sillä silmällä, tarvitaanko niissä fyysistä voimaa. Tuloksena oli, että voiman hoitaa nykyään kone ja lisäksi tarvitaan järkeä. Ja heikompaa miestäkin kaverit kuulemma tarvittaessa menevät auttamaan, niin miksei naistakin.

Tasa-arvosuunnitelma on päivitetty ja sitä jaetaan kaikille taloon tuleville työntekijöille. Etenkin kesätyöntekijöitä valittaessa on pyritty tavoitteeseen, että 30 prosenttia tulijoista olisi naisia, mutta siinäkin vielä on tavoittelemista. Myös StoraEnson Imatran tehtaiden Visioon 2010 on kirjattu tasa-arvotyöryhmän tavoitteita.

Ammattikoulun työssäoppijoille pidetään tehtaalla pariviikkoinen koulutusjakso, johon nyt on sisällytetty myös tasa-arvoasioita. Ja kesätyöntekijöiksi on tietoisesti pyritty ottamaan myös tyttöjä. Lisäksi Birgitta Hoffrén on käynyt osastojen tyky-päivillä kertomassa Mosaiikki-hankkeesta.

– Ja kyllä minä olen oikeasti iloinen jokaisesta naisesta, jota tulee töihin tuonne paperikoneelle, muistuttaa Hoffrén.

Asennemuutokset ovat aina hitaita

Mutta missä tasa-arvon edistäminen näkyy tehtailla? Paperin tekijät ovat edelleen miehiä ja laboratorioissa tekevät töitä naiset. Näin on valtaosin edelleen, mutta joissakin vuoroissa on paperikoneilla töissä jo naisia samoin kuin jokunen mies on tullut aiemmin naisvaltaisiin työyhteisöihin.

Hyvä mittari jonkinasteisesta asennemuutoksesta on naureskelun väheneminen.

– Yksin ei niinkään naurettu, mutta heti löytyi naureskeluun kaveri. Asenne on vuosien myötä vakavoitunut. Suuri muutos tapahtui kirjoitettaessa tasa-arvosuunnitelmaa. Sitä tehtiin oikeasti yhdessä ja siinä oli tekemisen makua. Koettiin, että saatiin jotain aikaan. Se sytytti kipinän, arvioi Lehtola, joka on ollut koko ajan tasa-arvotyöryhmässä.

– Tasa-arvosuunnitelmaa tehtäessä miut saatiin hömpötettyä, naureskele Lehtola. Mutta on siinä henkilöstöpäällikölläkin oman lehmä ojassa. Hänen mukaansa pitää tehdä kaikki voitava työilmapiirin parantamiseksi.

– Ja olen havainnut, että jos on pelkästään naisia tai miehiä, niin ilmapiiri on huonompi kuin sekaryhmissä. Näin tavoitteena ovat tasapainoisemmat työyhteisöt.

Tehtaiden tasa-arvotyöryhmän jäsenet ovat tahoillaan asenteiden välimaastossa. Työntekijöiden edustajat kokevat vastarintaa ja ennakkoluuloja. Mutta Hoffrénin mielestä asiasta puhuminen lisää myötämielisyyttä ja vaikuttaa asenteisiin, joskin hitaasti. Sama tilanne on päällikköpuolella. Vaikka bisneksen hoito toki menee tasa-arvoasioiden yli, niin Lehtolan mukaan yhä useammin johdossakin pidetään hyvänä, että tasa-arvoasioita edistetään. Nyt ensimmäisen kerran johto vaati kaikki viime vuoden tilastotkin siten, että naiset ja miehet ovat eriteltyinä. Pahimpia asennemuureja on vastassa esimiesportaalla.

– Nämä asiat eivät mene komentavalla kuntoon, toteaa Jouko Lehtola.

– Mutta puhumalla sinnikkäästi asiasta eri yhteyksissä saadaan väki myötämielisemmäksi muutokselle, arvioi Birgitta Hoffrén.

Naisten määrä kasvaa hitaasti

Naisia on palkattu konelinjoille käyttö- ja kehitysinsinööreiksi, myös teknisissä aputehtävissä heitä on entistä enemmän. Tässä alkaa näkyä tyttöjen parempi koulutus. Mutta tyypilliset paperikoneen työt vaativat pitkän kokemuksen ja siellä edetään hitaasti. Näin naistenkin on ennen koneenhoitajan vakanssia kuljettava pitkä tie. Näin tulokset näkyvät varsin hitaasti.

Toistaiseksi tilastojen mukaan Imatran tehtailla naisten määrä sekä vähentyy että lisääntyy. Koko henkilöstöstä naisia on 25 prosenttia ja työntekijäkunnasta vain 16 prosenttia. Ylempien toimihenkilöiden joukossa naisten määrä lisääntyy, mutta työntekijäkunnassa käyrä on alaspäin. Tämä johtuu osin siitä, että työntekijätasolla ns. naisten työt ovat tekniikan kehittyessä hävinneet.

