EAY pelkää, että mantereen kurjistunut taloustilanne näkyy hyvin nopeasti myös hallitusten vaatimuksina heikentää sosiaaliturvaa. Vaarallisia ilmauksia tästä ovat useissa EU-maissa paraikaa esiintyvät eläkelevottomuudet.

Parin vuoden takaisen Lissabonin huippukokouksen kolmen prosentin kasvun ja täystyöllisyyden tavoitteista ei saa luopua, sanoo EAY.

Erityisesti kokousväki heitteli kirveitä Euroopan keskuspankin suuntaan ja vaati siltä viipymättä kasvua kiihdyttävää ja deflaatiota kammitsoivaa koronalennusta.

Unionin rahaministereiden olisi kasattava pikavauhtia kriisipaketti, joka lisäisi kysynnän bkt-osuutta ainakin prosentilla. Muiksi kasvun moottoreiksi EAY suosittaa mm. työntekijöiden lisäkoulutusta, tutkimus- ja tuotekehittelyä, ympäristöteknologiaa ja koko Euroopan kattavia perusrakenneinvestointeja.

EAY:n mielestä myös EU:n vakaussopimusta olisi muutettava niin, että se kykenisi vastaamaan nykyistä joustavammin kansantalouksien heilahteluihin.

Edustajakokous yhtyi talouskantoineen pitkälle EAY:n suurimman jäsenjärjestön, Saksan DGB:n huoleen oman maansa heikoista näkymistä.

Euroopan metallia EMF:ää edustanut saksalainen Reinhard Kuhlmann syytti salissa unionin jäsenvaltioita siitä, että ne ovat heikolla politiikallaan ja markkinoiden vietävinä hävittämässä teollisuutta koko mantereelta.

DGB:n Heinz Puzhammer taas sanoi, että koska Euroopan talouskriisi on huonon talouspolitiikan seurausta, on kriisistä myös tultava ulos taloutta korjaamalla.

– Uusliberaalit pyrkimykset iskeä talouspoliittiset munaukset sosiaalipolitiikan piikkiin on ehdottomasti torjuttava, Puzhammer jyrisi.

DGB:n soolo suututti

Jo EAY:n nelivuotisen toimintaohjelman käsittelyn yhteydessä saksalaiset tarjosivat kokouksen kannanotoksi omaa pitkää paperiaan Euroopan talousahdingosta.

Paperia jaettiin delegaateille toisen kokouspäivän päätöshetkillä ja heti seuraavan aamun istunnon alkuhulinoissa kokousta johtanut DGB:n puheenjohtaja Michael Sommer nuiji sen myös läpi.

Saksalaisten temppu tulkittiin salissa omavaltaiseksi välistävedoksi ja sitä vastaan nousivat ärhäkästi mm. Hollannin FNV ja EAY:n eteläiset järjestöt.

Sommerin ei auttanut muu kuin panna äänestys uusiksi. Toisella kierroksella paperi hylättiin, mutta osa siitä ujutettiin saksalaisten ja myös pohjoismaalaisten mieliksi kokouksen päätöslauselmaan.

DGB:n toinen "kiirelausuma" yritysvaltausten säätelystä ja kansallisten sopimusten kunnioituksesta sopi kokoukselle yksimielisesti.

Giscard sosiaalisena

EAY:n 10. edustajakokouksen mielestä juhannukseksi lupailtu luonnos Euroopan perustuslaiksi kaipaa vielä oleellisia täsmennyksiä. Järjestö haluaa selvää tekstiä ja päätöksen mm. siitä, että Nizzan huippukokouksessa pari vuotta sitten siunattu, mm. järjestäytymis- ja lakko-oikeudet tunnustava perusoikeusasiakirja otetaan täydellisenä perustuslain osaksi.

Järjestön mielestä lakiluonnoksesta puuttuu myös selvä kanta julkispalveluihin sekä sellaiset talouden työkalut, joilla pystytään huolehtimaan Euroopan kestävästä kehityksestä, hyvästä työllisyydestä ja sosiaalisesta yhtenäisyydestä.

EU:n hallinnon uudistuksessa EAY toisti kannattavansa EU:n yleistä intressiä edustavaa vahvaa komissiota ja parlamentin suurempaa valtaa. Niin ikään enemmistöpäätöksin ratkottavien asioiden määrää tulisi lisätä varsinkin sosiaali-, työllisyys- ja ympäristöpolitiikassa.

Perustuslakia luonnostelevan konventin puheenjohtaja, Ranskan ex-presidentti Valéry Giscard d'Estaing esitteli kokoukselle konventin työn nykyvaihetta ja lupasi paperinsa valmiiksi 20. tätä kuuta.

