Suomessa köyhyys liitetään pääosin työttömyyteen, mutta tosiasiassa sadat tuhannet lähinnä palvelualoilla työskentelevät osa-aikaiset elävät toimeentulominimin rajamailla. Suurin osa heistä ei tulisi toimeen ilman puolison tuloa tai toimeentulotukea. Stakesin mukaan toimeentulotuen saajista kymmenesosa on työssä käyviä.

Osa-aikainen myyjä Tarja Savolainen valotti PAM:in seminaarissa toukokuussa, kuinka palveluja tuotetaan Suomessakin nälkäpalkalla. Yksinasuva osa-aikatyöntekijä pääkaupunkiseudulla joutuu tukeutumaan toimeentulotukeen, sillä vajaan tuhannen euron kuukausipalkka ei riitä vuokraan, työmatkoihin, ruokaan saati sitten muuhun elämässä tarvittavaan.

Tarja Savolainen on kolmen lapsen äiti ja sanoo suoraan, ettei perhe tulisi toimeen hänen osa-aikatyöstä saatavalla palkallaan ilman rakennusalalla työskentelevän miehen ansioita. Osa-aikatyössä lisien osuus voi olla jopa kolmannes, mikä merkitsee, että pienten lasten äidinkin on suostuttava tekemään töitä epämukavina työaikoina.

Vierailu köyhyyteen

Suomi on vielä hyvinvointiyhteiskunta, ja osa-aikatyötä tekevät voivat saada soviteltua päivärahaa tai toimeentulotukea, joilla nipin napin selviää elinkustannuksista. Juhlimaan työn ja tuen yhteissummalla ei täälläkään pääse.

USA:ssa on tehty sosiaaliuudistus ja lopetettu sosiaaliturva työssä käyviltä. Amerikkalainen toimittaja ja kirjailija Barbara Ehrenreich päätti kokeilla, kuinka tulee toimeen seitsemän dollarin (noin seitsemän euron) tuntipalkalla. Huonosti, jos lainkaan, Ehrenreich päätteli tutkimusmatkansa tuloksia PAM:in seminaarissa.

Kirjailija pestautui "kotiäitinä" tarjoilijaksi, siivouspalveluun ja myyjäksi eri puolilla Amerikkaa aluksi epäillen, että akateemisuus paistaa läpi. Hän sai heti huomata, että yksikään työnantaja ei ole kiinnostunut koulutustaustasta, vaan "persoonallisuustesteillä" selvitetään lähinnä, onko tulokas valmis ilmiantamaan varasteluun taipuvaisen työtoverinsa, onhan ay-liikkeestä haittaa ja ei kai mikään ole niin tärkeä syy, että jättäisi tulematta töihin.

Persoonallisuustestejä vieläkin nöyryyttävämpänä Ehrenreich koki amerikkalaisessa yhteiskunnassa yleiset huumetestit. Joissakin työpaikoissa vessaan ei käytännössä pääsekään kuin pissaamaan testipurkkiin. Liukuhihnalla työskentelevät amerikkalaisnaiset joutuvat käyttämään vaippoja, koska vessatauot eivät kuulu työaikaan.

Nälkäpalkkatyön epäinhimillisyys paljastui "vierailijalle" monella tapaa: siivouspalvelussa ei saanut juoda vettä siivottavissa taloissa, kauppajätti Wal-Martissa työntekijöiden keskustelu keskenään muista kuin tiukasti työasioista on ehdottomasti kielletty, ravintolassa ei ole sallittua palvella asiakkaita liian ystävällisesti, koska vaatimustaso vain kasvaisi.

Ehrenreich teki monissa paikoissa kahta työtä, koska seitsemän dollarin tuntipalkka kahdeksan tunnin ei millään riittänyt elämiseen. Kompastuskivi on asumisen kalleus. Amerikkalaiset matalapalkkaiset asuvat asuntovaunuissa, vanhempiensa tai ystäviensä luona, yömajoissa ja motelleissa. Rahaa ei ole takuuvuokraan, ja vain talousihmeillä summa säästyy parin vuoden raatamisen jälkeen.

Työssä käyvän köyhän elämä onkin kallista ja epäterveellistä. Motellien ja yömajojen vuorokausimaksut muodostavat kuukaudessa ylitsepääsemättömän summan. Lyhyillä tauoilla myyjät, siivoojat ja tarjoilijat syövät valmiiksi pakattuja halpoja suupaloja, juustonaksuja tai suklaapatukoita. Lämpimään ruokaan ei ole mahdollisuutta, kun ei ole liettä, jolla ruuan lämmittää. Jaksamiseen haetaan apua voimapillereistä.

Jokainen työ vaatii ammattitaitoa

Barbara Ehrenreich huomasi kokeilunsa aikana, että matalapalkkatyöt eivät suinkaan ole helppoja niin teknisesti kuin henkisestikään, vaikka saattavat asiakkaan silmissä siltä vaikuttaa. Työt vaativat fyysistä kuntoa, jota kirjailijalla riitti vuosien kuntosalijumpan ja aerobicin ansiosta, mutta matalapalkkaisilla työntekijöillä ei ole aikaa eikä mahdollisuuksia moiseen.

– Enää en puhu ammattitaidottomista töistä. Sellaisia ei ole, Ehrenreich totesi PAMin seminaarissa ja pohtii asiaa myös kirjassaan.

Häntä sykähdytti myös se, kuinka tunnollisesti ihmiset tekevät työnsä kehnosta palkasta huolimatta. Halu tehdä mahdollisimman hyvin sen mitä tekee on kuin sisäänrakennettu ihmiseen. Solidaarisuus, toisten auttaminen kuuluu myös asiaan. Jos työkaveri raskauden tai sairauden vuoksi ei jaksa paahtaa työnantajan edellyttämällä tavalla, toiset tekevät työt hänen puolestaan. Töiden laiminlyönti kun saattaa merkitä potkuja.

Samoin kuin järjestäytyminen ammattiliittoon. Vaikka USA:ssa järjestäytyminen on lainmukainen oikeus, se on harvinaista ja voi merkitä työpaikan menettämistä. Potkut naamioidaan usein kiroiluksi työpaikalla.

Barbara Ehrenreichin johtopäätös "kurssistaan köyhyyteen" on, että USA tarvitsee sosiaaliturvan takaaman hyvinvointimallin ja muutos tapahtuu ammattiyhdistysliikkeen kautta.

– Tulevaisuus ei tosin näytä hyvältä. Köyhien ja rikkaiden välinen polarisaatio vain syvenee, Ehrenreich totesi PAM:in seminaarissa.

Puheenjohtaja Ann Selin saattoi todeta, että Barbara Ehrenreichin kirja kertoo konkreettisesti, millainen joustava yhteiskuntamalli voi olla pahimmillaan.

– Työntekijöiden ja viime kädessä koko yhteiskunnan etu on ammatillinen järjestäytyminen. Järjestäytyneet työntekijät pystyvät yhdessä puolustamaan etujaan, Selin muistutti.

Leena Seretin