Käytännön työssä kenties suurimpia asenteellisia esteitä tasa-arvon kannalta ovat työnjohtajat ja esimiehet. Sieltä kuulemma löytyy aina perusteluja miehen valinnalle. Tosiasia kuitenkin vielä on, että paperitehtaalle töihin hakeutuvista pääosa on edelleen miehiä.

Asenteista johtuen onkin tärkeää, että tyttöjä otetaan kesätyöntekijöiksi. Näin heillä on mahdollisuus näyttää osaamisensa ja asennoitumisensa työhön.

Tasa-arvomerkki tavoitteeksi

Mosaiikki-hankkeeseen StoraEnson Imatran tehtaat lähtivät mukaan saadakseen jotain uutta näkökulmaa asioihin. Ajatuksia ja ideoita he ovat toisilta työpaikoilta saaneet, mutta varsinainen taikasauva taitaa olla muuallakin vielä keksimättä. Toisaalta mukana olevat työpaikat ovat ehkä liian erilaisia, mikä toki voi vielä osoittautua eduksikin.

Imatralaiset arvioivat hankkeessa mukana olevien tutkijoiden olevan kovin kaukana tehtaalta, teollisuuden työpaikkoja ei tunneta. Työpaikan pienet arjen asiat eivät aina kosketa abstraktimmalla tasolla liikkuvaa tutkimista.

Tosin Imatralla odotetaan kiinnostuneena Mosaiikki-mittarin valmistumista. Mittarista on tarkoitus kehittää organisaation tasa-arvon ja tuloksellisuuden arviointimenetelmä. Näin ollen erilaisten työpaikkojen tasa-arvon tilaa voitaisiin mitata samalla mittarilla. Ja hyvät tulokset voitaisiin sitten palkita tasa-arvomerkillä.

– Tavoitteita pitää olla ja minä pidän meidän tavoitteena tasa-arvomerkkiä, toteaa Birgitta Hoffrén ja arvioi sen edellyttävän määrätietoista tasa-arvotyön jatkamista.

 Aino Pietarinen

Parhaillaan hän on kartonkikoneella sylinterimiehen opissa.

– Kaikkien miesten opissa tässä on oltu, hän nauraa, olen varamies, rullamies, sylinterimies jne…

Koulutukseltaan Kirsi Siira on prosessiteknikko. Ensin hän tuli kartongin laboratorioon, mutta pääsi koneelle 1999 ja hänet vakinaistettiin 2001. Hän aloitti kartonkikone ykkösen pituusleikkurilla, jossa hänet koulutettiin varahenkilöksi ja edelleen kuivapään muihin tehtäviin, kuten esimerkiksi parhaillaan opittavaan sylinterimiehen tehtäviin.

– Seuraava porras olisi märkäpäässä massaosaton hoitaja, Kirsi Siira kertoo.

Hän ymmärtää hitaan etenemisen alalla, sillä kaikista tehtävistä pitää olla tietoa ja taitoa seuraavalla portaalla.

Vastuun saaminen tärkeää

– Kokemuksen saaminen ja itsenäinen tehtävien hoito on tärkeää. Tykkään tehdä ja funtsia näitä töitä. Olen tyytyväinen, koska porukka on mukava ja nämä antavat minulle itsenäisiä tehtäviä ja mahdollisuuden vastuunottoon. Se on tärkeää niin viihtymisen kuin oppimisenkin kannalta.

– Meidän työilmapiiri on kiva. Neuvoja tulee ja niitä voi kysyä. Ja ongelmatilanteita ratkotaan yhdessä. Aika vähän meillä on sellaisia töitä, joita tehdään yksin. Kyllä tämä on varsinaisesti tiimityötä.

Kirsi Siiran kokemusten mukaan ainakaan vielä ei ole tullut vastaan tehtäviä, joita nainen ei voisi tehdä.

Kuten Kaukopäässä myös Tainionkoskenkin tehtaalla on käyty työt läpi, ja jos on havaittu fyysisiä esteitä, niin on pyritty niitä määrätietoisesti poistamaan. Eikä naisille soveltumattomia töitä Miettisen mukaan enää olekaan.

– Vaikka 9-luokkalaiset käyvät tutustumassa paperiteollisuuteen, niin kodin asenteet tyttöjen ja poikien töistä tuntuvat vielä olevan tiukassa, arvioi Miettinen.

Tyttöjen kouluttautuminen taas näkyy siinä, että insinöörikunta naisistuu, mutta varsinaisessa työntekijäkunnassa muutokset ovat olleet hitaampia. Osin hitauteen on syynä se, että Tainionkosken tehtaiden työntekijämäärä on runsaassa kymmenessä vuodessa lähes puolittunut.

– Toki koneelle on tullut naisia ja pari suoritti meillä alan ammattitutkinnonkin viime vuoden lopulla.

StoraEnson Imatran tehtailla on Miettisen mukaan ollut selkeänä tavoitteena nostaa naisten osuutta miesvaltaisimmissa töissä — ja myös päinvastoin.