Jo viime syksynä Euroopan parlamentti hyväksyi komissiota sekä työntekijä- ja työnantajajärjestöjä kovistelevan lauselman naisten paremmasta edustuksesta unionin työmarkkinoilla.

Marraskuussa Suomeen syntyi parivuotinen tulosopimus, jonka polkaisi vauhtia liittojen sopimusten sukupuolivaikutusten perkaukseen, ns. suvaukseen.

Pääsiäiseksi valmistui puolestaan uusi punamultahallitus. Sen ohjelmassa sukupuolten tasa-arvolle omistetaan pitkä luku, jossa luvataan uudistaa muun muassa tasa-arvolaki, laatia kansallinen ohjelma tasa-arvoa toteuttamaan sekä edistää samapalkkaisuutta ja tasa-arvoa työssä pitkäjänteisellä ohjelmalla.

Viime viikolla päätti Euroopan ay-keskusjärjestö EAY edustajakokouksensa Prahassa. Siellä koko liikkeelle hyväksyttiin yhteinen tasa-arvo-ohjelma, jolla naisten aliedustusta ay-elimissä ja sopimuspöydissä on tarkoitus lisätä. Paperi jopa uhkaa julkisella häpeällä huonosti tasa-arvoa edistäviä järjestöjä.

Kokouksen alla valmistui myös EAY:n laaja selvitys eurooppalaisten järjestöjen tämänhetkisestä tasa-arvon tilasta. Yleisellä tasolla naisten osuus päätöksenteossa on 1990-luvun lopulta lievästi lisääntynyt, mutta lähelläkään naisten 40 prosentin järjestäytymisasteetta ei olla.

Meikäläiset keskusjärjestöt eivät eurooppalaisessa seurassa — toisin kuin luulisi — mairittelevasti menestyneet, eivät edes naisvaltaiset STTK ja Akava. Pakkia olivat menneet myös SAK:n naiset, joiden edustus esimerkiksi liittojen hallituksissa ei ennestäänkään yltänyt kuin puoleen heidän jäsenosuudestaan.

Ikään kuin sateenvarjoksi meikäläisille ja eurooppalaiselle keskusteluille ja selvityksille työjärjestö ILO saa juuri alkaneen kongressinsa käsiin ensimmäisen maailmanlaajuisen tutkimuksen tasa-arvosta työssä. Selvityksen sanoma on arvattava ja tyly: Syrjintä työpaikoilla on jokapäiväistä lukuisilla eri perusteilla ja sysittävinä useimmiten naiset.

Järjestö ei kuitenkaan jätä tarkasteluaan suppeasti vain sukupuolten väliseksi, vaan katsoo tasa-arvon tilaa myös muun muassa ikää, köyhyyttä, vammaisuutta, sairauksia, rotua ja siirtolaisuutta vasten.

Nyt hallussamme on ainutlaatuisen laaja ja monipuolinen määrä tietoa tasa-arvon ja syrjinnän reaalitilasta.

Naisten ja miesten tai valkoisten ja mustien tasavertaisuus työssä ei kuitenkaan etene päitä laskemalla, vaan määrätietoisella toiminnalla ja ohjelmilla tämän oikean tavoitteen eteen.

Syrjimättömyyden periaatetta on vaikea kenenkään päähän ylhäältä ja papereista takoa, ellei sille synny omassa ajattelussa arvopohjaa. Tasa-arvo ei lähde julistuksista, vaan yksittäisten ihmisten pienistä teoista, joita ohjaa se paljon pilkattu solidaarisuus.

ILO sanoo raportissaan, että työsyrjinnän eliminoimisesta hyötyvät kaikki: työläiset, yritykset ja yhteiskunnat. Reilu peli työpaikalla lisää palkkalaisten itseluottamusta ja moraalia, motivoitunut ja ahkera työvoima yrityksen tuottavuutta ja kilpailukykyä, mikä kaikki taas lujittaa yhteiskuntien sosiaalista yhteenkuuluvuutta.