Kokouksen epäileville tuomaille Gisgard todisteli, että konventti kirjoittaa esitystään "sosiaalisen markkinatalouden" hengessä ja kansalaisia tarkalla korvalla kuunnellen. Hän lupaili niin ikään muutoksia EU-valtioiden talous-, työllisyys- ja sosiaalipolitiikan koordinaatioon.

Gisgard vastasi esityksensä jälkeen edustajien kysymyksiin ja vakuutteli mm. SAK:n puheenjohtaja Lauri Ihalaiselle ja Englannin TUC:n pääsihteeri Brendan Barberille, että konventin lopullinen versio sisältää keskeiset kohdat sen alaryhmänä toimineen, sosiaalisen Euroopan tulevaisuutta ja työmarkkinajärjestöjen roolia pohtineen työryhmän ajatuksista.

Turvallisempia työsuhteita

Neljän vuoden toimintansa katekismukseksi EAY hyväksyi viisilukuisen ohjelman, jonka visio-osassa puolustetaan mm. täystyöllisyyttä ja korkeatasoista työelämää, edistetään yleishyödyllisiä julkisia palveluja ja korostetaan sosiaaliturvan kestävää rahoitusta ja torjutaan turvaverkkojen heikennykset kilpailukykyyn vedoten.

Työehtopolitiikassaan EAY sanoo taistelevansa työntekijöiden syrjintää ja epävarmuutta lisääviä työntekomuotoja, kuten aliurakointia ja vuokratyötä vastaan. Useiden järjestöjen puheenvuoroissa sapiskaa sai myös osa-aikatyö. Esim. Ruotsin LO:n puheenjohtaja Wanja Lundby-Wedin halusi julistaa kokoaikatyön oikeudeksi ja nähdä osa-ajan vain mahdollisuutena.

Kokous päätti jatkaa kamppailua 35-tuntisen työviikon puolesta. Se hyväksyi muotoiluun kuitenkin SAK:n ja STTK:n lisäyksen, jonka mukaan tuntitavoite voi toteutua keskimääräisenä.

Talouspolitiikassa EAY ajaa mm. joustavampaa kasvu- ja vakaussopimusta, joka sallii perusinvestointien rahoituksen lainalla ja lisää samalla kulutusta ja verotuksen liikkumatilaa.

Osinko-, yhtiö- ja ympäristöveroissa EAY olisi valmis EU-tason koordinointiin ja yhdentämiseen. Järjestö siirtäisi myös verojen painopistettä työstä muihin tuotannontekijöihin.

Työmarkkinapolitiikassa EAY korostaa unionitason neuvottelutoiminnan keskeisyyttä sekä vahvempia ylikansallisia ay-oikeuksia, joihin kuuluvat mm. rajat ylittävät lakot ja muut työtaistelutoimet.

Harva pääsi ääneen

Vaikka viisilukuinen toimintaohjelma ei tekstillä mitaten ollut mitenkään laaja, sen teemoista ja tavoitteista puhuttiin Prahan kolossimaisessa kongressikeskuksessa yli sadalla suulla.

Siitä huolimatta, että tämäkin joukko on jo suuri, lähes sama määrä edustajia kärkkyi turhaan lavan reunalla ääneen pääsyä. Puheinnon vuoksi kokouksen johto antoi kullekin edustettuna olevalle järjestölle vain yhden 2 1/2 minuutin ajan ohjelman lukua kohden.

Kokouksen puhemylly tukkeutui ennen muuta sen vuoksi, että paikalle oli kutsuttu parisenkymmentä ulkopuolista tervehdysten esittäjää. Ei ihme, että krooninen aikapula sai delegaateilta kitkerää arvostelua ja johti mm. siihen, että osa toimintaohjelmasta jäi suuressa salissa käsittelemättä.

Kokouksen lopussa puheenjohtajistokin joutui tunnustamaan tilanteen kaoottisuuden ja lupailemaan parannuksia seuraavaan istuntoon.

SAK:n kansainvälisten asioiden johtaja Marjaana Valkonen piti häpeällisenä varsinkin sitä, että hatarien järjestelyjen vuoksi edustajat menettivät puheoikeutensa.

– Se näiden kokousten tärkeä tavoite, että eri maiden edustajat oppisivat ymmärtämään toisiaan ja toistensa työelämää, toteutui nyt korkeintaan puoliksi, sanoi Valkonen.

Hän olisi toivonut ääneen enemmän myös uusien EU-maiden edustajia, jotka nyt tuntuivat jäävän perinteisten järjestöjen puhekoneiden jalkoihin.

Eero Kosonen
Praha

– Rajat ylittävää yhteistyötä ja sopimuspoliittista kanssakäymistä on lisättävä ja yhteistä edunvalvontaa tehostettava. Emu-oloissa on selvää, että unionin jäsenmaiden palkka- ja sopimuspolitiikkaa joudutaan koordinoimaan, jotta vältyttäisiin palkansaajille vahingolliselta kustannuskilpailulta, sanoi Ihalainen.

EAY:n on Ihalaisen mielestä pyrittävä lähivuosina selkiyttämään eurooppalaisen sopimuspolitiikan painopisteet ja lujitettava ay-liikkeen neuvotteluasemia.

SAK:n puheenjohtaja piti EAY:n perustehtävänä rakentaa koko unionin alueelle sosiaalinen vastavoima, jotta palkkojen, työolojen ja sosiaaliturvan polkumyynti estetään.

Erkki Vuorenmaa Metallita näki myönteisenä, että EU:n komissio tunnustaa jälleen alakohtaisen teollisuuspolitiikan tarpeen.

Vuorenmaa korosti, että nykyisessä taantumassa tarvitaan laajaa, myös työmarkkinajärjestöt käsittävää yhteistyötä, jotta Lissabonin tavoite hyvästä työllisyydestä toteutuisi ja EU nousisi ennen seuraavaa vuosikymmentä maailman dynaamisimmaksi ja kilpailukykyisemmäksi taloudeksi.

Pekka Hynönen Rakennusliitosta muistutti, että pelkkä työehtojärjestelmä ei riitä, jos sen valvonta ontuu. Hän kertoi kokousväelle suomalaisen valvontajärjestelmän heikkouksista ja epäili, että jos järjestelmää ei saada nopeasti kuntoon, eräiden alojen työehdot joutuvat halpahalliin, kun unioni laajenee ja palvelujen vapaa liikkuvuus lähialueillamme kasvaa.

Hynönen vaati työehtojen dumppaajille tuntuvia rangaistuksia ja kehotti EAY:tä huolehtimaan siitä, että lähetettyjen työntekijöiden direktiivi pysyy voimassa.

Malli hyvästä yrityksestä

Kokouksen aikataulusotkujen ja rajoitettujen puheenvuorojen vuoksi sanatta jääneet KTV:n Tuire Santamäki-Vuori ja PAMin Ann Selin julkaisivat Prahassa tiedotteen.

Santamäki-Vuori piti kestämättömänä, jos EU:n tulevaisuutta pohtiva konventti poistaa komission ja jäsenvaltioiden jaetun toimivallan mm. sosiaali- ja terveyspalveluissa ja jättää päätökset esim. terveys- ja koulutuspalveluiden kansainvälisestä kaupasta yksin komissiolle.

Selin esitti, että yritysten yhteiskuntavastuuta kehitettäisiin koko Euroopalle yhteisillä laeilla tai sopimuksilla.

Tällä haavaa EAY:n järjestöjen jäsenistä naisia on keskimäärin 40 prosenttia, mutta heidän edustuksensa jää 10 prosenttiyksikköä alemmaksi.

Naisia tulisi lisätä päätöksenteossa järjestöllisin tasa-arvosuunnitelmin, joissa on asetettu edustuksen määrälliset tavoitteet ja niiden toteutuksen aikataulu sekä päätetty selvästi tavoitteiden toteutuman arvioinnista ja seurannasta.

Naisjäsenyydestä ja naisten edustavuudestaan tulisi kerätä järjestöittäin tilastoja ja toimittaa ne EAY:lle joka toinen vuosi. Samalla naisten osallistumista mm. ay-kokouksiin pitäisi erilaisin joustavin järjestelyin helpottaa.

EAY:n tasa-arvosuunnitelma vaatii sisällyttämään sukupuoliulottuvuuden sopimusneuvotteluihin, kouluttamaan neuvottelijoita tasa-arvoon ja valtavirtaistamiseen sekä lisäämään naisten osuutta sopimustavoitteiden määrittelyssä ja itse neuvotteluissa.

Paperilla tavoitellaan vahvistusta myös tasa-arvosuunnittelusta järjestöissä vastaavien toimielinten rooliin ja niiden resursseihin.

EAY:n pitää suunnitelman mukaan perustaa ja ylläpitää eurooppalaisten yritysneuvostojen nais- ja miesjäsenten tasa-arvoverkostoja yhteistyössä ammattisihteeristöjen kanssa. Samalla EAY:tä kehotetaan tehostamaan tasa-arvopolitiikan koulutusta.

Tasa-arvosuunnitelman toimeenpanosta annettaisiin selvitys EAY:n hallitukselle edustajakokouskauden puolivälissä ja tasa-arvon tilaa punnittaisiin jokaisessa edustajakokouksessa.

Naiskomitea hahmotteli esitykseensä myös velttojen tasa-arvon toteuttajien rangaistusjärjestelmää, jolla esim. järjestöjen äänioikeutta edustajakokouksissa olisi rajoitettu.

Järjestön pääsihteeriksi nousi italialaisen Emilio Gabaglion 12-vuotisen kauden jälkeen Englannin TUC:n entinen pääsihteeri John Monks, 58.

Ehkä hauskakin yhteensattuma on, että myös EAY:n uusi pääsihteeri on edeltäjänsä tavoin perustaidoiltaan opettaja.

Monks on syntyjään manchesterilaisia ja suorittanut taloushistorian tutkinnon Nottinghamin yliopistossa.

TUC:ssä Monks aloitti jo 1969 oltuaan sitä ennen pari vuotta elektroniikkateollisuudenkin palveluksessa. Järjestön pääsihteeriksi hän nousi kymmenen vuotta sitten.

Monks on naimisissa ja hänellä on kolme lasta. Hän harrastaa musiikkia, urheilua ja retkeilyä.

Britit itse kehuvat Monksia yhdeksi TUC:n historian tehokkaimmista pääsihteereistä. Häntä ylistetään erityisesti Englannin ay-liikkeen arvovallan palauttamisesta Thatcherin hirmuvallan vuosien jälkeen.

Méndez on taustaltaan metallimies ja toimi ennen UGT:n pääsihteerin postiaan vastaavassa tehtävässä järjestön Andalusian alueella.

EAY:n toimistossa aikaisemmin järjestösihteerin tehtäviä hoitaneen portugalilaisen Maria Helena Andrén kokous ylensi nyt apulaispääsihteeriksi ja valitsi hänen uudeksi aisaparikseen EAY:n tutkimuslaitoksen ETUI:n johtajan, saksalaisen Reiner Hoffmanin.

Neljään EAY:n toimiston järjestösihteerin toimeen valittiin italialaisen CGIL-järjestön ehdokas Walter Cerféda, Ranskan CGT:n Joel Decaillon, Puolan Solidarnoscin Józef Niemiec ja Hollannin FNV:n Catalene Passchier.

Alun perin sihteeristö oli saamassa viidennenkin jäsenen, mutta aivan loppumetreillä paikka jäädytettiin säästösyistä. Kun karsinta kohdistui Belgian FGTB:n jo nimettyyn ehdokkaaseen, järjestön johto sydämistyi niin perusteellisesti, ettei saapunut Prahan kokoukseen ollenkaan.

Sihteerikaartin kokoonpano aiheutti hammasten kiristelyä myös Pohjoismaissa, kun Ruotsin LO:n (ja myös Suomen järjestöjen) ehdokas Roger Sjöstrand ei kelvannut EAY:n uudelle pääsihteerille. Tästä hyvityksenä STTK:n puheenjohtaja Mikko Mäenpää nousi EAY:n työvaliokuntaan.

15 pros. lisä jäsenmaksuun

Pitkin kevättä kestänyt kädenvääntö EAY:n jäsenmaksukorotuksesta päätyi lopulta 15 prosentin kompromissiin, jonne saakka mm. Pohjoismaat katsoivat voivansa venyä.

Jäsenmaksu nousee portaittain: ensimmäisenä vuonna kuusi ja kolmena muuna vuonna kolme prosenttia. Tämä tarkoittaa sitä, että esim. SAK:n nykyinen maksuosuus 126 000 euroa on neljän vuoden kuluttua lähes 150 000 euroa.

Uusi pääsihteeri Monks ajoi korotusta kaksinkertaisena ja suurin EAY:n rahoittaja Saksan DGP taisteli pitkään korkeintaan 12,5 prosentin puolesta.

Sääntöjään EAY muutti niin, että kaikki järjestön sihteeritason postit täytetään edustajakokouksessa eikä enää hallituksen valinnoilla. Järjestön puheenjohtajan toimikausi voi kestää enintään yhden nelivuotiskauden ja pääsihteerin ja apulaispääsihteereiden kaksi kautta.

Euroopan eläkeläisten yhteisjärjestön FERPA:n EAY pitää edelleen tarkkailijajäsenenään. Varsinkin italialaiset, espanjalaiset ja ranskalaiset ajoivat FERPA:lle EAY:n täysjäsenyyttä, mutta hanke kaatui kokouksessa määräenemmistön puutteeseen.